Elena Calistru

Viimeaikaiset kriisit ovat koetelleet Euroopan taloudellista rakennetta, ja tavalliset ihmiset kantavat raskaimman taakan. Lausuntomme Kriisien selättäminen tarjoaa suunnitelman taloudelle, joka suojelee yksilöitä ja yrityksiä sen sijaan, että se altistaisi ne talouden myllerrykselle.

Nostamme siinä esiin kolme taloudellista vaatimusta:

Ensinnäkin talousennusteiden on kehityttävä takautuvasta analyysistä ennakoivaan väliintuloon. Kun inflaatio iskee, se haukkaa palan kotitalouksien lautasilta ennen kuin alkaa syödä muuta taloutta. Tarvitsemme kehittyneitä varhaishavaintajärjestelmiä, joilla tunnistetaan toimitusketjun pullonkauloja ja hintojen jakautumisen poikkeavuuksia, ennen kuin ne alkavat ilmetä kohtuuttomina lämmityslaskuina ja kalliina ostoskoreina ihmisten arjessa. Talouden häiriöille alttiimpia kotitalouksia ovat juuri ne, joilla on vähiten kykyä sietää niitä. Kohdennettu kansalaisten suojelu edellyttää yksityiskohtaista haavoittuvuuskartoitusta.

Toiseksi rahoituskapasiteetin on siirryttävä hätätoimista sisäänrakennettuihin vakauttamismekanismeihin. NextGenerationEU oli vaikuttava mutta improvisoitu ratkaisu. Pysyvillä julkisen talouden vakauttamismekanismeilla ja kansalaisyhteiskunnan valvonnalla varmistettaisiin, että kriisinhallintatoimet suojelevat kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia henkilöitä. Kun talouden ohjausjärjestelmä jättää jakaumavaikutukset huomiotta, seurauksena syntyvä sosiaalinen rasitus heikentää juuri sitä häiriönsietokykyä, jota pyrimme rakentamaan. EU:n rahoituksen sosiaalisia ehdollisuuksia ei pitäisi pitää byrokraattisina esteinä, vaan keinoina varmistaa, että talouskasvu parantaa kaikkien elintasoa.

Kolmanneksi markkinoiden yhdentymistä on nopeutettava siellä, missä se on kuluttajien kannalta tärkeintä. Energiakustannukset, jotka ylittävät huomattavasti kilpailijoiden kustannukset, eivät ole vain makrotaloudellisia indikaattoreita, vaan ne ilmenevät käytännössä kuukausittaisina laskuina, jotka rasittavat kansalaisten taloutta kaikkialla Euroopassa. Strategiset investoinnit rajatylittävään infrastruktuuriin ja energiamarkkinoiden yhdentymiseen eivät ole vain abstrakteja taloudellisia tavoitteita vaan konkreettista tukea perheille ja yrityksille, jotka kärsivät kohonneista elinkustannuksista.

Talouspolitiikka, jota laaditaan ilman kansalaisyhteiskunnan panosta, on kuin navigointi ilman paikallista tietämystä – teknisesti mahdollista mutta käytännössä typerää. Kun politiikat suunnitellaan siten, että niiden seurauksista kärsivät osallistuvat niihin täysimääräisesti, ne tuottavat poikkeuksetta ylivoimaisia tuloksia. Kyse ei ole muodollisista vaikuttamismahdollisuuksista vaan järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan kollektiivisen tiedon hyödyntämisestä koko toimintapoliittisen syklin ajan.

Euroopan kilpailukykyistä sosiaalista markkinataloutta on nykyaikaistettava eikä hylättävä. Valintaa kilpailukyvyn ja kansalaisten suojelun välillä puoltavat ne, joilla on rajallinen taloudellinen mielikuvitus. Tulevat haasteet edellyttävät institutionaalista luovuutta, joka asettaa talouden häiriönsietokyvyn ja ihmisten hyvinvoinnin Euroopan talouden ohjausjärjestelmän ytimeen.