Nicolas Gros-Verheyde: eurooppalainen demokratia on vaarassa covid-19-pandemian vuoksi

Toimenpiteillä, joita monissa Euroopan maissa on omaksuttu terveyden nimissä, saattaa olla välillinen uhri: oikeusvaltio.

Covid-19-pandemian puhkeaminen helmi-maaliskuussa 2020 oli kaikille yllätys ja se edellytti improvisoituja ja kiireellisiä toimenpiteitä, mutta tilanne ei ole enää samanlainen. Rajutkin toimet terveyskriisin selättämiseksi saattavat olla perusteltuja. Ne on kuitenkin ennakoitava nykyistä paremmin ja ennen kaikkea niitä on valvottava paremmin demokratian kannalta. Näin ei ole tähän mennessä tehty.

Toimeenpanovallan käyttäjä käynnistää toimenpiteet useimmiten ”lennossa” puolustusneuvostojen tai muiden neuvoa-antavien toimikuntien kokousten jälkeen – toimikuntien, joiden kokoonpano on edelleen mysteeri – ilman eri sidosryhmien (työmarkkinaosapuolet, taloudelliset ja poliittiset tahot) todellista kuulemista (niin että annettaisiin niille ennakkotietoja ja pohdinta-aikaa) ja ilman minkäänlaista kansallisen parlamentin päätöstä.

Eräät perusperiaatteet, jotka sisältyvät Euroopan ihmisoikeussopimukseen tai perusoikeuskirjaan, on myös selvästi ”siirretty syrjään” määrittelemättömäksi ajaksi. Kokoontumis- ja yhdistymisvapautta (Euroopan ihmisoikeussopimuksen 11 artikla) on rikottu ja rajoitettu merkittävästi. Oikeus ottaa kantaa – esimerkiksi elokuvan tai teatterin kaltaisten ilmaisumuotojen välityksellä – on evätty. Vapaata liikkuvuutta on rajoitettu huomattavasti: ulkonaliikkumiskielto alkaa kello 18 (Ranskassa), maasta poistumiseen tarvitaan lupa (Belgiassa) jne. Vapautta tunnustaa uskontoa (ihmisoikeussopimuksen 9 artikla), oikeutta saada koulutusta ja oikeutta harjoittaa ammattia (perusoikeuskirjan 14 ja 15 artikla) on rajoitettu dramaattisella tavalla, puhumattakaan oikeudesta nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta (ihmisoikeussopimuksen 8 artikla).

Tehtyjä päätöksiä aletaan soveltaa saman tien empiirisesti ja suurelta osin mielivaltaisesti. Mikä on pakottava syy, joka oikeuttaa rajan ylittämisen ja mikä ei ole? Tai mikä on välttämätön syy ja mikä ei ole? Valvonta jää poliisiviranomaisille tai jopa lentoyhtiöiden virkailijoille. Tämä on erittäin arkaluontoista.

EU:n toimielimiä ei juuri ole kuultu. Esimerkiksi Ranska ei ole Schengenin säännöstön mukaisesti ilmoittanut Euroopan komissiolle eräiden rajatarkastusten palauttamisesta. Vastaavasti Belgian toimenpiteet, jotka ovat äärimmäisen syrjiviä eurooppalaisten työnantajien kannalta, ovat aiheuttaneet EU:n toimeenpanovallan käyttäjän taholta vain pientä nurinaa.

Kansalliset parlamentit ja Euroopan parlamentti taas vaikuttavat olevan kauhuissaan kriisin kourissa. Kaikki pelkäävät, että jos he vaativat sääntöjen noudattamista, heidät leimataan häiriköiksi, jotka uhkaavat sota-ajan kansallisen päämäärän kaltaiseksi tavoitteeksi muodostunutta epidemian vastaista taistelua. Kaikesta huolimatta emme kuitenkaan ole sodassa. Hallitukset eivät sitä paitsi ole kertaakaan käyttäneet tätä perustuslailliseen välineistöön sisältyvää säännöstä, jolla on loppujen lopuksi varsin tiukat edellytykset.

Edes Euroopan ihmisoikeussopimuksen poikkeuslausekkeeseen, kuuluisaan 15 artiklaan, ei ole vedottu muutamia maita lukuun ottamatta. Maanosan vanhat demokratiat eivät ole uskaltaneet tehdä sitä symbolisista syistä. Se olisi todellinen karanteeni, kuten yksi arvostetuimmista Euroopan ihmisoikeussopimuksen tuntijoista, Montpellier'n yliopiston emeritusprofessori Frédéric Sudre toteaa.

Kansalaiset sietävät toki tällä hetkellä loukkauksia demokratiaa ja oikeusvaltiota kohtaan. Loukkaukset aiheuttavat kuitenkin vahinkoa, joka ei ole suoraan näkyvissä. Ne voivat aiheuttaa ennalta arvaamattomia ja räjähdysmäisiä vihanpurkauksia. Ne saattavat johtaa seuraavissa vaaleissa siirtymiseen kohti äärimmäistä populismia. Ennen kaikkea ne voivat tarjota vahvoja argumentteja Euroopan yhtenäisyyden vastustajille sekä Euroopassa että sen ulkopuolella. Venäjän käytös EU:n ulkoasianedustajaa Josep Borrellia kohtaan Moskovassa 5. helmikuuta ei ole mikään satunnainen sivuoire. On aika ryhdistäytyä.

Nicolas Gros-Verheyde

B2 – bruxelles2.eu -verkkojulkaisun päätoimittaja