Alberto-Horst Neidhardt

Kuukauden kuluttua Bashar al-Assadin julman valtakauden päättymisestä EU:n viralliset toimenpiteet ovat rajoittuneet lähinnä ilmoitukseen kehitysavun ja talouden vakauttamistuen antamisesta. On edelleen epäselvää, poistetaanko Syyriaa koskevat pakotteet ja milloin ne poistetaan. EU:n tuki riippuu vähemmistöjen suojelusta ja muista takeista, joiden toteutuminen on vielä epävarmaa. Syyrian monimutkaiset poliittiset, turvallisuuteen liittyvät ja humanitaariset dynamiikat viittaavat siihen, että kaikenlainen demokratian vakiinnuttaminen tulee olemaan hidasta ja haastavaa. Tilanteessa testataan EU:n kykyä puhua yhdellä äänellä ja rakentaa yhdessä maan tulevaisuutta. Useat Euroopan maat ovat kuitenkin epäröimättä asettaneet etusijalle välittömän yhteisen prioriteetin: kotiseudultaan siirtymään joutuneiden syyrialaisten palauttamisen. Vain muutamia päiviä sen jälkeen, kun Assadin hallinto oli menettänyt Damaskoksen, Itävalta – jossa Itävallan vapauspuolueen (FPÖ) johtaja Herbert Kickl sai toimeksiannon muodostaa uuden hallituksen – ilmoitti paluubonuksesta ja niiden syyrialaisten karkotusohjelmasta, joilla on rikosrekisteri. Alankomaissa puolestaan äärioikeistolaisen nationalistisen Geert Wildersin johtama koalitiohallitus suunnittelee turvallisten alueiden määrittämistä palauttamista varten. Myös Saksa ilmoitti, että syyrialaisille myönnetyn suojelun tarve arvioidaan uudelleen ja suojelu peruutetaan, jos maan olot vakiintuvat. Muut Euroopan maat ovat tehneet samansuuntaisia ilmoituksia, ja ne seuraavat tarkkaan tilanteen kehittymistä. Pakotteiden poistamista koskevaa päätöstä voikin ohjata pikemminkin pyrkimys palauttamisten toteuttamiseen kuin Syyrian uuteen johtoon liittyvien näkemysten muuttuminen.

Äärioikeistolaisten ja maahanmuuttajavastaisten puolueiden kannatuksen kasvaessa kaikkialla Euroopassa ja Saksan liittovaltiovaalien lähestyessä vaarana on, että jäsenvaltioiden visiota Syyriasta muovaavat niiden omat prioriteetit ja lyhytnäköinen vaalilaskelmointi. EU:n jäsenvaltiot myönsivät vuosina 2015–2024 suojelua yli miljoonalle syyrialaiselle, joista suurin osa asettui Saksaan. Syyrialaisten läsnäolosta on tullut kiistanalainen poliittinen ja yhteiskunnallinen aihe. Yleinen mielipide on monessa pakolaisia vastaanottaneessa maassa muuttunut torjuvammaksi laajalti tiedotettujen turvallisuushäiriöiden, korkean inflaation ja kasvavien energiakustannusten vuoksi. Ilmapiirimuutoksen myötä vihamielisestä retoriikasta ja politiikasta on tullut täysin normaalia. Tämänkaltainen dynamiikka voi saada Euroopan hallituksia nopeuttamaan palautuksia jopa yksipuolisesti, vaikka Euroopan komissio ja YK:n pakolaisjärjestö ovat kehottaneet noudattamaan niiden osalta varovaista lähestymistapaa.

Assadin hallinnon joulukuussa tapahtuneen luhistumisen jälkeen yli 125 000 pakolaista on jo palannut Syyriaan pääasiassa naapurimaista. Heidän tulevaisuudennäkymänsä vaikuttavat kuitenkin synkiltä. Jo ennen viimeaikaisia tapahtumia yli puolet Syyrian väestöstä kärsi ruokaturvattomuudesta, ja kolme miljoonaa ihmistä eli nälänhädässä. Lukuisten talojen tuhouduttua konfliktissa ovat hätämajoitustilat jo ääriään myöten täynnä. YK:n pakolaisjärjestön mukaan Syyriaan palaavien kansalaisten hätämajoitukseen, ruokaan ja veteen tarvitaan lähes 300 miljoonaa euroa. EU:n ja jäsenvaltioiden olisikin kehitettävä koordinoituja toimintatapoja, joiden avulla syyrialaisten turvallista ja vapaaehtoista paluumuuttoa voidaan helpottaa pitkällä aikavälillä, kun taas välittömänä tavoitteena tulisi olla maan humanitaarisiin tarpeisiin vastaaminen. Pakolaisten painostaminen palaamaan nopeasti sodan runtelemaan ja epävakaaseen maahan voisi jopa pahentaa tilannetta ja rajoittaa entisestään ruuan, energian ja hätämajoituksen saatavuutta. Laajamittainen paluumuutto voisi myös horjuttaa jo ennestään hauraiden alueiden etnistä ja sosioekonomista rakennetta. Tasapainoista ja kestävää toimintalinjaa tukee myös Syyriasta muuttaneiden mahdollinen panos jälleenrakennustoimissa. Maa tulee tarvitsemaan insinöörejä, lääkäreitä, virkamiehiä ja opettajia sekä ruumiillisen työn tekijöitä eri osaamistasoilta. Syyrialaiset ovat hankkineet Euroopassa arvokasta osaamista ja kokemusta koulutuksen, rakentamisen ja terveydenhoidon kaltaisilta tärkeiltä aloilla, mutta oikeiden henkilöiden palkkaaminen ei tule olemaan helppoa. Pysyvä palaaminen ei välttämättä tarkoittaisi myöskään osallistumista jälleenrakentamiseen: rahalähetyksillä Euroopasta voisikin olla ratkaiseva merkitys köyhyyden vähentämisessä ja kestävässä kehityksessä. Eurooppaan asettautuneet syyrialaiset voisivat myös auttaa lujittamaan diplomaattisia ja kulttuurisia siteitä EU:n ja Assadin jälkeisen Syyrian välillä.

Jäsenvaltioilla on kuitenkin vaikeuksia löytää tasapainoista toimintalinjaa, eivätkä ne noudata koordinoitua ohjelmaa. Jotkut maat saattavat asettaa etusijalle pitkän aikavälin vakauden ja Syyrian jälleenrakentamisen ja antavat palaamisten tapahtua spontaanisti. Toiset maat puolestaan haluavat kiirehtiä tarjoamaan taloudellisia kannustimia vapaaehtoiseen paluumuuttoon tai jopa arvioida syyrialaisten pakolaisaseman järjestelmällisesti uudelleen heti kun humanitaarinen tilanne vähänkin kohenee. Pakolaisaseman järjestelmälliseen uudelleenarviointiin liittyy kuitenkin laillisia esteitä ja huomattavia taloudellisia ja hallinnollisia kustannuksia. Myös mahdollisten paluukannustimien osalta on huomioitava, että useimmat Eurooppaan siirtyneet syyrialaiset ovat nyt asettautuneet sinne ja yli 300 000 syyrialaista on saanut EU:n kansalaisuuden. Samaan aikaan maan heikot talous- ja työllisyysnäkymät saattavat saada jopa motivoituneimmat kansalaiset luopumaan paluusuunnitelmista. Perustavanlaatuinen kysymys tässä yhteydessä onkin, sallitaanko syyrialaisten liikkua edestakaisin eli palata maahan rajoitetuksi ajaksi, samalla kun syyrialaisia vastaanottaneet Euroopan maat tarjoavat mahdollisuuksia pysyvämpään paluuseen. Nämä seikat nivoutuvat väistämättä EU:n muuttoliikepolitiikasta käytäviin laajempiin keskusteluihin. Palauttamista sääntelevän EU:n direktiivin uudistusta koskevissa tulevissa neuvotteluissa voitaisiin edetä toden teolla, jos syyrialaisten palauttamisista käytävissä keskusteluissa päästään eteenpäin. Euroopan komission on määrä antaa pian ehdotus uudistetuksi direktiiviksi. Direktiivin uudistaminen voi toisaalta myös lisätä EU:n jäsenvaltioiden välisiä jakolinjoja. Nykypäivän haasteisiin vastaaminen edellyttää muuttoliikepolitiikkojen perusteellista uudelleentarkastelua. EU:n siirtymään joutuneiden syyrialaisten osalta omaksuma toimintalinja tulee todennäköisesti muodostamaan uuden kauden ensimmäisen kriittisen käännekohdan.