ETSK info

Kansalaisyhteiskunnan organisaatiot kantavat suuren vastuun yhteenkuuluvuuden vahvistamisesta pyrittäessä purkamaan yhteiskuntien polarisaatiota, sillä ne ovat kestäviä ja motivoituneita suojelemaan kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksia ja demokratian toimintaympäristöä. Tämä oli Euroopan talous- ja sosiaalikomitean (ETSK) toista kertaa isännöimän kansalaisyhteiskuntaviikon keskeinen viesti. Viikon aikana keskusteltiin EU:n yhteiskuntien yleiseen polarisoitumiseen liittyvästä hälyttävästä suuntauksesta.

Yli 800 ihmistä, joiden joukossa oli kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden, kansalaisjärjestöjen ja nuorisoryhmien sekä sidosryhmien edustajia ja toimittajia, kokoontui 17.–20. maaliskuuta ETSK:n tiloissa järjestetylle kansalaisyhteiskuntaviikolle jakamaan näkemyksiä ja keskustelemaan siitä, miten yhteenkuuluvuutta ja osallistumista voitaisiin vahvistaa polarisoituneissa yhteiskunnissa.

ETSK:n perustaman kansalaisyhteiskunnan eurooppalaisten organisaatioiden ja verkostojen yhteysryhmän jäsenet ja eurooppalaisen kansalaisaloitteen päivän kumppanit järjestivät kansalaisyhteiskuntaviikon aikana 14 erilaista tilaisuutta, joista yksi oli ETSK:n kansalaisyhteiskuntapalkinnon luovuttamistilaisuus. Tilaisuuksien osallistujat työstivät yhteenkuuluvampien yhteiskuntien kehittämistä varten kattavan joukon toteuttamiskelpoisia toimia ja keskeisiä vaatimuksia, joita ovat esimerkiksi seuraavat:

• yhteenkuuluvuuden vahvistaminen koulutuksen ja kulttuurin avulla
• kohtuuhintaisten ja kestävien asuntojen tarjoaminen
• suuren yleisön osallistumisen lisääminen eurooppalaisen kansalaisaloitteen kautta
• osallistavan oikeudenmukaisen siirtymän sekä vihreän ja sinisen kasvun turvaaminen
• vankan eurooppalaisen kansalaisyhteiskuntastrategian luominen
• kansalaisyhteiskunnan organisaatioille osoitettavan tuen ja rahoituksen lisääminen
• nuorten saaminen mukaan kehittämään vahvempaa ja selviytymiskykyisempää Eurooppaa
• innovoinnin ja teknologian edistäminen yhteisen edun hyväksi.

ETSK:n puheenjohtaja Oliver Röpke sanoi päätösistunnossa seuraavaa: ”Nyt toista kertaa järjestetyn kansalaisyhteiskuntaviikon päättyessä olen hyvin vaikuttunut eri puolilta Eurooppaa tulevien kansalaisyhteiskunnan toimijoiden energiasta, selviytymiskyvystä ja sitoutumisesta. Tämä viikko on osoittanut, että kansalaisyhteiskunnan yhdistäessä voimansa pystymme kehittämään ratkaisuja, jotka vahvistavat demokratiaamme, lisäävät sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja auttavat luomaan Euroopan, joka todella toimii kansalaisten hyväksi.”

Teknologisesta omavaraisuudesta, turvallisuudesta ja demokratiasta vastaava Euroopan komission johtava varapuheenjohtaja Henna Virkkunen korosti, että keskeisiin eurooppalaisin arvoihin pohjautuvalla kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden toiminnalla on tärkeä rooli yhteiskunnissa.

Euroopan parlamentin varapuheenjohtaja Victor Negrescu kehotti ryhtymään toimiin ja pyysi kansalaisyhteiskunnan organisaatioita osoittamaan voimansa ja reagoimaan aggressiiviseen retoriikkaan: ”Tarvitsemme vahvaa kansalaisyhteiskuntaa sekä kansalaisyhteiskunnan ja päättäjien välistä todellista kumppanuutta, jotta voimme yhdessä kehittää yhteenkuuluvaa yhteiskuntaa ja saada aikaan todellista vaikutusta ihmisten elämään.”

Kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden edustajat korostivat, että kansalaisyhteiskunnat ovat muutakin kuin pelkkiä palveluntarjoajia: ne ovat olennainen osa demokratiaa ja edistävät osallisuutta. Serbian Centre for Democracy Foundation -keskuksen pääsihteeri Nataša Vučković suhtautui optimistisesti kansalaisyhteiskunnan keskeiseen rooliin pyrittäessä puuttumaan demokratian ja Euroopan vastaisten asenteiden perimmäisiin syihin ja estämään tällaisten asenteiden leviäminen EU:ssa ja ehdokasmaissa. Näihin tavoitteisiin voitaisiin päästä tekemällä Euroopan unionia tutuksi ja varmistamalla, että kaikki kansalaiset voivat hyötyä unionin tuomista eduista arkielämässään. (at)

Epävarmuus on levinnyt kaikkialle yhteiskuntia kalvavan sairauden tavoin, ja ihmiset tuntevat olevansa ulkopuolisten voimien armoilla vailla vaikutusmahdollisuuksia, sanoo yliopistoprofessori ja palkittu kirjailija Albena Azmanova, joka piti vaikuttavan pääpuheenvuoron ETSK:n kansalaisyhteiskuntaviikolla. ETSK-infon haastattelussa Azmatova käy läpi epidemian keskeisiä syitä, joista yksi on taipumus asettaa tasa-arvo taloudellisen vakauden edelle.

Kansalaisyhteiskuntaviikon pääpuheenvuorossasi puhuit epävarmuuden epidemiasta heikentyvien poliittisten vapauksien juurisyynä. Kuvailit sitä näkymättömäksi sairaudeksi, joka uhkaa viedä meiltä järjen. Voitko kertoa lisää siitä, mitä tarkoitat ”epävarmuuden epidemialla”? Mistä se on saanut alkunsa?

Ihmiset kokevat yhä syvempää turhautumista ja epätoivoa. Se on johtanut kuolemantapauksiin – etenkin itsemurhiin työpaikoilla – joita varakkaissa yhteiskunnissa tapahtuu kasvavissa määrin. Nämä tapaukset ovat musertavin ja siten näkyvin jäävuoren huippu, jonka alla piilee valtava määrä taloudellisesta turvattomuudesta johtuvaa epävarmuutta. Vaikka ihmisten raivo tai hiipuva luottamus poliittisiin instituutioihin nostetaan usein esiin, kyse ei ole vain niistä. Epäluottamus voi olla tervettä: se saa vaatimaan vastuuvelvollisuutta. Viha voi olla rakentavaa: se voi käynnistää taistelun oikeudenmukaisuuden puolesta ja johtaa merkittäviin muutoksiin.

Yhteiskuntiamme tätä nykyä vaivaava sairaus – se, mistä työssäni puhun kaikkialle levinneenä epävarmuutena – on jotain muuta. Siinä on kyse erityisestä turvattomuudesta, syvästä voimattomuuden kokemuksesta, jonka aiheuttaa tunne hallitsemattomien voimien armoilla olosta.

Yksilöinä koemme epävarmuuden kyvyttömyytenä selviytyä oman elämämme perustehtävistä. Tämä kyvyttömyyden kokemus saa pelkäämään sitä, että menettää omistamansa tai saavuttamansa – työn, säästöt, suorituskyvyn, mielenterveyden. Ongelma ei siis niinkään ole köyhyys tai eriarvoisuus, vaan koettu tai ennakoitu menetys, pelko kaiken romahtamisesta. Yksilön kannalta epävarmuus on juuri tätä.

Yhteiskunnan tasolla epävarmuus koetaan kyvyttömyytenä ohjata yhteiskunnan toimintaa ja hallita vastoinkäymisiä. Hyvänä esimerkkinä toimii koronakriisi. Miten voi olla mahdollista, että vauraat, tieteellisesti kyvykkäät ja institutionaalisesti kehittyneet yhteiskunnat kohtasivat kansanterveysongelman – jonka syynä oli virus, joka ei ollut täysin tuntematon tai erityisen tappava – ja antoivat sen kehittyä vakavaksi terveydelliseksi ja lopulta taloudelliseksi ja sosiaaliseksi kriisiksi? Koska hallitukset olivat leikanneet voimakkaasti julkisia investointeja, muun muassa terveydenhuollosta.

Epävarmuuteen liittyy toinenkin piirre. Sen taustalla on tietynlainen politiikka, uusliberalistinen vapaiden markkinoiden ja avoimien talouksien yhdistelmä, jossa päätökset tehdään kannattavuuden perusteella. Keskusta-vasemmistolaisen ja keskusta-oikeistolaisen eliitin tavoitteena on ollut varmistaa kansallinen tai EU:n kilpailukyky globaaleilla markkinoilla, joilla voittoja tavoitellaan koko maapallon mittakaavassa. Ne heikensivät siksi työsuhdeturvaa (tarjoten yrityksille joustavuutta niiden kilpailukyvyn tueksi) ja vähensivät julkisten palveluiden rahoitusta. Näin ollen kaikille jaettiin enemmän vastuita, mutta niukemmin resursseja vastuiden hoitamiseen. Meidän odotetaan saavan aikaan enemmän vähemmällä.

Esimerkiksi Euroopan komissio kehottaa valtioita tekemään enemmän sosiaalisen oikeudenmukaisuuden hyväksi, mutta pyytää samalla myös pienentämään menoja. Ristiriita jatkuvasti kasvavan vastuun ja vähenevien resurssien välillä aiheuttaa epävarmuutta ja huolta selviytymiskyvystä. Kyse ei ole terveestä epävarmuudesta, joka herättäisi halun lähteä liikkeelle, pohtia eri vaihtoehtoja, ottaa riskejä tai näyttää, mihin pystyy. Pelko toimeentulon menetyksestä ja uhkakuvat synkemmästä tulevaisuudesta ovat pikemminkin tuhoisaa pelkoa.

Mikä on mielestäsi syynä autoritaaristen johtajien ja oikeistopuolueiden nousuun? Millä tasolla demokraattiset vapaudet ja EU:n keskeisten arvojen kunnioittaminen ovat nyky-Euroopassa?

Oikeistolaisten autoritaaristen johtajien ja puolueiden kannatuksen lisääntymisen taustalla on poliittisesti luotu epävarmuus.  Kun tuntee olonsa epävarmaksi, kaipaa turvallisuutta ja vakautta. Voimattomiksi itsensä kokevat ihmiset asettavat toiveensa vahvoihin johtajiin, joiden odotetaan tuovan välitöntä vakautta rautaisella otteellaan. Nämä johtajat muun muassa lisäävät sotilasmenoja ja vahvistavat poliisin valtaa – kuten nyt EU suunnittelee tekevänsä.

Perustan tälle loivat keskustapuolueet, jotka aiemmin, uusliberalismiin nojaten, tekivät yhteiskunnista epävarmempia. Valitettavasta nykytilanteesta on mielestäni vastuussa etenkin keskustavasemmisto. Vaikka sosiaalinen demokratia on julistautunut oikeudenmukaisuuden puolustajaksi, sen puitteissa on keskitytty torjumaan vain yhdenlaista epäoikeudenmukaisuutta, eriarvoisuutta. Ihmiset kuitenkin kaipaavat taloudellista vakautta eli kykyä hallita elämäänsä ja suunnitella tulevaisuutta.

Kuvittele, että saavutettaisiin täysin tasa-arvoinen mutta syvästi epävarma yhteiskunta – se tuskin olisi kukoistava yhteiskunta. Kansalaiset eivät myöskään välttämättä tahdo poistaa eriarvoisuutta, jos heitä sen seurauksena kohdellaan häviäjinä, joille suodaan vähäinen hyvitys nöyryyttävän uudelleenjaon kautta. Kukaan ei lähtökohtaisesti tahdo olla häviäjä.

Puhuit puheessasi myös ”uhriutumisen olympialaisista”. Mitä tarkoitat niillä, ja miksi niistä tulisi luopua?

Viimeisten viiden vuosikymmenen aikana syrjinnän vastainen taistelu on näyttäytynyt identiteettipolitiikkana. Historiallisesti syrjittyjä ryhmiä on kohdeltu ”suojeltuina vähemmistöinä”, joiden asemaa on pyritty parantamaan positiivisella erityiskohtelulla, kuten kohdennetuilla edistämistoimilla ja kiintiöjärjestelmillä. Kun kaikkialla kuitenkin vallitsee epävarmuus ja hyvistä työpaikoista tai muista resursseista on pulaa, suojellut ryhmät alkavat kilpailla niille tarjotuista rajallisista resursseista. Tällaisessa ilmapiirissä uhrin asemasta tulee eräänlainen valttikortti: mitä vakavampana uhrius nähdään, sitä painokkaammin voi vaatia suojelua.

Tämä luo vihamielisyyttä kilpailevien ryhmien välille ja heikentää solidaarisuutta. Toisaalta yksikään ryhmä ei todella voita, koska kaikki pysyttelevät uhreina. Onhan juuri uhrina olo ja syrjityksi tuleminen se, joka oikeuttaa vaatimuksen suojelusta. Epäreilun kilpailun resursseista ja erityissuojelusta voi voittaa vain eliitti, joka jalomielisesti jakaa holhoustaan. Lopputuloksena on, että vailla vaikutusmahdollisuuksia olevat ryhmät pitävät toisiaan vihollisina ja taistelevat keskenään, kun taas heidän suojelijansa, poliittiset eliitit, saavat näiden taisteluiden seurauksena lisää valtaa. 

Mistä syystä kansalaisyhteiskunta on tällaisessa tilanteessa tärkeä tekijä, joka auttaa turvaamaan usein itsestäänselvyyksinä pidetyt demokratian ja kansalaisvapaudet? Miksi juuri kansalaisyhteiskunta, pikemmin kuin demokraattiset vaalit, voi toimia vastalääkkeenä vallan väärinkäytölle?

Äänestäessämme olemme yksin. Voimattomuuden ja turvattomuuden tunteesta kumpuaa syvä ahdistus, jota ilmaisemme äänestämällä. Tämä selittää taantumuksellisten puolueiden nousun vapaissa ja rehellisissä vaaleissa. Kansalaisyhteiskunta toimii eri periaatteella ja sillä on erityinen voimanlähde: yhteenkuuluvuus. Yhdessä muiden kanssa, yhdistyneinä yhteisen asian puolesta, emme ole yksin – epävarmuuden ja voimattomuuden tunne helpottaa, koska voimme luottaa tovereidemme tukeen. Epävarmuuden vähetessä myös pelko väistyy. Silloin on mahdollisuus katsoa eteenpäin ja ajatella rohkeammin.

Albena Azmanova on valtio- ja yhteiskuntatieteiden professori Lontoon City Saint George’s -yliopistossa ja toimii yhtenä Emancipations-tiedejulkaisun päätoimittajista. Hänen viimeisin kirjansa, Capitalism on Edge (2020), on voittanut lukuisia palkintoja, muun muassa Michael Harrington -kirjapalkinnon, jonka American Political Science Association myöntää poikkeuksellisen ansiokkaalle teokselle, joka osoittaa, kuinka tieteellisellä tutkimuksella voidaan tukea ponnisteluja kohti parempaa maailmaa. 

”Opetamme opiskelijoille, että tosiasiat on todennettava, mutta mielipiteistä pitää keskustella kunnioittavasti. Todellinen kriittinen ajattelu kunnioittaa näkemysten moninaisuutta”, sanoo Richard Vaško Slovak Debate Associationista (SDA), joka voitti ETSK:n kansalaisyhteiskuntapalkinnon yhteiskunnan polarisoitumista torjuvasta ”Critical Thinking Olympiad” ‑hankkeestaan. Richard, jonka hanke voitti pääpalkinnon, kertoi meille näistä kriittisen ajattelun olympialaisista ja siitä, miksi kriittisen ajattelun opettaminen on ratkaisevan tärkeää nykypäivän polarisoituneessa, disinformaatiovetoisessa maailmassa.

Kuvailisitko kriittisen ajattelun olympialaisten yhtä peliä tai kierrosta? Voitko antaa esimerkin jostakin tehtävästä tai kysymyksestä?

Kriittisen ajattelun olympialaisten koulu- ja alueellisilla kierroksilla opiskelijat osallistuvat yhdestä kahden tunnin pituisiin testeihin. Heillä on niissä rajoittamaton pääsy internetiin ja sieltä löytyviin faktantarkistustyökaluihin, ja he ratkaisevat erilaisia tehtäviä. Tehtävissä keskitytään medialukutaitoon, manipuloinnin ja ennakkoasenteiden havaitsemiseen, tiedon ja tutkimusten tulkitsemiseen, loogisten virhepäätelmien tunnistamiseen ja omien argumenttien muotoiluun.

Äskettäisellä kierroksella opiskelijoita pyydettiin esimerkiksi kirjoittamaan kannanotto siihen, pitäisikö kouluihin asentaa valvontakameroita turvallisuuden lisäämiseksi. Se on ajankohtainen kysymys Slovakiassa käytävässä julkisessa keskustelussa. Toinen tehtävä oli analysoida viraalia TikTok-videota, jossa levitetään salaliittoteoriaa Taylor Swiftistä, ja tunnistaa salaliittoajattelulle ominaisia piirteitä. Kolmannessa haasteessa oli pääteltävä, kumpi kahdesta videosta oli tehty tekoälyllä ja kumpi oli aito.

Kaikki aiemmat testit ovat julkisesti saatavilla slovakiksi osoitteessa www.okm.sk.

Mitä kriittisen ajattelun olympialaisilla yritetään saavuttaa? Mikä sai sinut käynnistämään hankkeen?

Tavoitteenamme on auttaa opiskelijoita siinä iässä, jossa he alkavat käyttää sosiaalista mediaa ja kuluttaa digitaalista sisältöä, kehittämään taitoja, joita tarvitaan kyseisen tilan kriittiseen, vastuulliseen ja harkitsevaan käyttöön. Opiskelijoille annetaan jokaisen kierroksen jälkeen palautetta, ja heillä on käytössään valmistavat verkkokurssit. He omaksuvat niiden kautta tapoja ja keinoja, joita he voivat soveltaa arjessa. Tavoitteemme on viime kädessä kasvattaa nuorten sukupolvi, joka on tietoinen, osaa torjua disinformaatiota ja kykenee käymään tosiasioihin perustuvaa, rakentavaa vuoropuhelua.

Käynnistimme tämän hankkeen puuttuaksemme koulutusjärjestelmässämme olevaan kriittiseen aukkoon, koska medialukutaito ja kriittinen ajattelu ovat edelleen hyvin aliedustettuja virallisissa opetussuunnitelmissa. Yli puolet slovakialaisista opiskelijoista ei koskaan opi arvioimaan, onko tieto luotettavaa. Vain 16 prosenttia slovakialaisista nuorista vahvistaa säännöllisesti mediasta saamansa tiedon. Tämän seurauksena 56 prosentilla väestöstä on taipumus uskoa salaliittoteorioihin tai suoranaisiin valheisiin. Halusimme saada aikaan muutoksen skaalautuvalla ja vaikuttavalla toiminnalla, joka voidaan tuoda kouluihin ympäri maata.

Miksi kriittisen ajattelun kehittäminen on mielestäsi niin tärkeää nykytilanteessa? Onko meillä mitään mahdollisuutta voittaa sota valeuutisia vastaan?

Valeuutisia on aina ollut jossakin muodossa, mutta elämme nyt ennennäkemätöntä tiedon ylikuormituksen aikakautta. Sosiaalinen media on monien nuorten ensisijainen tietolähde, joten kuka tahansa voi helposti levittää disinformaatiota, väärää tietoa tai vihapuhetta. Niinpä nykyään on olennainen elämäntaito osata suodattaa ja suunnistaa tässä kaoottisessa tietoympäristössä.

Emme kaikesta huolimatta voi koskaan täysin ”voittaa” sotaa valeuutisia vastaan, koska ne ovat liikkuva kohde, joka muuttuu jatkuvasti. Voimme kuitenkin opettaa nuorille keinoja, jotka auttavat heitä liikkumaan tässä ympäristössä, kysymään hyviä kysymyksiä ja harkitsemaan ennen jonkin tiedon jakamista.

Oletko saanut hankkeestasi palautetta? Millaista esimerkiksi?

Keräämme yksityiskohtaista palautetta jokaisen kierroksen jälkeen, ja arviot ovat olleet suunnattoman positiivisia. Esimerkiksi 93 prosenttia olympialaisiin osallistuneiden opiskelijoiden opettajista kertoi, että tehtävät parantavat opiskelijoiden kykyä torjua disinformaatiota ja huijauksia. Lisäksi suositteluindeksimme, joka on käyttäjätyytyväisyyden keskeinen mittari, oli viime kierroksella yli 76, mikä on erinomainen tulos.

Millaisia neuvoja antaisit muille kansalaisyhteiskunnan organisaatioille vastaavien toimien ja ohjelmien tuloksellisuuden saavuttamiseksi?

Jokainen maa ja alue on erilainen, ja paikalliset järjestöt tietävät parhaiten, mikä toimii heidän yhteisöissään. Seuraavat periaatteet ovat kuitenkin toimineet meillä.

Ensimmäinen on se, ettemme kerro nuorille, mitä ajatella. Todellinen kriittinen ajattelu on näkemysten moninaisuuden kunnioittamista. Jos opiskelijat kokevat, että heidän mielipiteensä sivuutetaan tai sanellaan, heidän kiinnostuksensa lopahtaa. Opetamme heille, että tosiasiat on todennettava, mutta mielipiteistä pitää keskustella kunnioittavasti.

Toiseksi saavutettavuus ja osallistavuus ovat avainasemassa. Toimillamme on todellista merkitystä vain, jos ”puhkaisemme kuplan” ja saavutamme muutkin kuin huippukouluissa opiskelevat. Ohjelmamme on maksuton, se on kokonaan verkossa, siihen osallistumiseen on matala kynnys, ja se on saatavilla myös suurimman etnisen vähemmistömme kielellä. Tänä vuonna 53 prosenttia osallistujista oli ammatillisista lukioista.

Kolmas periaate on miettiä skaalautuvuutta alusta alkaen ja hyödyntää uutta teknologiaa sen saavuttamiseksi. Arvioimme avoimet vastaukset tekoälyn avulla ja pidämme siten yllä laadukasta koulutuskokemusta turvautumatta monivalintatesteihin. Digitaalinen aikakausi on tuonut mukanaan vakavia haasteita, mutta se tarjoaa myös tehokkaita työkaluja niihin vastaamiseksi.

Richard Vaško on ollut mukana Slovak Debate Association (SDA) ‑järjestössä 12-vuotiaasta lähtien. Hän voitti Slovakian kansallisen väittelysarjan lukiossa ja edusti Slovakiaa koulujen välisissä väittelyn maailmanmestaruuskisoissa. Hän valmistui huippuarvosanoin laki-, politiikka- ja filosofiaopinnoista Warwickin yliopistosta Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja opiskelee parhaillaan koulutuksen (tieto, valta, politiikka) maisteriohjelmassa Cambridgen yliopistossa.

Richard on työskennellyt vuodesta 2021 lähtien SDA:ssa, jossa hän kehitti kriittisen ajattelun olympialaiset (Critical Thinking Olympiad), joita hän koordinoi. Hän on työskennellyt myös Slovakian opetusministeriön strategisen viestinnän ryhmässä (StratCom) ja laatinut yhdessä muiden kanssa kansalliselle opetus- ja nuorisoinstituutille medialukutaitoa koskevia opettajan käsikirjoja. Hän tekee tutkimusta ja pitää monietnistä kesäkoulua heikossa asemassa oleville lapsille yhdessä Mathias Bel ‑instituutin kanssa. Mathias Bel ‑instituutti on Slovakian etnisiin vähemmistöihin ja marginalisoituneisiin romaniyhteisöihin keskittyvä kansalaisjärjestö.

ETSK:n arvostettu kansalaisyhteiskuntapalkinto on tähän mennessä myönnetty jo 15 kertaa hankkeille, joissa on omaksuttu erityisen luovia ja innovatiivisia ratkaisumalleja EU:n kannalta keskeisiin kysymyksiin.

Hakemuksia voivat jättää kaikki Euroopan unionissa virallisesti rekisteröidyt kansalaisyhteiskunnan organisaatiot, jotka toimivat paikallis-, alue-, jäsenvaltio- tai unionitasolla. Palkintoa voivat hakea myös EU:ssa asuvat henkilöt ja EU:ssa rekisteröidyt tai toimivat yritykset, kunhan kyse on voittoa tavoittelemattomista hankkeista.

Lisäksi edellytyksenä on, että aloitteet ja hankkeet toteutetaan EU:ssa. Niiden on oltava jo toteutettuja tai edelleen käynnissä hakemusten viimeisenä jättöpäivänä.

Palkinnolla pyritään lisäämään tietoisuutta kansalaisyhteiskunnan merkittävästä panoksesta eurooppalaisen identiteetin ja kansalaisuuden luomisessa sekä Euroopan yhdentymisen taustalla olevien yhteisten arvojen edistämisessä.

Palkinto myönnetään joka vuosi eri aiheista. Vuonna 2023 aiheena olivat mielenterveyteen liittyvät hankkeet. Vuonna 2022 ETSK jakoi palkinnon poikkeuksellisesti kahdessa kategoriassa, joiden aiheina olivat nuoriso ja Ukraina. Vuonna 2021 palkinnolla annettiin puolestaan tunnustusta oikeudenmukaista siirtymää edistäneille ilmastohankkeille. Vuonna 2020 ETSK korvasi kansalaisyhteiskuntapalkintonsa kertaluonteisella kansalaissolidaarisuuden palkinnolla, jonka aiheena oli covid-19-pandemian torjunta. Muita aiheita ovat aiemmin olleet sukupuolten tasa-arvo ja naisten vaikutusvallan lisääminen, eurooppalaiset identiteetit ja kulttuuriperintö sekä muuttoliike.

ETSK käynnisti vuoden 2024 lokakuussa 15. kansalaisyhteiskuntapalkintonsa haun – aiheena eurooppalaisen yhteiskunnan haitallisen polarisoitumisen torjunta.

Polarisoitumista koskeva aihe on nyt tärkeämpi kuin koskaan. Useat päällekkäiset kriisit – kuten covid-19-pandemia, Venäjän sota Ukrainassa ja yleinen sosiaalinen ja taloudellinen epävakaus – lisäävät kansalaisten epäluottamusta julkisia instituutioita ja viranomaisia kohtaan ja johtavat haitalliseen polarisaatioon.

Kansalaisyhteiskunnalla on tärkeä rooli epäluottamuksen vähentämisessä ja verkossa ja sen ulkopuolella tapahtuvan polarisoitumisen pesäkkeiden seurannassa, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden parantamisessa ja demokraattisten ihanteiden vaalimisessa. Kansalaisyhteiskunta ja viranomaiset voivat yhdessä auttaa suojelemaan liberaalia demokratiaa autoritaarisilta suuntauksilta.

ETSK päättikin myöntää tämän vuoden kansalaisyhteiskuntapalkintonsa voittoa tavoittelemattomille aloitteille, joissa toteutetaan tehokkaita ennaltaehkäiseviä, varhain varoittavia ja (tarvittaessa) liennyttäviä toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että demokraattisia arvoja kunnioitetaan, että polarisoitumisesta ei tule haitallista ja että yksipuoliset narratiivit eivät johda väkivaltaan.

ETSK:n 15. kansalaisyhteiskuntapalkinto on myönnetty kolmelle voittajalle Slovakiasta, Belgiasta ja Ranskasta heidän innostavasta työstään haitallisen polarisoitumisen torjumiseksi kaikkialla Euroopassa. Voittajat paljastettiin 20. maaliskuuta pidetyssä kansalaisyhteiskuntaviikon palkintoseremoniassa.  

Palkintosumma jaettiin kolmen palkittavan kesken, ja voittaneen hankkeen saama pääpalkinto oli 14 000 euroa. Toisena ja kolmantena palkitut saivat kumpikin 9 000 euroa.

ENSIMMÄINEN PALKINTO: slovakialainen Slovak Debate Association The Critical Thinking Olympiad ‑hankkeesta

Slovak Debate Association (SDA) on Slovakiassa toimiva kansalaisjärjestö. Sen missio on edistää ennakkoluulottomuutta ja kriittistä ajattelua sekä lisätä slovakialaisten nuorten aktiivista kansalaisuutta. SDA opettaa erilaisilla ohjelmilla nuoria arvioimaan tosiasioita ja mielipiteitä, muotoilemaan omia argumenttejaan ja tarkastelemaan medialähteitä kriittisesti uskottavien tietolähteiden löytämiseksi. Järjestö muodostaa tällä tavoin tilan avoimelle ja julkiselle keskustelulle Slovakian yhteiskunnan keskeisistä kysymyksistä.

Sen menestyneimpiä ohjelmia on ollut vuonna 2021 käynnistetty Critical Thinking Olympiad (kriittisen ajattelun olympialaiset). Ohjelma on otettu laajasti käyttöön, ja siihen osallistui viime vuonna lähes 9 000 opiskelijaa yli 300 koulusta. Tämä innovatiivinen hanke on kilpailu, joka kehittää opiskelijoiden kykyä torjua väärää tietoa. Disinformaation määrä Slovakiassa on suuri: 61 prosenttia slovakialaisista ei luota tiedotusvälineisiin ja yli puolet uskoo joihinkin salaliittoteorioihin. Kriittisen ajattelun olympialaisilla pyritään vastaamaan tähän haasteeseen kehittämällä medialukutaitoa ja muuttamalla nuorten kulutustottumuksia.

Kilpailu on suunnattu kolmelle opiskelijaikäryhmälle (luokat 8–13), ja osallistujat saavat kolmella kierroksella eteensä erilaisia tosielämän mediahaasteita. Tehtävät on suunniteltu kuvaamaan sisältöä, jolle opiskelijat voivat altistua arjessaan. He analysoivat TikTok-videoita, tekevät faktantarkistusta tekoälyllä luodulle sisällölle ja arvioivat Instagram-julkaisuja sekä pyrkivät erottamaan todellisen tiedon väärästä. Opiskelijat osallistuvat myös julkiseen väittelykierrokseen, jossa heidän on perusteltava kantansa ikätovereilleen.

”Kriittisen ajattelun olympialaiset vähentävät yhteiskunnan polarisaatiota opettamalla tuhansia opiskelijoita kuuntelemaan erilaisia näkökulmia, tunnistamaan kognitiivisia ennakkoluuloja ja ilmaisemaan näkemyksiään rakentavasti”, ohjelman kehittäjä ja koordinaattori Richard Vaško sanoi. ”Vahvistamalla kriittistä ajattelua ja medialukutaitoa tällaisella taitoihin perustuvalla toiminnalla annamme nuorille keinot torjua väärää tietoa ja käydä vivahteikasta yhteiskunnallista keskustelua.”

TOINEN PALKINTO: ranskalainen Reporters d’Espoirs Prix Européen Jeunes Reporters d’Espoirs ‑hankkeesta

Reporters d’Espoirs on ranskalainen vuonna 2003 perustettu voittoa tavoittelematon järjestö. Se kehitti ”ratkaisukeskeisen journalismin” lähestymistavan, joka on nykyään laajasti harjoitettu journalismin muoto, jolla pyritään vastaamaan yhteiskunnan nykyhaasteisiin. Järjestö kannustaa toimittajia omaksumaan tämän myönteisen ajattelutavan ja myöntää erilaisia palkintoja toimittajille ja nuorille parhaista innovaatioista journalismin ja toimittamisen saralla.

Prix Européen Jeunes Reporters d’Espoirs on hanke, jolla sekä palkitaan että koulutetaan toimittajia ranskankielisestä ratkaisukeskeisestä journalismista. Monipuolinen ohjelma tarjoaa hakijoille mahdollisuuden oppia ratkaisukeskeistä journalismia verkkokurssilla, jota järjestö pyörittää yhdessä Aix-Marseillen journalismin oppilaitoksen kanssa. Jokaisella hakijalla on myös mentori, joka auttaa kehittämään kirjoitus- ja puhetaitoja ja joka on syventynyt myyntipuheen saloihin. Voittajat kutsutaan lisäksi Pariisiin 48 tunnin oppimismatkalle, jonka aikana he tapaavat muita samanmielisiä toimittajia ja asiantuntijoita eri puolilta Eurooppaa. Tämän jälkeen kuudelle voittajalle myönnetään palkintoja yhteensä 10 000 euron edestä.

”Polarisaation torjuminen on ratkaisukeskeisen journalismin menetelmän keskiössä. Siinä osoitetaan maailman monimutkaisuus sekä kaikilla tasoilla ja kaikissa maissa yhdessä tai erikseen toimivien tahojen monimuotoisuus. Samalla kuvataan paikallisten aloitteiden leviämiskykyä”, Reporters d’Espoirs’n johtaja Gilles Vanderpooten sanoi.

Kolmella ensimmäisellä kerralla palkintoa tavoitteli yli 400 hakijaa 25 maasta. Parhaillaan käynnissä olevalla neljännellä kerralla hakemuksia on pian tullut yli 300. Järjestö on jo tähän mennessä auttanut yli 75:tä hakijaa hiomaan kirjallista ja suullista ranskan kielen taitoaan.

Ajatus on helposti toistettavissa, ja ryhmä käy jo keskusteluja Espanjassa, Italiassa ja Belgiassa toimivien journalistien kanssa mahdollisuudesta tehdä yhteistyötä ja levittää palkintoa laajemmalle.

”Haluamme laajentaa palkinnon piiriä ranskankielisestä maailmasta myös muihin Euroopan unionin kieliin”, Gilles Vanderpooten sanoi. ”Se on avain siihen, että yhä useammat nuoret saadaan mukaan luomaan ’ratkaisukeskeistä Eurooppaa’.”

KOLMAS PALKINTO: belgialainen FEC Diversité asbl ESCAPE GAME EXTREME DROITE pour se désintoxiquer ‑hankkeesta

Äärioikeistolainen ideologia leviää Euroopassa ja eri puolilla maailmaa. Äärioikeistolaiset puolueet kasvattavat suosiotaan, ja populismi on nousussa. Belgialainen voittoa tavoittelematon järjestö FEC Diversité kehitti keinon näiden näkemysten torjumiseksi opettajien, ammattiliittojen ja tavallisten kansalaisten keskuudessa.

ESCAPE GAME EXTREME DROITE pour se désintoxiquer on pakopeli, jolla pelaajat voivat ”dekontaminoida” itsensä äärioikeistolaisista ajatuksista hauskalla ja kiinnostavalla tavalla. Pelaajille kerrotaan, että he ovat saaneet tartunnan äärioikeistolaisesta ideologiasta, ja heidän on puhdistauduttava siitä erilaisten tehtävien avulla. He oppivat siten, miten äärioikeistolaiset ajatukset leviävät ja voimistuvat yhteiskunnassa.

Peli koostuu neljästä alueesta, joista kussakin on erilaisia testejä, jotka pelaajien on selvitettävä edetäkseen. A-alueella osallistujat käyvät työpaikalla keskustelua äärioikeiston vaikutuksesta ja ovat vuorovaikutuksessa 19 objektin kanssa. B-alueella pelaajat lukevat maahantulijoiden aitoja kertomuksia ymmärtääkseen paremmin maahantulijoiden matkaa Eurooppaan. C-alueella ”äärioikeistolaisen puheen” ohessa näytetään erilaisia kuvia. D-alueella pelaajat perehtyvät ensin äärioikeistolaisesta puolueesta tehtyyn raporttiin ja tekevät sen jälkeen ristisanatehtäviä.

Laajennetun todellisuuden pelissä on kaasusuojapukuihin ja kaasunaamareihin sonnustautuneita valmentajia, joiden ääni on muunnettu. Erilaisten tehtävien on tarkoitus herätellä kaikkia viittä aistia, jotta kokemus tuntuu vahvasti ja tietoisuus siitä, mikä demokratiaa uhkaa Euroopassa, lisääntyy.

Hanke käynnistyi kesäkuussa 2023, ja siinä on sen jälkeen ”puhdistunut” lähes tuhat pelaajaa. Sana pelistä on levinnyt ammattiliittojen, järjestöjen ja koulujen kesken niin Belgiassa kuin laajemminkin. Ranskasta ja Bulgariasta on käyty pelaamassa peliä sen arvioimiseksi, olisiko se toistettavissa muualla.

”Olemme ylpeitä siitä, että olemme kehittäneet innovatiivisen opetusvälineen, joka torjuu äärioikeistolaista ajattelua osallistavasti ja vuorovaikutteisesti”, sanoo Malika Borbouse FEC Diversitéstä. ”Aloitteemme edistää vuoropuhelua ja pohdintaa kollektiivisella tasolla, ja se on siten auttanut vähentämään jännitteitä ja edistämään osallistavampaa yhteiskuntaa.”

Tämän vuoden palkintoa varten saatiin 58 hakemusta yksittäisiltä henkilöiltä, yksityisyrityksiltä ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioilta useista unionin jäsenmaista ja maantieteellisesti laajalta alueelta.

Ehdokashankkeet kattavat laajan valikoiman eri aiheita aina nuorten osallistumisesta ja vaikutusmahdollisuuksien lisäämisestä sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen ja osallisuuteen sekä medialukutaidosta ja disinformaatiosta ihmisoikeuksiin ja sukupuolten tasa-arvoon.

Monissa hankkeissa pureudutaan ongelmien perimmäisiin syihin ja pyritään ehkäisemään polarisoitumista.

Esimerkiksi kreikkalaisen voittoa tavoittelemattoman Youthmakers Hub -järjestön toteuttaman hankkeen EUth Voices for Social Change tavoitteena on lisätä nuorten mahdollisuuksia saada aikaan positiivista muutosta yhteisöissään. Hankkeessa torjutaan haitallista polarisaatiota luomalla suvaitsevaisuuden kulttuuria, jossa ihmisiä kannustetaan käymään rakentavaa vuoropuhelua ja torjumaan vastakkainasettelua aiheuttavia narratiiveja esimerkiksi digitaalisen lukutaidon opetuksen ja podcastien avulla.

Muissa hankkeissa torjutaan polarisoivia narratiiveja ja radikalisoitumista. Niissä kurotaan umpeen kulttuurisia, etnisiä ja sukupolvien välisiä eroja, puututaan yhteiskunnan jakautumiseen, edistetään keskinäistä ymmärrystä ja yhteistyötä, suojellaan perusoikeuksia ja vahvistetaan sosiaalista yhteenkuuluvuutta.

Slovakialaisen DEMDIS-yhteisön käynnistämässä hankkeessa DEMDIS Digital Discussion puolestaan luotiin uusi ohjelmistoalusta, jolla voidaan käydä digitaalista keskustelua kiistanalaisistakin aiheista. Käyttäjät äänestävät erilaisista kannanotoista ja heidät sijoitetaan erillisiin mielipideryhmiin. Hankkeessa pyritään rakentamaan siltoja polarisoituneiden leirien välille etsimällä asioille yhteistä perustaa.

Baltic Human Rights Society -järjestön Ihmisoikeusopas on yksi esimerkki keinosta, jolla kansalaisyhteiskunta voi edistää perusoikeuksia. Opas toimii ihmisoikeuskasvatuksen alustana, joka tarjoaa monikielisiä selostuksia siitä, miten ihmisoikeudet toimivat tai niiden pitäisi toimia tietyissä arkielämän tilanteissa.

Tämän vuoden hakemusten joukossa oli myös useita polarisaatiota torjuvia kulttuuri- ja taidehankkeita, kuten esimerkiksi Arty Fartyn Atlas géopolitique de la culture et des médias indépendants en Europe. Sen kautta tuodaan esiin eri puolilla Eurooppaa toimivien riippumattomien kulttuuri- ja mediaorganisaatioiden verkoston käsittelemiä keskeisiä aiheita, kuten osallisuus, alueellisten erojen kaventaminen tai tarve torjua disinformaatiota. Tällaiset hankkeet osoittavat, että kulttuurilla ja medialla voi olla muutosvoimainen rooli yhteiskunnan polarisaation purkamisessa.

Eurooppalainen kansalaisaloite on osoittautunut tehokkaaksi välineeksi, joka on auttanut lisäämään kansalaisten osallistumista poliittiseen toimintaan EU:n tasolla. Kansalaisaloitetta on kuitenkin vahvistettava, jotta voidaan jatkossakin varmistaa EU:n toimielinten yhteys tavallisiin eurooppalaisiin.

Eurooppalainen kansalaisaloite on EU:n kansalaisten osallistumista edistävä mekanismi, jonka tarkoituksena on vahvistaa suoraa demokratiaa. Vähintään miljoonan EU:n kansalaisen allekirjoittamilla kansalaisaloitteilla (tietty vähimmäismäärä allekirjoituksia vaaditaan vähintään seitsemästä jäsenvaltiosta) voidaan pyytää Euroopan komissiota ehdottamaan säädöstä alalla, jolla jäsenvaltiot ovat siirtäneet toimivallan EU:n tasolle.

Vuodesta 2012 käytössä olleen kansalaisaloitteen myötä Euroopan komissio on rekisteröinyt 119 aloitetta ja niiden järjestäjät ovat keränneet noin 20 miljoonaa allekirjoitusta. Tähän mennessä 11 aloitetta on saanut vaaditun allekirjoittajamäärän, ja niistä 10 on jo saanut vastauksen komissiolta.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean vuosittain järjestämä kansalaisaloitteen päivä on tärkeä foorumi, jossa jo rekisteröityjen ja tulevien kansalaisaloitteiden järjestäjät ja sidosryhmät voivat vaihtaa tietoja ja kokemuksia sekä esitellä kansalaisaloitteensa ja toimintaansa yleisölle.

Tänä vuonna kansalaisaloitteen päivä järjestettiin osana kansalaisyhteiskuntaviikkoa 18. maaliskuuta.

”EU:n olisi ryhdyttävä lisätoimiin osallistavan demokratian ja edustuksellisuutensa vahvistamiseksi. Eurooppalainen kansalaisaloite on ensimmäinen monikansallinen osallistavan demokratian väline”, totesi ETSK:n viestinnästä vastaava varapuheenjohtaja Laurenţiu Plosceanu.

Euroopan oikeusasiamiehen Teresa Anjinhon mukaan eurooppalainen kansalaisaloite on tehokas väline, mutta se ei ole vielä saavuttanut täyttä potentiaaliaan. ”Meidän on tehostettava sen tarkoitusta ja toimintoja koskevaa viestintää. Tiedotuskampanjoita on lisättävä, jotta kansalaiset saavat kattavasti tietoa siitä, mitä kansalaisaloitteen avulla voi ja mitä ei voi tehdä, ja jotta he voivat ryhtyä toimiin. Eurooppalaisen kansalaisaloitteen säilyttäminen merkityksellisenä välineenä edellyttää avoimuutta, rehellisyyttä ja viestintää. Jos epäonnistumme tässä tehtävässä, luottamus kansalaisaloitteeseen, mutta myös laajemmin unionimme tulevaisuuteen, on vaarassa murentua”, Anjinho sanoi.

Kansalaisaloitteen päivänä järjestetyssä tapahtumassa esiteltiin yhdeksän kansalaisaloitetta, jotka koskevat muun muassa veden saatavuutta, elintarviketurvaa, aborttia, seksuaalivähemmistöjen oikeuksia, olemassa olevien rakennusten suojelemista purkamiselta, videopeliperinnön suojelua, uutta mallia päästöjen vähentämiseksi Air-Quotas-kampanjan avulla sekä uusia terveysstandardeja psykedeelien lääketieteelliselle käytölle.

Komission pääsihteeristön kansalaisaloiteryhmän johtaja Adriana Mungiu vastasi pyyntöihin varmistaa kansalaisaloitteiden rahoitus toteamalla, ettei kannata jäädä odottamaan ainoastaan kansalaisaloitteita koskevia uusia ja melko kaukaisia budjettiratkaisuja. Sen sijaan hän kehotti hyödyntämään nykyistä enemmän EU:n nykyisessä talousarviossa käytettävissä olevia, muun muassa kansalaisten osallistumiseen tarkoitettujen budjettikohtien varoja. (at)

Daniela Vancic

Eurooppalainen kansalaisaloite on ainoa laatuaan – missään muualla maailmassa ei ole vastaavaa välinettä, jonka avulla kansalaiset voisivat vaikuttaa suoraan lainsäädäntöön. Se odottaa kuitenkin vielä ansaitsemaansa tunnustusta, kirjoittaa Daniela Vancic, Democracy International -järjestön EU-politiikasta ja edunvalvontatoiminnasta vastaava päällikkö. Vancic jakoi kolme ajatustaan siitä, kuinka eurooppalaisen kansalaisaloitteen vaikuttavuutta voitaisiin lisätä.

Eurooppalainen kansalaisaloite on EU:n tehokkain demokraattinen väline heti Euroopan parlamentin vaalien jälkeen. Eurooppalainen kansalaisaloite tarjoaa oleellisen tärkeän foorumin kansalaisten osallistumiselle, ja tämän 13 vuotta sitten käyttöönotetun välineen toimintaan on osallistunut jo yli 20 miljoonaa kansalaista. Tarjoamistaan vaikutusmahdollisuuksista huolimatta kansalaisaloite saa vain harvoin ansaitsemaansa tunnustusta.

Kansalaisaloitteella on kuitenkin erittäin tärkeä merkitys, ja jäljempänä on kolme ajatusta siitä, miten sen vaikuttavuutta voitaisiin lisätä entisestään.

Kansalaisaloitteen merkitys polarisoituneessa maailmassa

Mikä tekee kansalaisaloitteesta ainoan laatuaan? Missään muualla maailmassa ei ole vastaavaa välinettä. Kansalaisaloitteen avulla kansalaiset voivat vaikuttaa suoraan lainsäädäntöön kerättyään tukea vähintään seitsemästä EU:n jäsenvaltiosta. Aikana, jolloin poliittinen polarisoituminen lisääntyy, eurooppalainen kansalaisaloite toimii elintärkeänä siltana kansalaisten ja poliittisten päättäjien välillä edistäen yhteistyötä, yhteyksien rakentamista ja todellista muutosta.

Eurooppalaisen kansalaisaloitteen perusajatuksena on innostaa kansalaisia osallistumaan politiikan kehittämiseen. Se kokoaa yhteen erilaisia ryhmiä, herättää julkista keskustelua ja tuo kansalaisten äänen kuuluviin Euroopan tasolla. Esimerkiksi yli miljoona allekirjoitusta tuekseen saanut ”My Voice, My Choice” -kampanja sai liikkeelle aktivistien, järjestöjen ja julkisuuden henkilöiden verkoston (mukaan lukien kansainvälisesti merkittävät henkilöt, kuten Barack Obama), ja se käynnisti laajemman keskustelun perusarvoista. Tällainen osallistuminen tuo kestävää arvoa paitsi kyseiselle hankkeelle, myös laajemmin koko demokraattiselle järjestelmälle.

Ripeä toiminta on ratkaisevan tärkeää

Eurooppalainen kansalaisaloite tarjoaa valtavasti demokraattisia mahdollisuuksia, mutta niiden täysimääräinen hyödyntäminen edellyttää EU:n toimielimiltä ripeää toimintaa. Vaikka jotkin aloitteet, kuten ”End the Cage Age” -kampanja, ovat johtaneet myönteisiin muutoksiin EU:n toimintapolitiikoissa, kansalaisaloitteen ja siitä johtuvien lainsäädännön muutosten välillä on usein huomattava viive. Tämä voi olla turhauttavaa sekä kansalaisille että kansalaisyhteiskunnalle ja uhkaa johtaa prosessia koskevan luottamuksen vähenemiseen.

Jottei vauhti hiipuisi, EU:n olisi harkittava nopeutettua menettelyä sellaisten kansalaisaloitteiden osalta, jotka saavat kansalaisilta poikkeuksellisen paljon tukea. EU:n lainsäädäntöprosessi vie aikaa, mutta selkeää ja laajaa kannatusta saaneisiin eurooppalaisiin kansalaisaloitteisiin olisi kiinnitettävä erityistä huomiota. Kansalaisten olisi voitava nähdä ideoidensa muuttuvan nopeasti konkreettisiksi toimenpiteiksi, jotta kansalaisaloite voi olla vaikuttamisen väline ja johtaa oikea-aikaisiin muutoksiin.

Kansalaisjärjestöjen rooli EU:n uudistumisen edistämisessä

Kansalaisjärjestöt ovat aina olleet kansalaisaloitteen toiminnan ytimessä, ja ne ovat aktivoineet kansalaisia ja lisänneet tietoisuutta välineen tuomista vaikuttamismahdollisuuksista. Democracy Internationalin kaltaisilla järjestöillä on alusta alkaen ollut ratkaiseva merkitys kansalaisaloitteen kehittämisessä ja tukemisessa. Mutta kansalaisyhteiskunnan merkitys ei jää siihen.

Kansalaisjärjestöjen on jatkettava sellaisten uudistusten edistämistä, joilla voidaan vahvistaa kansalaisaloitetta demokraattisena välineenä. Kansalaisaloitteella tulisi voida esimerkiksi ehdottaa muutoksia EU:n perussopimuksiin, millä voisi olla syvällinen vaikutus Euroopan tulevaisuuteen. Keskustelut perussopimusten uudistamisesta etenevät, ja yhä yleisemmin myönnetään, että EU tarvitsee sopimuksen, joka on aikamme haasteiden ja mahdollisuuksien tasalla. Eurooppalaisen kansalaisaloitteen tarjoamien mahdollisuuksien laajentaminen onkin tärkeämpää kuin koskaan, jotta kansalaiset pääsevät osallistumaan keskusteluun.

Kansalaisaloite politiikan innoituksen lähteenä

Kansalaisaloitteen tavoitetasoa tulisi nostaa. Yksi keino kansalaisaloitteen täyden potentiaalin hyödyntämiseksi on ottaa aloitteet huomioon, vaikka ne eivät täyttäisi muodollisia kriteerejä. Kaikki hienot ideat eivät saavuta miljoonan allekirjoituksen rajaa, mutta se ei tarkoita, että niihin ei kannattaisi kiinnittää huomiota. Eurooppalaisia kansalaisaloitteita koskevan kampanjan toteuttaminen ei ole helppoa varsinkaan silloin, kun siihen liittyy valtiorajat ylittäviä, monikielisiä ja monikansallisia toimia. Joidenkin parhaiden ideoiden yhteydessä resurssit eivät välttämättä riitä eurooppalaisen kansalaisaloitteen käsittelemiseksi vaaditun allekirjoitusmäärän keräämiseen.

Esimerkiksi vuoden 2012 ”Single Communication Tariff Act” -aloite ei tavanomaisen määritelmän mukaan ollut ”menestyksekäs” kansalaisaloite, mutta se toimi innoituksena viisi vuotta myöhemmin voimaan tulleelle kotimaanhintaisten verkkovierailujen periaatteelle. Sen ansiosta miljoonat eurooppalaiset matkustajat voivat nyt nauttia lisämaksuttomista rajatylittävästä verkkovierailuista. Tämä osoittaa, että jopa kansalaisaloitteet, jotka eivät saavuta vaadittavaa allekirjoitusten vähimmäismäärää, voivat myötävaikuttaa politiikan muutoksiin. EU:n pitäisi olla valmis harkitsemaan kaikkia kansalaislähtöisiä ajatuksia – myös niitä, jotka eivät saa tuekseen miljoonaa allekirjoitusta – ja käyttää niitä inspiraation lähteenä tulevalle lainsäädännölle.

Tärkeimmät johtopäätökset

Eurooppalainen kansalaisaloite on erittäin arvokas väline demokratian vahvistamiseksi Euroopassa, erityisesti aikana, jolloin demokraattiset arvot ovat uhattuina kaikkialla maailmassa. Se antaa kansalaisille mahdollisuuden tuoda ideansa esiin EU:n tasolla, saada julkista tukea ja saada aikaan merkittäviä vaikutuksia. Eurooppalaisen kansalaisaloitteen tullessa teini-ikään on aika pohtia, miten tätä ainutlaatuista välinettä voidaan vahvistaa ja kuinka sitä voidaan käyttää voimakkaamman ja suoremman yhteyden luomiseksi EU:n kansalaisten ja toimielinten välille.

Kansalaisaloite voi kansalaisyhteiskunnan jatkuvalla tuella auttaa rakentamaan osallistavampaa ja herkemmin reagoivaa Euroopan unionia ja vahvistamaan EU:n asemaa demokratian kansainvälisenä suunnannäyttäjänä.

Daniela Vancic on EU-politiikasta ja edunvalvontatoiminnasta vastaava päällikkö Democracy International -järjestössä, jossa hän on puolustanut osallistavaa ja suoraa demokratiaa vuodesta 2017 lähtien. Vancicilla on yli kymmenen vuoden kokemus kansalaisten osallistumisesta päätöksentekoprosesseihin, ja hän on arvostettu eurooppalaisen kansalaisaloitteen asiantuntija. Vuonna 2022 hän oli mukana toimittamassa kirjaa ”Complementary Democracy: The Art of Deliberative Listening”.

Eurooppalaisessa kansalaisaloitteessa ”My Voice, My Choice” puolustetaan sitä, että kaikilla naisilla olisi mahdollisuus saada turvallinen ja saavutettava abortti kaikkialla EU:ssa. Kansalaisaloite käynnistettiin huhtikuussa 2024, ja sen koordinoinnista vastaa slovenialainen instituutti ”Inštitut 8. marec” (8. maaliskuuta ‑instituutti). Aloitteeseen saatiin yli miljoona allekirjoitusta jo selvästi ennen aloitteen päättymispäiväänsä. ETSK info keskusteli järjestäjien kanssa kampanjan kiireellisyydestä nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä, jossa naisilta viedään yhä useammin mahdollisuus vaikuttaa lisääntymisoikeuksiinsa.

Mikä sai teidät käynnistämään My Voice, My Choice ‑aloitteen? Mikä on perimmäinen tavoitteenne?

Kolmisen vuotta sitten, kun Roe vastaan Wade ‑päätös kumottiin Yhdysvalloissa, ryhdyimme pohtimaan kampanjaa, jolla suojeltaisiin aborttioikeuksia Euroopassa. Yhdysvaltalaiset naiset menettivät perustuslaillisen oikeutensa yhdessä yössä, ja tiesimme heti, että meidän olisi suojeltava aborttioikeutta myös Euroopassa. Puolassa kuolee naisia sairaaloissa lähes täydellisen aborttikiellon vuoksi. Puolalaiset naiset ovat järjestäneet viime vuosina suuria mielenosoituksia aborttioikeuksien puolesta. Maltassa naiset voivat joutua edelleen vankilaan, jos heille tehdään abortti. Tänä vuonna Giorgia Meloni on antanut aborttia vastustaville ryhmille luvan protestoida aborttiklinikoilla ja häiritä naisia, jotka haluavat tehdä abortin. Euroopassa yli 20 miljoonalla naisella ei ole mahdollisuutta tehdä aborttia.

Tämän vuoksi käynnistimme ”My Voice, My Choice” ‑kampanjan. Käsittelimme ehdotustamme kansainvälisten juristien tiimin kanssa ja loimme vahvan verkoston eri puolilta Eurooppaa tulevien organisaatioiden kanssa.

Tavoitteenamme on suojella aborttioikeuksia EU:n tasolla ja parantaa niiden naisten mahdollisuuksia saada abortti, joiden on nyt matkustettava muihin maihin aborttikieltojen vuoksi (kuten naiset Maltassa ja Puolassa) tai siksi, että aborttia vastustetaan omantunnon syistä voimakkaasti (kuten Italiassa ja Kroatiassa), tai yksinkertaisesti kaikkien niiden mahdollisuuksia, joilla ei ole tällä hetkellä varaa aborttiin (esimerkiksi Saksassa tai Itävallassa).

Juuri nykyinen poliittinen ilmapiiri on syy siihen, että kampanjamme on kiireellinen. Meidän on yhdistettävä voimamme ja osoitettava, että suurin osa ihmisistä kannattaa aborttioikeuksia ja vastustaa lisääntymisvapauteen liittyviä rajoituksia. Suurin osa eurooppalaisista kannattaa aborttioikeuksia, ja meidän on suojeltava näitä oikeuksia yhdessä.

Mihin konkreettisiin toimiin toivotte Euroopan komission ryhtyvän? Miten toimet ovat toteutettavissa, kun otetaan huomioon, että terveysasiat kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan?

Ehdotamme, että Euroopan komissio perustaa taloudellisen tuen mekanismin, joka olisi jäsenvaltioille valinnainen ja kattaisi abortteihin liittyvien toimenpiteiden kustannukset. Se toimisi samalla tavalla kuin syövän ehkäisyyn ja hoitoon tarkoitetut ohjelmat.

Ajatuksena on, että jos henkilön on matkustettava abortin saadakseen toiseen maahan oman maansa tiukkojen rajoitusten tai omantunnon syihin perustuvan voimakkaan vastustuksen vuoksi, hänen ei tarvitse itse maksaa toimenpiteestä. Tuhannet naiset matkustavat nykyään muihin maihin, joissa he maksavat joskus tuhansia euroja toimenpiteestä. Kaikilla ei ole siihen varaa.

Abortti ei ehkä kuulu Euroopan komission toimivaltaan, mutta terveydenhuoltoon liittyvät rahoitusohjelmat kuuluvat. Tämän takia pystyimme rekisteröimään eurooppalaisen kansalaisaloitteemme. 

Miksi päätitte käyttää tähän eurooppalaista kansalaisaloitetta? Kuinka mahdollisena pidätte, että komissio puoltaa aloitetta?

”My Voice, My Choice” ‑kampanjaa koordinoivalla slovenialaisella organisaatiollamme, Inštitut 8. marec ‑instituutilla, on paljon kokemusta kansallisista kansalaisaloitteista, allekirjoitusten keräämisestä ja kansanäänestyksistä. Kansallisen kansalaisaloitemekanismin avulla olemme onnistuneet muuttamaan jo 15:tä lakia Sloveniassa ja olemme voittaneet kaksi kansallista kansanäänestystä. Tämän vuoksi halusimme käyttää vastaavaa suoran demokratian välinettä EU:n tasolla. Näin tutustuimme eurooppalaiseen kansalaisaloitteeseen. Halusimme saada aikaan suoran muutoksen, joka vaikuttaisi pysyvästi kaikkien lisääntymisoikeuksiin Euroopassa. Siksi päätimme aloittaa allekirjoitusten keräämisen.

Kampanjan aikana olemme saaneet poliittista tukea kaikilta Euroopan parlamentin keskusta-vasemmistolaisilta poliittisilta ryhmiltä. Lisäksi olemme saaneet tukea useiden EU:n jäsenvaltioiden tärkeiltä kansallisen tason poliitikoilta, ja meillä on hyvät yhteydet ja vakiintuneet suhteet Euroopan komission jäseniin. Toivomme, että he kuuntelevat yli 1,2:ta miljoonaa kansalaista, jotka tukevat aloitettamme. 

Miten onnistuitte saamaan ihmiset liikkeelle eri EU-maissa tukemaan aloitetta ja auttamaan allekirjoitusten keräämisessä? Missä kanavissa teette asiaa tunnetuksi?

Olemme rakentaneet koko kampanjan ajan vahvaa verkostoa, johon kuuluu yli 300 organisaatiota, ja olemme luoneet hienon yhteisön, joissa on yli 2 000 vapaaehtoista eri puolilta Eurooppaa. Olemme halunneet olla läsnä Euroopan kaupunkien ja kylien kaduilla, joilla vapaaehtoiset ovat olleet valmiina keräämään allekirjoituksia. Olemme vahvasti näkyvillä verkossa Instagramissa, mutta käytämme muitakin kanavia, kuten Facebookia, TikTokia, YouTubea, BlueSkyta, X:ää ja muita sosiaalisen median alustoja.

Eurooppalaisen kansalaisaloitteen onnistuminen edellyttää miljoonaa allekirjoitusta. Onnistuitte ylittämään tämän kuukautta ennen allekirjoitusten keruun päättymisaikaa. Minkälaista palautetta ja tukea, myös taloudellista tukea, olette saaneet tähän mennessä?

Pääsimme joulukuussa miljoonaan allekirjoitukseen, kun allekirjoituksia oli kerätty yhdeksän kuukauden ajan, ja lopetimme allekirjoitusten keruun ennen päättymisaikaa, kun allekirjoituksia oli 1,2 miljoonaa.

Onnistuimme keräämään allekirjoituksia verkostomme ja yhteisömme avulla, mutta haimme kampanjan aikana myös erilaisia rahoitusmahdollisuuksia kampanjan ylläpitämiseksi. ”My Voice, My Choice” ‑kampanja on myös voittanut Slovenian sosiologiayhdistyksen palkinnon, ja se on valittu mahdolliseksi SozialMarie-palkinnon saajaksi. Olemme saaneet tukea myös kaikilta Euroopan parlamentin keskusta-vasemmistolaisilta poliittisilta ryhmiltä sekä yksittäisiltä Euroopan parlamentin jäseniltä, Euroopan parlamentin varapuhemieheltä Nicolae Ștefănuțălta, Ranskan senaatin jäseneltä Melanie Vogelilta, Slovenian presidentiltä Nataša Pirc Musarilta ja Slovenian pääministeriltä Robert Golobilta. Kampanjaa tukevat myös monet eri EU-maiden aktivistit ja yksityishenkilöt, kuten Luisa Neubauer Saksasta ja Alice Coffin Ranskasta.

My Voice, My Choice on aloite, joka on kehittymässä yhdeksi Euroopan suurimmista feministisistä liikkeistä. Siihen kuuluu eri puolilla EU:ta yli 300 organisaatiota, lukuisia kannattajia ja omistautuneita vapaaehtoisia, jotka tekevät yhteistyötä turvallisen ja saavutettavan abortin varmistamiseksi Euroopan unionissa. 

Tatiana Povaljaeva edusti Ukrainaa tämän vuoden Sinun Eurooppasi, sinun mielipiteesi (YEYS) ‑tapahtumassa yhdessä opiskelijoidensa kanssa. Harkovan lukion opettaja on viimeksi seissyt luokkansa edessä helmikuussa 2022 ja opettanut siitä lähtien etänä. Hän kertoo opettajana kohtaamista haasteista kaupungissa, joka on vain 40 kilometrin päässä Venäjän rajasta ja on ollut sodan alusta lähtien jatkuvien iskujen kohteena.

Miten sanoisit opettajana sodan vaikuttaneen kykyysi opettaa sekä yleisesti koulutusjärjestelmään Ukrainassa?

Harkovassa lähes kaikissa kouluissa on siirrytty verkko-opiskeluun, koska meillä ei ole riittävästi pommisuojia, jotta oppilaamme olisivat turvassa lähitunneilla. Olemme toimineet näin jo kolme vuotta, ja näin opiskelijani viimeksi luokkahuoneessa 23. helmikuuta 2022.  Monet opiskelijat ovat lähteneet maasta. He eivät ole voineet muuta. Heitä asuu nyt monissa Euroopan maissa, ja tunnen siitä opettajana syvää surua. Kaipaan opiskelijoitani ja tiedän, että heillä on monin tavoin vaikeaa. Heidän on toisinaan opiskeltava sekä eurooppalaisessa että ukrainalaisessa koulussa. Se on heille valtava taakka. Samaan aikaan Ukrainaan jääneet elävät jatkuvassa vaarassa. Kukaan ei ansaitse kokea tällaista.

Meille on ollut täysin uusi tilanne opettaa ja tukea opiskelijoita sodan keskellä. Suurimpia haasteitani on ollut se, että olen tuntenut voimattomuutta, kun en ole voinut auttaa joitakin opiskelijoita. Tietoni ja kokemukseni eivät aina riitä opiskelijoiden stressin ja sen vaikutusten aiheuttamien terveysongelmien käsittelyyn. Olen havainnut opiskelijoiden persoonallisuudessa vakavia muutoksia, jotka ovat tulosta traumaperäisestä stressihäiriöstä, ja silloin tarvittaisiin enemmän lääkäriä kuin opettajaa. Tuntuu pahalta, kun opiskelijoitaan ei pysty suojaamaan tällaisilta koettelemuksilta. Pysymme silti lähellä valmiina auttamaan ja tukemaan heitä sekä huolehtimaan heistä.

Toinen haaste on huolehtia omasta jaksamisestani ja olla siten hyvä tuki oppilailleni oppiaineeni lisäksi myös muilla elämänalueilla. Vahva, lannistumaton opettaja voi tarjota opiskelijoille enemmän, mutta kysymys kuuluu, miten pysyä vahvana. Sodan keskellä elävät ja työskentelevät opettajat tarvitsevat yhtä paljon tukea kuin muutkin, koska tuemme lapsia, jotka ovat tulevaisuutemme. Mitä myönteisemmällä mielellä opettaja on, sitä enemmän opiskelijat saavat tukea ja huolenpitoa.

Miksi on mielestäsi tärkeää kannustaa opiskelijoita kiinnostumaan politiikasta tai kansalaistoiminnasta tai osallistumaan tämänkaltaisiin kansainvälisiin tapahtumiin?

Opiskelijoiden kannustaminen aktiiviseen toimijuuteen on yksi opettajien keskeisistä tehtävistä. Vielä tärkeämpää on innostaa heitä kiinnostumaan poliittisesta elämästä, sillä politiikalla on merkittävä vaikutus ihmisten elämään. Se tarjoaa arvokkaan mahdollisuuden keksiä ideoita ja ratkaisuja moniin kohtaamiimme ongelmiin.

Osallistumalla tällaisiin kansainvälisiin tapahtumiin, kuten Sinun Eurooppasi, sinun mielipiteesi, opiskelijat voivat löytää kumppaneita ja tukijoita, joiden kanssa jakaa ideoita, työskennellä parhaiden ratkaisujen löytämiseksi ja vaihtaa arvokkaita kokemuksia. Ikätovereiden tapaaminen antaa ehdottomasti opiskelijoille mahdollisuuden pohtia, miten edistyksellisiä he ovat, millaisia suunnitelmia, tavoitteita ja näkökulmia heillä on ja millainen henkilökohtainen kasvu on kenties vielä tarpeen.

Mitä sanoisit muille opettajille tai muille kouluille siitä, millaista on olla opettaja Ukrainassa tällä hetkellä?

Minulla on kolme asiaa, jotka haluan sanoa kollegoilleni ja heidän opiskelijoilleen. Ensimmäinen on se, että jos haluatte tietää totuuden sodasta, kysykää niiltä, jotka elävät sen keskellä.

Toiseksi on oivallettava, miten tärkeää on auttaa muita yhdessä ja olla siten valmis ehkäisemään katastrofeja. Pitää myös ymmärtää, miten merkittävää on olla osa vahvaa yhteisöä, jolla on yhteiset moraaliset arvot, tavoitteet ja tulevaisuudennäkymät.

Kolmas ja mielestäni eniten voimaa tuova asia on se, että olemme elossa. Elämme, koemme vaikeuksia ja saamme aikaan asioita. Kehitämme itseämme. Toivomme parempaa tulevaisuutta ja pyrimme osoittamaan, että kaikista vaikeimpinakin aikoina on toivoa ja elämänjanoa. Kunnioitamme niitä, jotka uhraavat henkensä itsenäisen tulevaisuutemme puolesta, ja autamme heitä mahdollisimman paljon. Olemme kiitollisia kaikille, jotka auttavat.

Ukrainalaiset opiskelijat osallistuvat moniin kotimaisiin ja kansainvälisiin tapahtumiin, kilpailuihin ja olympialaisiin, joissa he saavuttavat hyviä tuloksia ja saavat tunnustusta maailmalla. Opimme samalla selviytymään fyysisesti, älyllisesti ja henkisesti vaikeimmissa kuviteltavissa olevissa elinoloissa ja luomaan yhteisiä kokemuksia keskellä Eurooppaa.

Tatiana Povaljaeva on opettanut englantia Harkovan lukiossa numero 99 Ukrainassa lähes 26 vuoden ajan. Hän osallistui tämän vuoden Sinun Eurooppasi, sinun mielipiteesi (YEYS) ‑tapahtumaan yhdessä opiskelijoidensa kanssa.