EU:n kestävyysluokitusjärjestelmän tavoitteena on ohjata investointeja kestävään kehitykseen tarjoamalla sijoittajille ja yrityksille selkeä luokitusjärjestelmä. Tällä hetkellä EU:n luokitusjärjestelmäasetuksessa ja sen täytäntöönpanosäädöksissä keskitytään ilmasto- ja ympäristötavoitteisiin, joita täydennetään vähimmäistason sosiaalisilla suojatoimilla. ETSK suhtautuu myönteisesti vihreisiin tavoitteisiin mutta peräänkuuluttaa kokonaisvaltaista kestävyyden käsitettä, jotta luokitusjärjestelmässä otettaisiin huomioon sekä ympäristökestävyys että sosiaalinen kestävyys.

Vähimmäistason sosiaaliset suojatoimet ovat hyödyllisiä, mutta ne eivät riitä varmistamaan sosiaalista kestävyyttä työntekijöiden, kuluttajien ja yhteisöjen näkökulmasta. Suunnitellun sosiaalisen luokitusjärjestelmän merkitys kasvaa entisestään, jos se on osa yleistä politiikkaa, jolla pyritään edistämään sosiaalista kestävyyttä. Tämä edellyttää myös sosiaalihuollon rahoittamista julkisista varoista sekä julkisten investointien painottamista.

ETSK kehottaa komissiota julkaisemaan vihdoin kertomuksen, jossa kuvaillaan säännökset, jotka olisivat tarpeen kestävyysluokitusjärjestelmän soveltamisalan laajentamiseksi kattamaan myös ”muut kestävyystavoitteet, kuten yhteiskunnalliset tavoitteet”, kuten luokitusjärjestelmäasetuksessa edellytetään. ETSK viittaa kestävän rahoituksen foorumin tekemään kattavaan valmistelutyöhön ja suosittaa, että sen yhteydessä noudatetaan ehdotettuja monitasoisen lähestymistavan mukaisia tavoitteita, jotka ovat ihmisarvoinen työ, riittävä elintaso ja osallistavat yhteisöt. Tulossa oleva yritysten kestävyysraportointia koskeva direktiivi olisi niin ikään sosiaalista luokitusjärjestelmää tukeva säädös, jota vasten toimia voitaisiin arvioida. ETSK kehottaa aloittamaan yksinkertaisilla kriteereillä, joihin liittyvät menettelyt ovat helppoja ja läpinäkyviä. Tavoitteena olisi oltava sosiaalisen ja vihreän luokitusjärjestelmän tiivis integrointi, mutta molemminpuoliset vähimmäistason suojatoimet voisivat olla käytännöllinen ensimmäinen askel.

Yhä suuremman kysynnän kohteena olevien sosiaalisten investointien tueksi tarvitaan luotettavaa luokitusjärjestelmää, joka tekee sosiaalista kestävyyttä edistävistä yrityksistä näkyvämpiä. Hyvin suunniteltu sosiaalinen luokitusjärjestelmä edistäisi merkittävästi ratkaisujen löytymistä ongelmaan nimeltä sosiaalinen viherpesu, jossa organisaatio esittää harhaanjohtavia väitteitä tuotteidensa tai palvelujensa yhteiskuntavastuullisuudesta. Luokitusjärjestelmän tulee toimia kultaisena standardina, joka on tasoltaan lainsäädännössä säädettyä tasoa kunnianhimoisempi. Siinä olisi viitattava erityisesti Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilariin ja kestävän kehityksen tavoitteisiin, kuten ihmisarvoista työtä koskevaan tavoitteeseen 8. Työmarkkinaosapuolet ja kansalaisyhteiskunnan organisaatiot olisi otettava täysipainoisesti mukaan luokitusjärjestelmän suunnitteluun, ja niitä varten olisi myös luotava valitusmekanismit. Sen määrittäminen, mitä sosiaaliseen luokitusjärjestelmään pitäisi sisällyttää, tulee olemaan kiistanalaista, kuten vihreän luokitusjärjestelmänkin kohdalla. Juuri tästä syystä määrittelyprosessista olisi päätettävä demokraattisesti. Luokitusjärjestelmän onnistuminen riippuu sen uskottavuudesta, ja sen sisältämien toimintojen on täytettävä laajasti hyväksytty kestävyyden määritelmä.