Ranska on tarttunut vuoden alettua ohjaksiin Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajavaltiona. Sen puheenjohtajakauden ohjelma on yleisesti ottaen heti alkuun kunnianhimoinen, ja keskeisiin tavoitteisiin kuuluu tutkia mahdollisuutta kehittää uusi kasvumalli Euroopan unionille. Tämä on ehdottoman tärkeää perustavanlaatuisen muutoksen aikakaudella.

Kasvua varten tarvitaan aina sen tärkeimpinä osatekijöinä olevia koulutusta ja osaamista, yrittäjyyttä ja rahoitusta sekä hyvin toimivaa valtiota vakaine instituutioineen, mutta vakuuttava ja kestävä kasvu edellyttää kolminkertaista muutosta.

Hyvien tulosten saavuttamiseksi on oleellista tehdä poliittista yhteistyötä kilpailun sijaan. Kilpailun ja tasapuolisten toimintaedellytysten käsitteet ovat taustalla suurimmassa osassa valtioiden ja kansainvälisen tason sääntöjä. Maailmanlaajuisten teknologiajättien syntyminen ja Kiinan tulo maailmanmarkkinoille merkitsevät kuitenkin sitä, että on hyvin vaikeaa vaalia ja ylläpitää olosuhteita, jotka takaavat tasapuolisen kilpailun kaikille. Tasapuolisten toimintaedellytysten käsite sisältää oletuksen, että me kaikki olemme tasavertaisia. Vaikka tämä on toiveemme, tosiasiassa kaikki valtiot eivät ole samanlaisia. Tasapuolisten toimintaedellytysten tavoittelu sivuuttaa tämän seikan. Yhteistyöllä ja koordinoinnilla pyritään puolestaan saavuttamaan tuloksia, jotka ovat kaikkien hyväksyttävissä. Päätöksenteossa on siirryttävä painottamaan enemmän sitä, miten tätä voidaan edistää.

Esimerkiksi Euroopan tasolla EU:lle on paljon enemmän etua siitä, että se koordinoi toimiaan sisäisesti ja pyrkii puhumaan yhdellä äänellä unionin ulkopuolella. EU:n päättäväinen, nopea ja selkeä reagointi pandemiakriisin aikana etenkin verrattuna finanssikriisiin aikaiseen reagointiin on osoittanut, miten tehokasta yhteistyö voi olla hyvien tulosten saavuttamiseksi.

Viherryttämistä, ei viherpesua. EU on asettanut kiistatta ilmastopolitiikalleen aivan perustellusti hyvin kunnianhimoiset tavoitteet.  Sillä on kuitenkin ratkaistavanaan suuria ongelmia – myös oman vilpittömyytensä suhteen – siirtymisessä sanoista tekoihin. Hiljattain julkistettu vihreiden investointien luokitusjärjestelmä on esimerkki erittäin tärkeästä välineestä, joka voidaan kuitenkin kyseenalaistaa tässä mielessä. Myös Euroopan keskuspankki, joka on tärkeä toimija tässä asiassa, on perustellusti määritellyt rahapolitiikan viherryttämisen yhdeksi päätavoitteistaan. Sillä ei kuitenkaan ole tarvittavia välineitä tavoitteen saavuttamiseksi, eikä se pysty kantamaan ilmastotavoitteiden saavuttamisen epäonnistumisen kustannuksia aiheuttamatta vahinkoa muille taloudellisille tavoitteilleen. Ja vaikka EU on hyvä viherryttämään tuotantoaan, se ei ole lähelläkään kulutuksensa viherryttämistä. Erittäin vakaa pyrkimys verottaa saastuttavaa tuontia on hyvä yritys tähän suuntaan, mutta on varmistettava, että se ei estä köyhempien maiden pääsyä EU:n markkinoille. EU:n on hallittava tätä hyvin herkkää tasapainoa, sillä viherpesuun on varsin ilmeisiä kannustimia.

On aika liittoutua niiden kanssa, jotka eivät ajattele kanssamme samalla tavalla. Liian usein ajatellaan, että globaalien ongelmien ratkaisemiseksi on luotava strategisia liittoutumia samanmielisten kesken. Pyrittäessä sinänsä ymmärrettävästi edistymiseen katsotaan, että Euroopan on keskusteltava niiden kanssa, jotka ajattelevat ja puhuvat samalla tavalla. Tämän väitetään antavan mittakaavaetua ja siten paremman aseman neuvotella niiden kanssa, jotka eivät ole samanmielisiä. Pyrittäessä ratkaisemaan globaaleja ongelmia jostain asiasta sopimukseen päässeiden strategisten liittoutumien on kuitenkin ilmoitettava näistä sopimuksista ”toiselle osapuolelle”. Ja liittoutuman ulkopuolella olevat osapuolet eivät pidä siitä, että niillä on edessään ”ota tai jätä” -tilanne. Kun on kyse globaaleista julkishyödykkeistä, kuten ilmastosta, kaikkien on oltava neuvotteluissa sillä puolella, joka ”ottaa”, ja voitava osallistua neuvotteluihin valmiuksiensa mukaisesti. Kestävän edistymisen kannalta on äärimmäisen tärkeää neuvotella niiden kanssa, jotka eivät ajattele kanssamme samalla tavalla.

Suhtautumistapaa on tarpeen muuttaa hieman pyrittäessä ratkaisemaan sekä globaaleja että sisäisiä ongelmia. Meillä ei ole enää varaa ”täydelliseen kilpailuun”, hyviin aikomuksiin tai siihen, että puhumme vain niille, jotka ajattelevat samalla tavalla kuin me. Toivottavasti vuosi 2022 on se, jolloin ollaan valmiita muutokseen.

Maria Demertzis, Bruegel-ajatushautomon apulaisjohtaja