Pandemian vaikutuksesta rajat tulivat jälleen näkyviin Euroopassa, joskus jopa yhden maan sisällä. Voisi ajatella, että tämän vuoksi mahdollisuudet alueiden ja kuntien kansainväliseen yhteistyöhön olisivat kaventuneet. Itse asiassa on käynyt aivan päinvastoin.

Millaista oli siis elää sulkutoimien aikana Bulgariassa? Minun kaltaiselleni dynaamiselle, energiselle ja innokkaalle ulkoilmaihmiselle se oli vaikeaa. Rajoituksia oli paljon. Meidän oli pysyttävä kotona, ja saatoimme mennä ulos vain keskeisten kauppojen aukioloaikoina ostamaan ruokaa, lääkkeitä tai taloustavaroita. Muihin ihmisiin oli pidettävä vähintään puolentoista metrin etäisyyttä sekä kaupoissa että niiden ulkopuolella. Kaikki oli aika monimutkaista: Sofiasta lähtiessä oli täytettävä lomake, jossa ilmoitettiin matkan syy ja kohde. Lomake oli näytettävä poliisille pyydettäessä.

Myönteistä on se, että ihmisistä on tullut paljon aiempaa oma-aloitteisempia, ja asukkaat arvostavat paikallisia elintarvikkeita, niiden tuottajia ja lyhyitä ruoan toimitusketjuja entistä enemmän. Tiloilla tuotettujen, suoraan tuottajilta hankittavien elintarvikkeiden kysyntä on kasvanut. Ruohonjuuritason aloitteilla edistetään puutarhanhoitoa ja vihannesten ja yrttien pienimuotoista tuotantoa.

Torit ovat edelleen avoinna yleisölle. Ne ovat elintarvikkeiden, siemenien, vihannesten taimien, hedelmien ja vihannesten sekä kukkien perinteinen myyntipaikka. Torien aukiolon jatkaminen – toki tiukkojen varotoimien vallitessa – edistää normaaliuden tunteen ja tuttujen rutiinien säilyttämistä.

Vuoristoalueilla myös paikalliset toimintaryhmät ovat olleet hyvin aktiivisia. Tukeakseen paikallisia elintarviketuottajia epidemian aikana ne ovat koonneet ja jakaneet hyödyllisiä yhteystietoja verkkosivuillaan.

Lukuisten matka- ja kokoontumisrajoitusten vuoksi organisaationi täytyi peruuttaa monia kokouksia ja tapahtumia, jotka yleensä helpottavat yhteistyöaloitteiden käynnistämistä ja tulosten jakamista. Nämä rajoitukset eivät kuitenkaan suinkaan pysäyttäneet toimintaamme. Työskentelemme edelleen tehokkaasti yhdessä tehdäksemme vuoristoalueista vahvempia ja entistäkin selviytymiskykyisempiä. Eräissä tapauksissa olemme mukauttaneet työsuunnitelmiamme ja kehitämme parhaillaan yhteisiä ratkaisuja, joilla voidaan auttaa haavoittuvassa asemassa olevia eurooppalaisia alueita ja kuntia selviytymään nykyisestä kriisitilanteesta.

Käynnistimme ”avunantofoorumin”, jolla edistetään solidaarisuutta maaseutualueilla. Sillä vauhditetaan ihmisten välistä yhteisvastuullisuutta ja luodaan yhteyksiä avun tarpeessa olevien ja halukkaiden avun tarjoajien välille. Foorumin tämänhetkisessä toiminnassa keskitytään muita heikommassa olevien, vammaisten ja iäkkäiden auttamiseen kaupassa käynnissä tai taloudenhoidossa (tämä ei kata henkilökohtaista hoivaa) ja lastenhoidossa avustamisessa sellaisten vanhempien tapauksessa, joiden on käytävä työssä ja jotka eivät ole löytäneet muuta ratkaisua hoidon järjestämiseen.

Maaseutu- ja vuoristoalueilla on käynnistynyt myös monia muita upeita aloitteita, jotka ovat osoitus yhteisöjemme vahvasta selviytymiskyvystä ja voimakkaasta keskinäisen avunannon tunteesta. Tänä aikana olen oppinut, että ei pidä viivyttää hankkeitaan. Vaikeina aikoina aktiivisuus pelastaa.