ETSK:n moninainen Eurooppa -ryhmä

ETSK:n uudessa, ETSK:n moninainen Eurooppa -ryhmän pyytämässä covid-19-pandemian vaikutuksia perusoikeuksiin ja kansalaisyhteiskuntaan käsittelevässä tutkimuksessa tarkastellaan, miten covid-19-pandemia on vaikuttanut kansalaisjärjestöjen työhön ja miten yksittäisissä EU:n jäsenvaltioissa toteutetut toimenpiteet ovat vaikuttaneet kansalaisjärjestöjen kykyyn käyttää perusoikeuksiaan ja -vapauksiaan.

Tutkimuksen johtavan laatijan Filip Pazderskin mukaan tutkimuksen tärkeimmät tulokset ja suositukset ovat seuraavat:

Pandemialla on ollut ennen kaikkea moninainen ja monimutkainen vaikutus kansalaisjärjestöihin. Toisaalta kansalaisjärjestöt järjestivät usein ensimmäisten joukossa toimintaansa uudelleen ja näin ollen vastasivat paikallisyhteisöjen tarpeisiin julkishallintoa tai yrityksiä nopeammin. Toiminnan siirtäminen verkkoon nopeutti digitalisaatiota. Kaiken tämän ansiosta kansalaisjärjestöt ovat voineet tavoittaa uusia yleisöjä ja tehostaa ja laajentaa toimintaansa. Koalitioiden rakentaminen, kokemusten vaihdon edistäminen ja yhteisten julkisten kantojen muodostaminen helpottuivat. Tämän seurauksena kansalaisjärjestöjen näkyvyys yhteiskunnassa on lisääntynyt, ja niiden päivittäinen tehtävä ymmärretään nyt paremmin.

Toisaalta sitkeä terveyskriisi on vaikuttanut kansalaisjärjestöihin voimakkaasti. Talousvaikeudet olivat akuutein vaikutus. Erityisesti pienemmät järjestöt, jotka toimivat suurkaupunkien ulkopuolella ja pyrkivät tuomaan yhteen digitaalisesti syrjäytyneempiä ryhmiä, joutuivat keskeyttämään työnsä. Monet niistä eivät ole vieläkään jatkaneet toimintaansa. Aktivistit kärsivät mielenterveyshaasteista ja etätyön aiheuttamasta väsymyksestä ja kokivat tulevaisuuden yhä epävarmemmaksi, mitä pahentaa pitkäaikainen sosiaalinen eristäytyminen. Työ- ja yksityiselämän tasapainoa oli usein vaikea ylläpitää epäsäännöllisten työaikojen vuoksi.

Pandemia on tuonut esiin tai vahvistanut jo olemassa olevia ongelmia. Kansalaisjärjestöjen toimintakykyä on heikentänyt poikkeuslainsäädäntö, koska se on vähentänyt hallitusten avoimuutta, vaikeuttanut niiden työn valvontaa ja rajoittanut kokoontumis- ja ilmaisuvapautta. Verukkeena näille rajoituksille käytettiin pandemian torjuntaa. Lainsäädäntötyöhön liittyvät kansalaisvuoropuhelua koskevat normit ovat laskeneet. Kansalaisjärjestöjä ei useinkaan otettu mukaan edes kuulemisiin, joissa käsiteltiin kriisin vaikutuksia käsittelevää lainsäädäntöä. 

Näihin haasteisiin vastaamiseksi kansalaisjärjestöille on tarjottava joustavampaa ja helpommin saatavilla olevaa rahoitusta, niiden merkityksellinen osallistuminen EU:n varojen seurantaan on taattava ja on hyväksyttävä EU:n kansalaisyhteiskuntastrategia, jossa korostetaan alan roolia, seurattava jatkuvasti kansalaistoimijoihin kohdistuvia hyökkäyksiä ja reagoitava niihin sekä luotava jäsennellympi kehys avoimelle ja säännölliselle EU:n kansalaisvuoropuhelulle. Nämä eivät ole uusia ajatuksia, mutta pandemia on antanut niille uuden merkityksen. Lisäksi kansalaisjärjestöjen roolin ja niiden saaman näkyvyyden ansiosta nämä ajatukset voidaan vihdoin toteuttaa käytännössä.

Valmis tutkimus esiteltiin kansalaisyhteiskuntapäivillä maaliskuussa. Lisätietoja on saatavilla täältä.