Nicoletta Merlo 

Harjoittelu tarjoaa nuorille mahdollisuuden tutustua työelämään työhön opastuksen ja koulutuksen merkeissä. Harjoittelut ovat kehittyneet huomattavasti eri puolilla Eurooppaa muun muassa EU:n nuorisotakuuohjelman ansiosta. Neuvoston suositus harjoittelun laatupuitteista vuodelta 2014 on tarjonnut jäsenvaltioille arvokkaita ohjeita välineen täytäntöönpanoon. 

Harjoittelujaksoja on aikojen kuluessa valitettavasti käytetty väärin ja vääriin tarkoituksiin, ja nuorten harjoittelijoiden hyväksikäyttö on lisääntynyt. Heitä on käytetty korvaamaan työntekijöitä halpana työvoimana ilman riittävää turvaa ja sosiaalista suojelua. 

ETSK kannattaakin Euroopan komission tavoitetta parantaa harjoittelun laatupuitteita kaikkialla Euroopassa erityisesti oppimis- ja koulutussisällön vahvistamiseksi ja harjoittelun väärinkäytön torjumiseksi. 

Komission kahdessa ehdotuksessa – päivitetyssä neuvoston suosituksessa ja päivitetyssä direktiivissä – korjataan kuitenkin vain joitakin näkökohtia, ja säädösehdotuksiin liittyy joitakin ongelmallisia näkökohtia: 

• Niissä viitataan erotuksetta kaikentyyppisiin harjoitteluihin eikä oteta riittävästi huomioon erilaisten harjoittelujen ja niiden tarkoitusten tai soveltamisen eroja eri jäsenvaltioissa. 
• Ehdotuksista puuttuvat toimenpiteet, joita tarvittaisiin harjoittelun väärinkäytön ehkäisemiseksi heti alkuunsa, eikä laatuvaatimusten nostamisesta anneta sitovia sääntöjä. 
• Direktiiviä on tarkoitus soveltaa vain harjoittelijoihin, joita pidetään työntekijöinä tai jotka ovat työsuhteessa. Harjoittelijoiden asema on tällainen alle puolessa jäsenvaltioista, ja kapea soveltamisala rajoittaakin säädöksestä hyötymään pääsevien määrää ja saattaa heikentää direktiivin tuloksellisuutta. 

Olen sitä mieltä, että harjoittelun laadun parantamiseksi olisi ennen kaikkea vahvistettava vähimmäislaatuvaatimukset kullekin harjoittelutyypille, mikä tiukentaisi harjoittelun käyttöä alun perinkin. Vaatimuksilla olisi annettava harjoittelijoille perustason turva, ja niissä olisi painotettava voimakkaasti koulutusta ja sitoutumista torjumaan kaikkia väärinkäytöksiä asianmukaisin toimenpitein, muun muassa lisäämällä tarkastuksia. 

Jotta harjoittelukokemus saataisiin kaikkien ulottuville, olisi tärkeää lopettaa palkattomat harjoittelut edellyttämällä, että harjoittelusta maksetaan korvausta, joka on suhteutettu harjoittelijan tehtäviin ja vastuuseen mutta kytköksissä myös harjoitteluun osallistumisesta mahdollisesti aiheutuviin kuluihin. Harjoittelun yhteydessä ei kuitenkaan voida puhua yleisesti palkoista, koska harjoittelijoita ei useimmissa tapauksissa rinnasteta työntekijöihin eikä harjoittelun useimmiten katsota kuuluvan työsuhteen piiriin. 

Lisäksi olisi kiinnitettävä enemmän huomiota työmarkkinaosapuolten rooliin sääntöjen täytäntöönpanossa kansallisella tasolla sekä välineen käytön seurannassa ja valvonnassa.