Kremlin uhkaus Venäjän kaasuhanan sulkemisesta asettaa paineita Euroopalle Puolan ja Bulgarian ohella nyt myös Suomen, Tanskan ja Alankomaiden kaasutoimitukset Venäjältä ovat katkenneet maiden riitauduttua Venäjän hallituksen kanssa.

Euroopan komissio julkisti 18. toukokuuta 300 miljardin euron REPowerEU-suunnitelmansa, jonka tavoitteena on lopettaa energian tuonti Venäjältä vuoteen 2027 mennessä. EU-maiden hallitukset etsivät ratkaisuja siihen, miten Venäjän energiantoimitukset voitaisiin korvata nopeasti. Ne nopeuttavat uusiutuvien energialähteiden käyttöönottoa ja kaivavat rahakirstujaan rakentaakseen infrastruktuuria, jota tarvitaan nesteytetyn maakaasun tuontiin ja kaasuvarastojen täyttämiseen. Ne myös pyrkivät löytämään aloja, joilla energiaa voidaan säästää ja kaasu voidaan korvata. Tällä välin kello käy, eikä kukaan tiedä, kuka on venäläisen ruletin seuraava kohde. On selvää, että tilanne on äärimmäisen vakava ja edellyttää ennenäkemättömiä toimia.

Lisäinvestoinnit infrastruktuuriin ja uusiutuvien energialähteiden käyttöönottoon eivät liene helppoja, etenkin kun taloudet ovat vielä toipumassa covid-19-pandemiasta. Jokainen käytetty euro on tuotettava taloudessa, jota vaivaa tällä hetkellä korkea inflaatio. Lainarahalla taas on hintansa, ja se lisää velkaantumisriskiä. Samaan aikaan markkinoiden lainalaisuudet johtavat siihen, että kysynnän kasvaessa myös hinnat kohoavat. Lisäksi sodan aiheuttamat ylimääräiset turvallisuuden ja varmuuden takaamiseen liittyvät kustannukset uhkaavat nostaa energian hintoja entisestään. Toinen haaste ovat toimitusketjujen häiriöt, jotka haittaavat uusiutuvien energialähteiden käyttöönottoa.

REPowerEU-suunnitelmassa keskitytään perustellusti lupamenettelyjen nopeuttamiseen puhtaiden teknologioiden käyttöönoton vauhdittamiseksi ja todetaan, että uudet tuuli- ja aurinkovoimahankkeet ovat ”erittäin tärkeitä yleisen edun vuoksi”. ETSK:n REPowerEU-tiedonannosta antaman lausunnon mukaisesti suunnitelmassa myös kehotetaan ottamaan kansallisella tasolla käyttöön ”ydinkehittämisalueita” sellaisilla seuduilla, missä ympäristöön kohdistuvat riskit jäävät alhaisiksi. Samalla siinä ehdotetaan, että uusiutuvaa energiaa koskeva EU:n tavoite nostetaan viime vuonna esitetystä 40 prosentin tavoitteesta 45 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä ja että energiatehokkuustavoite nostetaan heinäkuussa 2021 esitetystä 9 prosentista 13 prosenttiin. Lisäksi siinä esitetään, että aurinkopaneeleista tehdään pakollisia julkisissa rakennuksissa vuoteen 2025 mennessä ja uusissa asuinrakennuksissa vuoteen 2029 mennessä. Kun otetaan huomioon nykyinen markkinatilanne, on selvää, että näiden tavoitteiden saavuttaminen ei yksinkertaisesti ole teknisesti mahdollista. On hyvä olla kunnianhimoinen, mutta on myös mietittävä, miten realistisia ja uskottavia tavoitteemme ovat.

Komissio huomauttaa suunnitelmassa myös, että Venäjältä peräisin olevasta energiasta irtautuminen johtaa korkeampiin ja ailahtelevampiin energian hintoihin Euroopassa. Tilanne edellyttää jäsenvaltioissa sellaisia kohdennettuja väliaikaisia toimenpiteitä, jotka vääristävät EU:n markkinoita mahdollisimman vähän, tai EU:n tason toimenpiteitä, jotka eivät vaaranna hiilestä irtautumista tai energiahuoltoa. Kaiken kaikkiaan markkinainterventioihin liittyy riski siitä, että ne toimivat pitkän aikavälin tavoitteiden vastaisesti, sillä ne aiheuttavat investointiepävarmuutta ja jarruttavat energia-alan hiilestä irtautumista.

Euroopan sähkömarkkinat ovat osoittaneet toimivuutensa, koska niiden ansiosta on onnistuttu välttämään sähkönsaannin rajoituksia tai jopa katkoksia tietyillä alueilla. Jäsenvaltioiden keskinäinen solidaarisuus EU:n sähkömarkkinoilla on ratkaisevan tärkeää paitsi ensi talvea ajatellen myös venäläisen ruletin seuraavaan siirtoon varauduttaessa.

Alena Mastantuono, ETSK:n jäsen