European Economic
and Social Committee
Meidän on estettävä maaseutu- ja kaupunkialueiden välisten kuilujen kasvaminen ja koordinoitava politiikkoja paremmin erojen umpeen kuromiseksi. Uusi yhteinen maatalouspolitiikka ei yksin riitä tasaamaan näiden toisiinsa liittyvien alueiden kehityseroja. Jotta Eurooppa voi todella puuttua eriarvoisuuteen, on otettava käyttöön laajempi joukko politiikkoja ja rahoitusvälineitä.
ETSK esitti huhtikuun täysistunnossa hyväksymässään tiedonannossa komission pyynnöstä täydentävän arvion siitä, missä määrin nykyisen EU:n yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) vuosien 2014–2020 välineet ja toimenpiteet ovat edistäneet maaseudun tasapainoista aluekehitystä.
ETSK analysoi viiden valitun EU:n jäsenvaltion (Espanjan, Irlannin, Italian, Ranskan ja Unkarin) kuulemisten perusteella, miten YMP voisi paremmin auttaa vähentämään maaseutualueiden sosiaalista ja taloudellista epätasapainoa.
EU:n politiikkojen epäjohdonmukaisuus
Vaikka YMP on keskeinen maatalousalan työllisyyden rahoittamiseksi ja ylläpitämiseksi, myös muilla, YMP:tä täydentävillä rahoitusohjelmilla on ratkaiseva merkitys. Johdonmukaisuudessa muiden EU-, jäsenvaltio- ja paikallistason toimien kanssa sosiaalipolitiikan, elintarvikepolitiikan, ympäristöpolitiikan, tutkimuksen ja innovoinnin sekä kaupan alalla on kuitenkin edelleen parantamisen varaa. Ympäristöön liittyvän, taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden on kuljettava käsi kädessä.
Suositukset tulevasta yhteisestä maatalouspolitiikasta
Leader-ohjelman ja yhteisölähtöisen paikallisen kehittämisen (CLLD) todettiin olevan mahdollisesti kaikista YMP:n toimenpiteistä tehokkaimpia. Resursseja on kuitenkin lisättävä huomattavasti nykyisestä ja optimoitava. ”Kansalaisjärjestöjen osallistaminen on avainasemassa sen varmistamisessa, että ohjelmat toimivat asianmukaisesti ja huomioivat paikalliset tarpeet”, ETSK:n esittelijä Piroska Kállay huomautti.
Maatilojen kuntouttavan käytön arvioitiin myös olleen tehokas toimenpide vuosien 2014–2020 YMP:ssä, ja sitä olisi tuettava edelleen.
YMP:n toimenpiteet eivät ole vaikuttaneet maaseutualueiden työllisyyteen niin myönteisesti kuin useimmilla mailla olisi ollut tarve. Tarkastetuissa maissa useat sidosryhmät korostivat voimakkaasti sosiaalisen ehdollisuuden tärkeyttä. ”Työntekijöiden oikeudet ja ihmisarvoiset työolot ja -ehdot on siksi taattava YMP-rahoitukseen liitettävillä sosiaalisilla ehdoilla”, Kállay totesi.
Olisi myös perustettava maaseudun kehittämisen seurantakeskus. (mr)