Kristýna Bulvasová

Epävarmassa maailmassa, jossa pitkään olemassa olleet ajatusmallit ovat murenemassa ja jossa aiemmin jaetut arvot eivät enää yhdistä vaan jakavat meitä, nuorille on annettava tässä ja nyt mahdollisuus mielekkääseen osallistumiseen, jotta voidaan tarttua lukuisiin kiireellisiin kysymyksiin, joiden määrä kasvaa jatkuvasti. YEYS 2025 -tapahtuman keskustelut osoittivat selvästi, että yhtä erillistä aihetta ei voida määritellä ”nuorten aiheeksi” ja että nuoret ovat syystäkin huolissaan monista erilaisista ongelmista, jotka vaihtelevat korruption torjunnasta ja tasa-arvon edistämisestä ilmastonmuutoksen torjuntaan, kirjoittaa YEYS-tapahtumaan osallistunut tšekkiläinen opiskelija Kristýna Bulvasová.

Kuinkahan monta kertaa olen Z-sukupolven nuorena kuullut sanat ”sukupolvellanne on ennennäkemättömiä ongelmia” tai ”teidän on autettava ratkaisemaan nykyiset haasteet”.  Panokset ovat kovat, mutta niin ovat myös edessämme olevat haasteet: vertaansa vailla oleva demokratian taantuminen, yhteiskuntiemme polarisoituminen asioissa, jotka ovat aiemmin olleet ”yhteisiä arvoja”, pitkäaikaisten ajatusmallien ja järjestelmien horjuminen sekä epävarmuuden lisääntyminen.

Korkeat odotukset kohdistuvat paitsi nuoriin myös alirahoitettuihin kansalaisyhteiskunnan organisaatioihin ja niiden ratkaisevaan rooliin nuorten arvojen ohjaamisessa sekä koulutusjärjestelmiin. Virallisessa koulutuksessa nuorille olisi voitava antaa taidot ja välineet, joita he tarvitsevat tullakseen nykypäivän ja tulevaisuuden ongelmanratkaisijoiksi ja johtajiksi. Pelkäänpä, että monet koulutusjärjestelmät ovat liian jäykkiä täyttääkseen 2000-luvun vaatimukset, koska kouluissa ei anneta opetusta ilmastonmuutoksesta tai terveyteen liittyvistä kattavista kysymyksistä – olipa kyse sitten mielenterveydestä tai lisääntymisterveydestä. Kouluissa ei ole myöskään käytössään uusinta teknologiaa eivätkä ne pysty saavuttamaan asianmukaisesti haavoittuvassa asemassa olevia ryhmiä.

Jopa kysymys siitä, kenen katsotaan olevan haavoittuvassa asemassa, on politisoitunut – tai mikä vielä pahempaa, välineellistynyt – ja se on aiheuttanut lisärasitusta niille, joilla on siihen vähiten varaa ja joita ei pitäisi jättää jälkeen.

Yhteiskuntamme eivät enää ole samaa mieltä siitä, mitä haavoittuvuus tarkoittaa tai miten se tunnistetaan. Sain tästä ensi käden kokemusta, kun johdin lähellä Tšekin ja Slovakian rajaa sijaitsevassa koulussa työpajaa, jossa käsittelin sukupuolten palkkaeroa ja muuta sukupuoleen liittyvää eriarvoisuutta. Opiskelijat ja opettajat suhtautuivat tähän syvästi epäillen ja jopa torjuivat jyrkästi ajatuksen siitä, että yhteiskunnassamme olisi eriarvoisuutta. Olenkin sitä mieltä, että on tarpeen keskustella lisää nykyisistä haavoittuvuuksista ja eriarvoisuudesta ja kehittää niihin liittyviä valmiuksia ikäryhmästä riippumatta.

Nuorten – myös heikommassa asemassa olevien naisten ja tyttöjen, vammaisten henkilöiden ja maahanmuuttajataustaisten nuorten – yhtäläiset koulutusmahdollisuudet ja muut mahdollisuudet ovat edelleen kaukainen unelma. Jos yhteinen tavoitteemme on tarjota nuorille vankka perusta, jotta he voivat hyödyntää mahdollisuuksiaan ja saavuttaa unelmansa, meidän on ryhdyttävä toimiin. Ratkaisua ei ole helppoa löytää, mutta vahvistamalla EU:n jäsenvaltioiden ja kansalaisyhteiskunnan välisiä suhteita erityisesti epävirallisen koulutuksen alalla voitaisiin auttaa kuromaan eroja umpeen, kunhan on ensin määritelty, missä ovat suurimmat haavoittuvuudet. Opettajien ja kaikkien nuorisotyöntekijöiden uudelleenkoulutus yhteisöjen kehittämistä koskevien käytäntöjen alalla voisi luoda kehyksen joillekin kohdennetuille ja systeemisille ratkaisuille.

Kansalaisyhteiskunta on ottanut roolin aktiiviseen kansalaisvaikuttamisen kannustamisessa, mutta nuorten osallistuminen päätöksentekoon ja demokraattiseen hallintoon on edelleen vähäistä. Nuorten toiveiden ja niiden täyttämiseksi käytettävissä olevien tilojen ja mahdollisuuksien välillä on selvä kuilu. Pelkillä vaaleilla ei saavuteta toivottuja tuloksia, koska taistelu vallitsevaa poliittista kulttuuria ja disinformaatiota vastaan on joissakin maissa edelleen haastavaa. Äänestämättä jättäminen ei kuitenkaan tarkoita, ettei olisi mielipiteitä tai ratkaistavia ongelmia. Nuorten kannustamiseksi aktiivisen kansalaisuuteen nuoret tarvitsevat paitsi myönteisiä kokemuksia demokraattisesta toiminnasta myös konkreettisia tuloksia ilman nuorten näennäistä edustusta, tokenismia tai valikoivuutta. Olen edelleen toiveikas sen suhteen, että EU:n jäsenvaltiot pystyvät luomaan tällaisia tiloja ja kenties pääsemään yli siitä, että nuorten on odotettava, että heille annetaan tilaisuuksia mielekkääseen osallistumiseen yhteiskehittämiseen. On kuitenkin varmistettava, että tähän ei mene kolmea, viittä tai kymmentä vuotta. Muutoksen on tapahduttava nyt, jotta estetään yhteiskunnallisia eroja kasvamasta entisestään.

YEYS 2025 -tapahtumassa minulla oli ilo osallistua erityisesti ilmastonmuutokseen liittyvän suosituksen laatimiseen; olen nimittäin itse sitä mieltä, että maapallon kolminkertainen kriisi on yksi ihmiskunnan suurimmista haasteista. Yhtenäisen ilmastonmuutosstrategian laatiminen EU:lle oli yksi viidestä YEYS-tapahtuman suosituksesta samoin kuin korruption torjuminen avoimuuden ja nuorten osallistumisen avulla, aktiivinen kansalaisuus, tasa-arvo ja ajatus, jonka mukaan ”nuoret ansaitsevat oman paikkansa”. Koska asia päätyi yleisesti hyväksyttyjen suositusten joukkoon, on selvää, että YEYS-tapahtumaan osallistuneet nuoret pitävät sitä ratkaisevana haasteena, johon on vastattava. Tämä on kuitenkin jo jossakin määrin vaikutusvaltaisen nuorisoryhmän näkökulma, eikä sitä voida pitää kaikkia EU:n jäsenvaltioita edustavana. Jotkut saattavat ajatella, että juuri tämä suositus olisi YEYS 2025 -tapahtuman osallistujille tärkein, mutta lopullisessa äänestyksessä se sijoittui viimeiselle sijalle. Tämä saa toimia muistutuksena siitä, että mitään yksittäistä aihetta ei voida pitää ”nuorten aiheena”. Nuoret ovat oikeutetusti huolissaan kaikista ajankohtaisista ongelmista, ja nuorten asialista on luonnostaan laaja ja monialainen.

Osa nuorista tiedostaa ympäristön suojelun ja kestävyyden merkityksen, kun taas toisilla ei ole varaa priorisoida sitä, koska he kamppailevat täyttääkseen perustarpeensa. Olen maininnut maapallon kolminkertaisen kriisin yhtenä ihmiskunnan suurimmista haasteista, mutta tilanne näyttää erilaiselta, kun otetaan huomioon tarve puuttua kaikkiin tärkeisiin kysymyksiin samanaikaisesti tehokkaiden ratkaisujen löytämiseksi. Nykyinen geopoliittinen tilanne ja EU:n pyrkimykset saavuttaa maailmanlaajuinen kilpailukyky suuntaavat huomion toisaalle ja hidastavat siirtymäprosesseja. Loppujen lopuksi meillä ja tulevilla sukupolvilla ei ole kuitenkaan planeetta B:tä, jossa nämä ongelmat voitaisiin ratkaista, eikä meillä ole enää varaa ylittää maapallon kestävyyden rajoja.

Palatakseni suuriin panoksiin nuorten olisi kaikessa moninaisuudessaan pystyttävä edelleen nauttimaan nuoruudestaan ja kaikista siihen liittyvistä etuoikeuksista ja haasteista ja elämän kauneudesta. YK:n tuore raportti osoittaa kuitenkin, että nuorten aikuisten onnellisuus ja tyytyväisyys elämäänsä ovat heikentyneet selvästi viime vuosikymmenen aikana. Vaikka meillä on vakavia haasteita, olen vakaasti sitä mieltä, että jos voimme innostaa nuoria osoittamalla, että heidän toimensa tuottavat konkreettisia tuloksia, meillä on hyvät mahdollisuudet puuttua kiireellisiin ongelmiin ja parantaa kaikkien elämänlaatua.

Kristýna Bulvasová on kestävän kehityksen alalla toimivan European Sustainable Development Youth Network -verkoston jäsen. Hän on toiminut Euroopan neuvoston paikallis- ja aluehallintoasiain kongressin nuorisovaltuutettuna ja Tšekkiä edustavana YK:n nuorisovaltuutettuna. Hän on Tšekin ja Saksan yhteisen nuorisofoorumin entinen tiedottaja ja edelleen aktiivisesti mukana vahvistamassa Tšekin ja Saksan välistä yhteistyötä. Kristýna on nuorisoaktivisti, jonka erikoisaloja ovat tulevaisuuteen suuntautuva koulutus ja kestävyys. Hän johtaa nykyään tšekkiläistä valtiosta riippumatonta ”MOB – Young Citizens” -järjestöä ja suorittaa opintoja Kaarlen yliopistossa Prahassa ja Regensburgin yliopistossa. Sen lisäksi, että Kristýna osallistui aktiivisesti YEYS-tapahtuman ohjelmaan, hän käytti myös puheenvuoron ETSK:n kansalaisyhteiskuntaviikolla istunnossa, jossa käsiteltiin ennakointia osallistavan oikeudenmukaisen siirtymän ja vihreän ja sinisen kasvun edistämiseksi.