Teollisuuspolitiikka: EU:n on aika tehdä muutakin kuin korjata markkinoiden toimintapuutteita

ETSK:n lokakuun täysistunnossa teollisuuspolitiikasta käydyssä keskustelussa keskityttiin siihen, miten voitaisiin parhaiten varmistaa Euroopan teollisuuden strateginen riippumattomuus.

Harvardin yliopiston Berkman Klein ‑tutkija Padmashree Gehl Sampath osallistui ETSK:n täysistunnossa 21. lokakuuta käytyyn keskusteluun siitä, miten teollisuusstrategialla voidaan tukea vihreää siirtymää ja digitalisaatiota, edistää Euroopan elpymistä sekä lisätä sen strategista riippumattomuutta ja selviytymiskykyä.

Gehl Sampath, joka on teknologian, kehityksen ja maailmanlaajuisen poliittisen talouden johtava asiantuntija, käsitteli uudenlaisia julkisia toimenpiteitä, joilla ei pyritä ainoastaan korjaamaan markkinoiden toimintapuutteita vaan myös ohjaamaan teknologian muutosta sosiaalisesti tuottaviin suuntiin.

”On aika ajatella teollisuuspolitiikkaa rohkeasti uudelleen ja laajentaa näkemystä”, hän totesi. ”Ei pitäisi toistaa sellaista, mikä ei aiemminkaan toiminut.”

Ensimmäisenä vaiheena uuden teollisuuspolitiikan suunnittelussa olisi tunnistaa, että monilla aloilla ja prosesseissa vallitsevat uudet teknologiamallit ja suuntaukset vahvistavat edelleen kehittyneissä talouksissa havaittua yrittäjyyden, innovoinnin ja kilpailukyvyn heikkenemistä. Covid-pandemian jälkeisen maailman epävarmuus ei ole ainoastaan pandemian syytä.  Se heijastaa myös datavetoisten verkkojen moninaisia vaikutuksia, digitalisaatiohyötyjen epäoikeudenmukaista jakautumista 15 viime vuoden aikana, ilmastonmuutokseen ja energiasiirtymään liittyviä paineita eri maissa ja 1980-luvulta globalisaation alkuajoista lähtien huolellisesti rakennettujen maailmanlaajuisten kauppa- ja toimitusketjujen hidastumista ja ajoittain jopa katkeamista.

Toisena vaiheena on luoda uusi strategia, joka perustuu kolmeen rohkeaan ehdotukseen:

1) Tunnustetaan, että tulevaisuuden kolme megatrendiä – terveydenhuolto/pandemiavalmius, energiasiirtymä/ilmastotoimet ja datavetoinen talous – ovat yhä enemmän sidoksissa toisiinsa, ja hyödynnetään tätä. Uuden teollisuuspolitiikan ei pidä asettaa näitä megatrendejä etusijalle rinnakkain eri tahoilla, vaan sen on otettava kaikki nämä muutokset huomioon kiertotalouteen perustuvassa muutosmallissa.

2) Edistetään teknologiasektorin dynamismia keskittymällä markkinoilla pysymiseen ja markkinoiden toimivuuteen, jotka ovat tärkeämpiä kysymyksiä kuin markkinoille pääsy kaikilla näillä keskeisillä aloilla ja erityisesti lääke- ja rokotealalla, jolla vallitsevat nykyään vahvat oligopolistiset suuntaukset.
 
3) Omaksutaan todellinen alakohtainen lähestymistapa teollisuuspolitiikkaan ja luovutaan kilpailupolitiikan kaltaisista yleisistä tavoitteista, koska vaikka kaikki kyseessä olevat alat ovat huipputekniikkaan liittyviä ja tutkimus- ja kehityspainotteisia sekä riippuvaisia innovaatiosta ja palkinnoista, ne ovat ominaispiirteiltään täysin erilaisia.

Gehl Sampath pohti esimerkiksi sitä, halutaanko Euroopassa todella edistää nykyisiin vahvuuksiin perustuvia terveydenhuollon markkinoita ja voisiko EU tukea yleistä etua palvelevaa ohjelmaa toteuttaakseen samankaltaisen terveydenhuoltoalan ekosysteemin kuin Yhdysvalloissa luotiin covid-pandemian jälkimainingeissa Operation Warp Speed -ohjelman avulla. Voisiko Eurooppa edistää olemassa olevien biotekniikkayritysten vahvuuksien kasvattamista samankaltaisilla julkisilla investointiohjelmilla, joilla edistetään tuotekehitystä?

Teollisuusstrategia on viime aikoina ollut keskeisenä painopisteenä ETSK:n työssä. Parhaillaan on meneillään verkkoseminaareja, joissa tarkastellaan nykypäivän teollisuuden kipukohtia. Sarja Kohti tulevaisuuden teollisuutta huipentuu maaliskuussa 2022 pidettävään suureen konferenssiin, jossa ETSK keskustelee havainnoistaan EU:n puheenjohtajavaltion Ranskan ja Euroopan komission kanssa. (dm)