Tetyana Ogarkova

Tänä vuonna maaliskuun alussa lähdin Kiovasta raskain sydämin. Olin matkalla Ranskaan kahdeksi päiväksi osallistuakseni Ukraina-symposiumiin ja en sen vuoksi voinut osallistua Kiovassa tärkeään seremoniaan. Ystävämme runoilija Svitlana Povalyaeva oli silloin pääkaupungin keskusaukiolla Maidanilla järjestämässä jäähyväisiä vanhimmalle pojalleen Vassylille, joka oli kaatunut taistelussa 28-vuotiaana. Tämän nuorempi veli Roman kuoli kesällä 2022 taistelussa, jossa vapautettiin Harkovan alue. Hän oli 24-vuotias.

Nousin junaan raskain mielin. Kolme lastani olivat jääneet kotiin. Se ei ollut ensimmäinen kerta sodan aikana, kun olin lähtenyt ulkomaille lyhyeksi ajaksi, mutta tällä kertaa olin kauhuissani.

Tiesin, että Venäjän ballististen ohjusten uhatessa puhelimeni varoitusjärjestelmä ei näyttäisi punaista. Parin päivän ajan olisin 2 000 kilometrin päässä kotoa, eikä minulla olisi mahdollisuutta saada tietoa tytärteni turvallisuudesta. Se oli sietämätöntä.

Jos varoitusjärjestelmä ei toimisi, se johtuisi siitä, että Yhdysvallat olisi katkaissut tiedustelutietojen antamisen Ukrainalle. Tämä koskisi muun muassa Venäjän alueelta tulevien ballististen ohjusten varhaista havaitsemista. Yhdysvallat oli myös keskeyttänyt sotilaallisen avun ja mennyt niin pitkälle, että pysäytti Puolaan jo lähetetyt varusteet.

Pari päivää myöhemmin palasin Ukrainaan. Sillä välin oli käyty neuvotteluja Ukrainan, Yhdysvaltojen ja Saudi-Arabian valtuuskuntien välillä. Ukraina oli valmis täydelliseen, välittömään tulitaukoon – jos Venäjä tekisi samoin. Donald Trump oli tyytyväinen. Yhdysvallat toimitti jälleen tiedustelutietoja, ja Bidenin hallinnon aikana sovittu sotilaallinen apu jatkui.

Mutta luottamus on mennyt. Kun on kerran joutunut petetyksi, on vaikea teeskennellä, että kaikki on hyvin.

Tunteeko myös Eurooppa itsensä petetyksi? Yhdysvaltojen johtaman Naton tarjoaman turvallisuussateenvarjon antaman suojan aika on ohi. MAGA-heimo on kääntämässä Euroopalle selkänsä. Se aikoo minimoida sotilaallisen ja humanitaarisen läsnäolon Euroopassa ja tuo hyökkääjä Venäjän pois diplomaattisesta ja taloudellisesta eristyksestä.

Jos Trump haluaa tulitauon Ukrainaan mahdollisimman nopeasti ja millä keinolla tahansa, se johtuu siitä, että hän ei pidä Ukrainan ahdinkoa tärkeänä. Hän haluaa vain minimoida kustannukset Yhdysvalloille. Yhdysvallat ei enää osallistu muun muassa kokouksiin, joita on pidetty Ramsteinin tukikohdassa, eikä kuluvalle vuodelle ole suunnitteilla lisää Yhdysvaltojen sotilaallista apua.

Rauha Ukrainan tappion kustannuksella ei huoleta Yhdysvaltojen hallintoa. Lähettiläät Steve Witkoff ja Keith Kellogg ehdottavat suunnitelmia Ukrainan jakamiseksi kahteen tai kolmeen erilliseen osaan – sodanjälkeisen natsi-Saksan tapaan. Ikään kuin Ukraina olisi sodan hävinnyt hyökkääjä.

Mutta myös Eurooppa on uhattuna. Jos Trump aikoo vähentää yhdysvaltalaisten joukkojen määrää Euroopassa ja vaatii viiden prosentin osuutta kunkin Naton jäsenvaltion puolustusbudjetille, se johtuu siitä, että hänen mielestään Euroopan puolustus on Euroopan oma ongelma.

Venäjä tarkkailee tilannetta. Venäjälle Nato ilman Yhdysvaltojen johtajuutta ei ole puolustusmahti eikä pelote. Kuinka kauan kestäisi rakentaa ”puolustuksen Eurooppa”, joka pystyisi yksin varmistamaan oman turvallisuutensa? Jos tämä kysymys tuntuu sinusta liian abstraktilta, yritä vastata seuraavaan kysymykseen: kuka eurooppalaisista menee puolustamaan Baltiaa, jos Venäjä hyökkää sinne Valko-Venäjällä syyskuussa 2025 pidettävien koulutusoperaatioiden jälkeen?

Yhdysvaltojen petoksen jälkeen Euroopalla on edessään hyvin selkeä valinta: puolustaa Ukrainaa tänään niin kuin se puolustaisi itseään tai kohdata huomenna Venäjän armeija omalla alueellaan. Tästä taistelusta ei tule helppoa, mutta taistelua ei ole hävitty koskaan etukäteen.

Maaliskuun lopulla huomioni kiinnitti ukrainalaisten yleistä mielipidettä kartoittava tutkimus. Yli 80 prosenttia ukrainalaisista on valmis jatkamaan taistelua Venäjää vastaan jopa ilman Yhdysvaltojen tukea.

Nähtäväksi jää kuinka moni eurooppalainen pysyy rinnallamme.