Olet aiheesta ”Riippumattoman ja kestävän elintarviketuotannon edistäminen: vuoden 2027 jälkeisen yhteisen maatalouspolitiikan strategiat” laaditun lausunnon esittelijä. Mitä komitea ehdottaa lausunnossaan ajatellen erityisesti yhteistä maatalouspolitiikkaa vuoden 2027 jälkeen ja kestävää elintarviketuotantoa?

Stoyan Tchoukanov: Euroopan unioni on YMP:n avulla pystynyt turvaamaan vakaan, korkealaatuisen ja aina vain laadukkaamman elintarviketarjonnan kasvavalle väestölleen ja säilyttämään perheviljelymallin. Politiikka on kehittynyt 65 viime vuoden aikana, mutta vuonna 2021 voimaan tulleeseen uuteen versioon sisältyvää kestävän kehityksen kolmea ulottuvuutta arvostellaan edelleen runsaasti.

Uusia haasteita silmällä pitäen yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) on nyt – enemmän kuin koskaan aiemmin – tarjottava vakaa pitkän aikavälin politiikkakehys, jonka avulla edistetään kestävää elintarviketuotantoa ja Euroopan unionin avointa strategista riippumattomuutta. Samalla olisi suojeltava EU:n maatalouden monimuotoisuutta, vastattava yhteiskunnallisiin ja ekologisiin tarpeisiin (tuetaan julkisilla varoilla julkishyödykkeitä) ja kehitettävä maaseutua.

Ympäristö- ja ilmastopolitiikkaa ei pitäisi nähdä rasitteena, joka haittaa vallitsevasta kriisistä selviytymistä, vaan osana pitkän aikavälin ratkaisuja ja tulevan päätöksenteon suuntaviivoja. Viimeisimmässä uudistuksessa vahvistettiin periaatetta, jonka mukaan jokaisen tuetun hehtaarin on tuen vastineeksi tarjottava yhteiskunnalle ympäristöpalveluja.

Yhdenmukaisen hehtaarikohtaisen rahoituksen tarjoaminen ei kuitenkaan vastaa ekologista todellisuutta eikä ole sosiaalisesti oikeudenmukaista tukea. Seuraavassa YMP:ssä olisi mentävä vielä pidemmälle: yhteiskunnallisia ja ympäristövaatimuksia tulee tehostaa, niiden täyttämisestä on maksettava asianmukainen korvaus, ja ne on turvattava epäreilulta kilpailulta.

Pinta-alaperusteisista tuista olisi siis korvausten sijaan siirryttävä ympäristöä ja yhteiskuntaa hyödyttävien palvelujen tuottamisen kannustimiin kohtuullisen siirtymäajan kuluessa, joka voi olla pidempi kuin yhden monivuotisen rahoituskehyksen kattama kausi.

Pienten perhetilojen olisi voitava halutessaan säilyttää tilan pinta-alatukiin ja työvoimayksiköihin perustuva tulotuki. Jäsenvaltioiden tulee voida määritellä tätä koskevat kriteerit strategiasuunnitelmissa. Jotta maatilojen määrä EU:ssa ei pienenisi entisestään sen vuoksi, että tiloille ei löydy jatkajia nuoremman sukupolven keskuudesta, on nostettava maataloustoiminnasta saatavia keskituloja, helpotettava maan hankintaa (investointiavustusten, edullisten luottojen ja maakauppoja koskevan kansallisen lainsäädännön avulla), luotava suotuisat investointiedellytykset YMP:n toisessa pilarissa (lisää yksityisiä varoja), kehitettävä (viljelijöiden, maataloustyöntekijöiden ja neuvonantajien) osaamista, parannettava naisten vaikutusmahdollisuuksia, varmistettava asianmukaiset työolot ja -ehdot sekä kohennettava viljelijöiden pitkän aikavälin näkymiä (eläkkeet jne.) ja maaseutualueiden yleistä houkuttelevuutta.

YMP:n avulla on edistettävä terveellisempien ja kestäväpohjaisempien elintarvikkeiden (luonnonmukaiset tuotteet, kausituotteet, paikalliset tuotteet) kulutuskysyntää EU:ssa, vähennettävä ruoan haaskausta ja säänneltävä elintarvikemarkkinoita, jotta voidaan puuttua elintarvikealan finansialisaatioon, joka ruokkii laajamittaista keinottelua: jotkut takovat valtavia voittoja eurooppalaisten kamppaillessa nousevien ruoan hintojen kanssa. Energian hintojen nousut ja energian ja lannoitteiden toimitushäiriöriskit ovat osa uutta normaalia. Olisikin harkittava suhdanteita tasoittavien osatekijöiden sisällyttämistä YMP:hen ja tarjottava sen puitteissa investointitukijärjestelyjä, joiden avulla edistetään maaseutualueiden uusiutuvan energian tuotantoa ja jakelua tila- ja paikallistasolla.

Lausunnossa ehdotetaan, että komissio harkitsisi – yksittäisissä jäsenvaltioissa vapaaehtoisten – julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuteen perustuvien vakuutusjärjestelyjen vahvistamista vuoden 2027 jälkeisen YMP:n välineistössä, jotta voidaan vastata äärimmäisten ilmasto-olosuhteiden seurauksiin. ETSK näkee käsillä olevan lausunnon tilaisuutena esittää vuoden 2024 EU-vaaleja ja EU:n tulevaa laajentumista silmällä pitäen järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan huomioita, neuvoja ja ehdotuksia siitä, millainen vuoden 2027 jälkeisen tulevan YMP:n pitäisi olla muodoltaan ja suunnaltaan, jotta elintarviketuotannosta saataisiin riippumatonta ja kestävää kokonaisvaltaisemman ja kattavamman elintarvikepolitiikan puitteissa. Tavoitteena on antaa panos seuraavaa YMP-kautta koskevaan komission ehdotukseen ja tuoda esille kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden tarpeet ja yhteiskunnan odotukset.