Syyskuun 2021 alussa toivotin eurooppalaiseen Eutopia-verkostoomme liittyvien kolmen uuden korkeakoulun rehtorit tervetulleiksi Brysseliin yhdessä verkostomme viiden muun perustajakorkeakoulun rehtorin kanssa. Nämä olivat hyvin erityisiä kohtaamisia monistakin syistä.

Ensinnäkin, ja ehkä ennen kaikkea, koska kaikkien näiden kuukausien jälkeen saimme vihdoin tavata uudelleen kasvokkain. Kun maaliskuussa 2020 jouduimme tekemään äkkinäisen päätöksen yliopistontyöskentelyn siirtämisestä verkkoon, me kaikki varmasti toivoimme, että se olisi hyvin lyhytkestoista. Tämä johtui myös siitä, ettei kukaan meistä osannut tuolloin kuvitella, miten yliopiston pyörittäminen verkossa toimisi. Mutta jotenkin me onnistuimme. Eipä aikaakaan kun opettajat oli koulutettu käyttämään uusia tapoja järjestää opetusta verkossa, laadittiin käytäntöjä keskeisen työn jatkamiseksi laboratorioissa ja perustettiin uusia väliaikaisia hallintoelimiä ohjaamaan yliopistoa näinä poikkeuksellisina aikoina. Me selvisimme, kiitos niin monien omistautumisen ja horjumattoman sinnikkyyden. 

Menneeltä ajanjaksolta voidaan oppia monia asioita, mutta haluan erityisesti tuoda esiin kolme asiaa.

Ensinnäkin eriarvoisuus on todellisuutta. Covid-19-pandemia on tehnyt myös tämän selväksi. Tässä yhteiskunnassa riski sairastua tai kuolla jakautuu epätasaisesti. Kriisi on vaikuttanut eniten köyhiin, vähemmän koulutettuihin, värillisiin tai maahanmuuttajataustaisiin ihmisiin. Olemme havainneet tämän myös opiskelijoiden keskuudessa. Kuinka osallistua verkko-opiskeluun, jos ei ole tietokonetta tai opiskelutilaa tai jos sen joutuu jakamaan sisarusten kanssa? Miten pysyä mukana kursseilla, jos ei tiedä, miten saa laskut maksettua, koska opiskelijoiden työpaikkoja on entistä vähemmän? Eriarvoisuus on todellisuutta. Eriarvoisuus myös kasvaa.

Toiseksi, tämän sukupolven opiskelijat ovat vahvoja ja lannistumattomia. Viimeisten puolentoista vuoden aikana he ovat tehneet hyvää työtä, joskus hyvinkin vaikeassa tilanteessa. Tarkoitan erityisesti opiskelijoiden edustajia. He ovat itse asiassa osallistuneet yliopiston johtamiseen viimeisen puolentoista vuoden aikana. Olen heille kiitollinen heidän uusista näkökulmistaan asioihin, lukemattomista inspiroivista ehdotuksistaan sekä toisinaan ankarasta mutta oikeudenmukaisesta ja rakentavasta kritiikistään.

Kolmanneksi, vaikka olemmekin kaikki tyytyväisiä, että voimme taas tulla kampukselle, meidän tulisi tarjota monimuotoiseen opetukseen perustuvaa koulutusta, osittain luokkahuoneessa, osittain verkossa ja osittain kampuksen ulkopuolella, sillä se on oikeudenmukaisempaa ja ennen kaikkea se tarjoaa kaikille paremmat mahdollisuudet. Pedagogiikkamme perustana on liian pitkään ollut pääosin luento-opetus. Meidän pitäisi antaa enemmän aikaa ja tilaa arkioppimiselle ja vuorovaikutteiselle oppimiselle. Monimuoto-opetuksesta voi olla apua tämän siirtymän mahdollistamisessa.  
Yliopistomme oli aloittanut siirtymän kohti monipuolisempia oppimismuotoja jo ennen covid-19-pandemiaa. WeKONEKT.brussel-hankkeen kautta loimme yhteyden opiskelijoiden ja kaupungin, ammattialan ja ammatinharjoittajien välille. Kun oppitunteja pidettiin oppilaiden mahdollisissa tulevissa työpaikoissa ja ammatinharjoittajia osallistettiin koulutukseen, sen lisäksi, että koulutuksesta tuli rikkaampaa, opiskelijat saivat realistisen kuvan työmarkkinoista. 

Jaamme nyt kyseisen mallin Eutopia-kumppaneidemme kanssa. Mielestämme tämä on oikea tapa varmistaa, että opiskelijamme täyttävät valmistuessaan tulevaisuuden vaatimukset ja että heillä on tarvittavat taidot ja osaaminen niitä haasteita varten, joita he kohtaavat myöhemmin elämässään. 

Caroline Pauwels