Ajatus Euroopan sisämarkkinoista syntyi 1980-luvulla, ja se suunniteltiin ja käynnistettiin 1990-luvun alussa. Sittemmin Euroopassa ja muualla maailmassa on tapahtunut monia historiallisia muutoksia. EU on laajentunut, sen koko ja jäsenvaltioiden määrä on yli kaksinkertaistunut, ja se on joutunut selviytymään kriiseistä ja konflikteista, jotka ovat aiheuttaneet ympäristöön, talouteen, yhteiskuntaan ja teknologiaan liittyviä haasteita.

Myös geopoliittinen tilanne on muuttunut. Aasiassa on noussut uusi supervalta, josta on tullut usealla tasolla EU:lle systeeminen kilpailija. Sisämarkkinoiden periaatteet – tavaroiden, palvelujen, pääoman ja työvoiman vapaa liikkuvuus – ovat osoittautuneet vuosien mittaan edullisiksi EU:n taloudellisen suorituskyvyn kannalta. Sisämarkkinat eivät olen kuitenkaan missään mielessä täydelliset.

Yhteisesti sovittujen sääntöjen täytäntöönpano on hajanaista, hallinnolliset vaatimukset ovat lisääntyneet ja markkinavalvontavalmiudet ovat valitettavan vähäiset. Ongelmana ovat tällä hetkellä myös ristiriitaiset tavoitteet: teollisuuden ja muiden kansallisen tason toimijoiden esittämät tukivaatimukset ja toisaalta kehotukset rajoittaa valtiontukea ja pitää toimintaedellytykset tasapuolisina; vaatimukset lähituotannosta arvonmuodostuksen luomisen ja työllisyyden säilyttämiseksi Euroopassa ja toisaalta pyrkimykset avata markkinoita ja niille pääsyä keinona pysyä kustannuskilpailukykyisenä maailmanlaajuisten kilpailijoiden kanssa ja tarjota kuluttajille kohtuuhintaisia tuotteita; autojen, tuuliturbiinien, aurinkopaneelien, kotitalous- ja puutarhanhoitolaitteiden jne. tuotannossa tarvittavien raaka-aineiden saanti ja toisaalta näiden resurssien hankinnan ehdot, kuten työ- ja ympäristönormien turvaaminen ja kilpailu niiden hankkimisesta.

Sisämarkkinoiden alkuperäisessä ajatuksessa keskeisessä asemassa ollut EU:n markkinoiden ja rajojen avoimuus ei riitä maailmassa, jossa ei enää noudateta monenvälisesti sovittuja kansainvälisen kaupan sääntöjä. Itse asiassa vaarana on, että niistä tulee EU:n heikkous, jos niitä ei suojata esimerkiksi valvomalla tiukasti EU:n markkinoille tulevien tuotteiden laatua ja turvallisuutta tai edellyttämällä, että sijoittajat seuraavat sijoituksia ja niihin liittyviä tavoitteita. Kun maailmassa ollaan siirtymässä monenvälisestä sääntöpohjaisesta järjestelmästä kohti tilannetta, jossa valtiot pyrkivät rajoittamaan ja supistamaan resurssien saamista kansallisten intressien pohjalta, globalisaatioon ja kansainvälisesti yhdentyneisiin toimitusketjuihin perustuva talous ei enää toimi.

Näille säännöille rakentuneet sisämarkkinat tarvitsevat siten uutta strategiaa, jossa olisi keskityttävä seuraaviin näkökohtiin: eurooppalainen teollisuuspolitiikka, yritystoimintaa ja pk-yrityksiä suosivat toimintaedellytykset, yhteisötalouden yritykset, suuren yleisön tuki EU:n yhdentymishankkeelle, hyvin järjestetyt ja tehokkaat yleishyödylliset palvelut sekä toimet Euroopan sosiaalisen mallin suojelemiseksi ja kehittämiseksi.

ETSK katsoo, että EU:n pääomamarkkinoiden valmiiksi saattaminen on ratkaisevan tärkeää sisämarkkinoiden syventämiseksi. Pääomamarkkinoiden olisi keskityttävä tavaroiden ja palvelujen tuotannon, hankinnan ja virtojen rahoittamiseen erityisesti tukemalla yritysten tki-toimintaa ja yleishyödyllisiä palveluja sekä kannustamalla yrittäjyyteen.

Painopisteeksi olisi asetettava myös toimintapolitiikat, joilla mahdollistetaan yksityisten yritysten innovointi ja tuetaan innovointia tarjoamalla riskipääomaa ja edistämällä teollisuuden ja tieteiden välistä yhteistyötä. Sisämarkkinoiden vahvistamiseksi painopisteenä olisi oltava lisäksi unionin säännöstön täytäntöönpano. Monet säännöistä ovat jääneet valitettavasti saattamatta osaksi kansallista lainsäädäntöä tai ne on pantu täytäntöön hyvin eri tavoin tai niiden soveltamisessa on hyvin suuria eroja. Tämä on vakava ja merkittävä este sisämarkkinoiden sujuvalle toiminnalle.