EU:n lähes 500 miljoonasta asukkaasta noin puolet on naisia. Euroopan unionin perusoikeusviraston vuonna 2014 tekemän tutkimuksen mukaan EU:ssa noin kolmannes naisista on kokenut väkivaltaa jossakin elämänsä vaiheessa pelkästään siksi, että he ovat naisia.

Naisiin kohdistuva väkivalta on suoranainen epidemia: naiset kokevat väkivaltaa ihmissuhteissaan, perheen piirissä, töissä, kadulla jne. Kyse on terrorista naisia kohtaan, ja uhreja on vuosittain tuhansia. Naisia tapetaan, vahingoitetaan, kohdellaan kaltoin, nöyryytetään ja raiskataan. Heitä ahdistellaan, loukataan, solvataan ja uhkaillaan.

Naisiin kohdistuva väkivalta on siis ihmisoikeuskysymys eli ihmisoikeuksia loukataan yksinkertaisesti naiseuden takia: oikeutta fyysiseen ja henkiseen koskemattomuuteen, oikeutta turvallisuuteen, oikeutta syrjimättömyyteen, oikeutta yksityisyyteen jne.

Jäsenvaltioiden viranomaisten ja EU:n toimielinten onkin suojeltava naisten ihmisoikeuksia: komission 8. maaliskuuta – kansainvälisenä naistenpäivänä – esittämä direktiiviehdotus on tärkeä ja kipeästi kaivattu ensimmäinen askel.

ETSK suhtautuu myönteisesti yhteiskunnan laajasti vaatimaan lainsäädännölliseen uudistukseen, jota monialainen direktiivi naisiin kohdistuvan väkivallan torjumisesta edustaa.

Kun lisäksi otetaan huomioon naisiin kohdistuvan väkivallan yleisyys ja erilaiset muodot, on huolehdittava siitä, ettei väkivallan torjuntapolitiikka ole neutraalia vaan että sitä kehitetään selkeästi ja yksiselitteisesti sukupuolinäkökulmasta ja että se tuodaan esiin niin, että tehokkaan politiikan tarve ymmärretään paremmin.

Naisiin kohdistuvasta väkivallasta on tarpeen keskustella EU:ssa, jotta voidaan suunnitella mekanismeja sen määrittämiseksi, millainen käytös, kuten väkivalta, voi johtaa syytteen nostamiseen, ja asettaa seuraamuksia sekä ottaa huomioon raskauttavat seikat. On kuitenkin myös tarpeen ottaa käyttöön menettelyt uhrien suojelemiseksi ja varmistaa turvallinen ja turvattu mahdollisuus oikeudenkäyntiin ja tarjota tuki- ja integraatiomekanismeja uhreille.

ETSK ehdottaa, että työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun ja työehtosopimusneuvotteluihin sisällytetään konkreettisia toimenpiteitä, joilla varmistetaan naisiin kohdistuneen väkivallan uhrien työpaikkojen säilyminen ja työelämän ulkopuolella olevien uhrien integroituminen työmarkkinoille.

Samaan aikaan olemme kaikki tietoisia siitä, että sosiaalisia ongelmia ei voida ratkaista yksinomaan tuomioistuimissa, että pelkät rangaistukset eivät riitä ja että näin ollen tarvitaan monialaista koulutusta ja valistusta. Koulutusta ja kulttuuria olisi käytettävä siihen, että ehkäistään hyväksikäyttö, ja koulutusta olisi annettava tasa-arvosta ja monimuotoisuuden kunnioittamisesta.

Kun otetaan huomioon koulutuksen merkitys sukupuoliroolien ja -stereotypioiden muokkaamisessa, sen ennaltaehkäisevä vaikutus – erityisesti kattavan seksuaalikasvatuksen avulla – olisi varmistettava kaikissa koulutusvaiheissa, ja institutionaaliseen yhteistyöhön olisi otettava nimenomaisesti ja osallistavasti mukaan koulutusyhteisö, kansalaisyhteiskunnan organisaatiot (erityisesti feministijärjestöt), työmarkkinaosapuolet ja asianomaiset yhteisöt.

ETSK on myös syvästi huolissaan siitä, että äärioikeiston toiminnan tavoitteeksi on asetettu naisten ja miesten tasa-arvoa koskevien ehdotusten torjuminen ja erityisesti sellaisen naisiin kohdistuvan rakenteellisen väkivallan järjestelmällinen kieltäminen, josta he joutuvat kärsimään vain siksi, että ovat naisia. Sen kieltäminen paitsi pilaa mahdollisuudet tasa-arvoiseen rinnakkaiseloon myös loukkaa EU:sta tehdyn sopimuksen 2 artiklassa vahvistettuja arvoja ja periaatteita.