Maaliskuun täysistunnossaan aiheesta Rikosoikeudellisin keinoin toteutettavan ympäristönsuojelun parantaminen hyväksymässään lausunnossa ETSK ehdotti, että EU:n tulisi määrätä rikosoikeudellisia seuraamuksia mahdollisimman monentyyppisille ympäristörikoksille.
Lausunnossa tarkastellaan ehdotettua uutta EU:n ympäristörikosdirektiiviä ja esitetään käytännön tapoja tehdä siitä todella tehokas, oikeasuhteinen ja varoittava.
ETSK suhtautuu myönteisesti ympäristörikosten luettelon laajentamiseen yhdeksästä kahdeksaantoista, mutta katsoo, että direktiivin tulisi kattaa mahdollisimman monenlaisia ympäristörikostyyppejä. Komitea katsoo myös, että enimmäisseuraamuksia olisi korotettava huomattavasti, jotta ne olisivat todella tehokkaita, oikeasuhtaisia ja varoittavia.
Lisäksi lausunnossa ehdotetaan, että ympäristörikokset siirrettäisiin Euroopan syyttäjänviraston toimivaltaan, koska monilla ympäristörikoksilla tiedetään olevan yhteyksiä järjestäytyneeseen rikollisuuteen.
ETSK kehottaa myös sisällyttämään ympäristötuhorikoksen direktiiviin ja määrittelemään sen ”laittomaksi tai mielivaltaiseksi teoksi, johon on syyllistytty tietoisena siitä, että teko aiheuttaa erittäin todennäköisesti vakavaa ja joko laaja-alaista tai pitkäaikaista vahinkoa ympäristölle”. ETSK toteaa, että aseelliset selkkaukset täyttävät käytännössä lähes aina ympäristötuhorikoksen määritelmän.
Ympäristörikollisuus on maailman neljänneksi tuottavin rikollisuuden ala, ja se on lisääntymässä EU:ssa. Vaikka rajat ylittävien tuomioiden määrä ei ole kasvanut merkittävästi, Euroopassa tehtyjen ympäristörikosten määrä sen sijaan on kasvanut.
ETSK korostaa kuitenkin, ettei direktiivin tarkistaminen yksin riitä. Yksi nykyisen direktiivin arvioinneissa havaituista heikkouksista on sen täytäntöönpano jäsenvaltioissa. ETSK korostaakin tarvetta vahvistaa rikosprosessiketjua ja ehdottaa, että EU:n jäsenvaltiot perustaisivat ympäristörikollisuuteen erikoistuneita poliisivoimia, syyttäjiä, tuomareita ja tuomioistuimia.
Vuoden 2008 ympäristönrikosdirektiivi on tärkein EU:ssa voimassa oleva sitova väline ympäristörikollisuuden torjumiseksi. Vuosina 2019 ja 2020 tehty arviointi osoitti, ettei sillä ollut käytännössä suurta vaikutusta. Viime vuosikymmenen aikana menestyksekkäästi syytteeseen asetettujen ja tuomittujen ympäristöasioiden määrä on pysynyt vähäisenä, seuraamukset eivät olleet riittävän varoittavia eikä rajatylittävä yhteistyö ollut järjestelmällistä. Arvioinnin jälkeen komissio päätti korvata sen uudella EU:n direktiivillä. (mr)