Covid-19-pandemian aiheuttamien ensimmäisten sulkutoimien aikana etätyöntekijöiden osuus EU:n työvoimasta kasvoi räjähdysmäisesti 5 prosentista 40 prosenttiin. Nyt vuotta myöhemmin etätyö on tullut jäädäkseen, mutta edelleen on vaikea arvioida kunnolla sen vaikutuksia työnantajiin, työntekijöihin ja koko yhteiskuntaan. ETSK:n mukaan tarvitaan lisää tutkimusta ja pitkän aikavälin näkökulmaa, jotta voidaan hyödyntää tämän työmuodon tuomia etuja ja vähentää siihen liittyviä riskejä.

Vaikka etätyö tarjoaa sekä työntekijöille että työnantajille ilmeisiä mahdollisuuksia (tuottavuuden kasvu, joustavammat työjärjestelyt, suurempi itsenäisyys jne.), sillä voi silti olla myös kielteisiä vaikutuksia ihmisten työ- ja yksityiselämään. Pandemian aikana työ- ja yksityiselämän rajat ovat toisinaan hämärtyneet, kun työtaakka on kasvanut liian suureksi, työajat ovat pidentyneet ja lepoaika on jäänyt riittämättömäksi.

Ainaisen käytettävissä olemisen kulttuurissa, jossa monien työntekijöiden on vaikea olla tavoittamattomissa, tämä voi ajan mittaan rasittaa ihmisten henkistä ja fyysistä terveyttä ja hyvinvointia. Koska naiset työskentelevät miehiä yleisemmin kotoa käsin ja hoitavat tällaisen työn ohessa myös kotitaloustyöt, he ovat erityisen alttiita kotoa käsin tehtävän työn kielteisille puolille, ETSK toteaa kahdessa etätyötä käsittelevässä lausunnossaan, jotka hyväksyttiin maaliskuun täysistunnossa.

Eurofoundin tutkimuksen mukaan 30 prosenttia ”säännöllistä etätyötä” tekevistä työskentelee nyt päivittäin tai useita kertoja viikossa vapaa-ajallaan ja noin 20 prosenttia heistä tekee töitä yli 48 tuntia viikossa. Noin 40 prosentilla säännöllisen etätyön tekijöistä lepoaika jää alle 11 tuntiin vuorokaudessa.

Etätyöhön liittyvien riskien minimoimiseksi ja sen hyötyjen lisäämiseksi pandemian jälkeen ETSK kehottaakin jäsenvaltioiden työmarkkinaosapuolia laatimaan kullekin valtiolle ja kuhunkin ala- ja yrityskohtaiseen tilanteeseen soveltuvat säännöt olemassa olevien työmarkkinavuoropuhelu- ja työehtosopimusneuvottelujärjestelmien puitteissa.

Etätyötä olisi säänneltävä asianmukaisesti. Tässä yhteydessä on tärkeää varmistaa, että siitä voidaan siirtyä pois covid-19-kriisin päätyttyä ja että se pysyy vapaaehtoisena. Etätyöntekijöillä olisi oltava samat yksilölliset ja kollektiiviset oikeudet kuin heidän työnantajien toimitiloissa työskentelevillä kollegoillaan. ETSK:n mukaan etätyöjärjestelyt on vahvistettava kirjallisesti, ja niiden avulla on taattava yhdenvertainen kohtelu ja yhtäläinen työterveys ja ‑turvallisuus.

”Kotoa käsin työskentely tulee olemaan osa tulevia työmarkkinoita, mutta se ei saa johtaa sosiaaliseen taantumiseen eikä työntekijöiden eristäytymiseen. Se voi auttaa työ- ja yksityiselämän yhteensovittamisessa, mutta emme voi sallia syrjintää tai erilaista kohtelua kotoa käsin työskentelevien ja työpaikalle menevien työntekijöiden välillä”, sanoi aiheesta Etätyön haasteet annetun lausunnon esittelijä Carlos Manuel Trindade.

Kun otetaan huomioon tämän työmuodon nopea yleistyminen ja pandemiasta saadut kokemukset, etätyötä koskevia nykyisiä EU-tason sopimuksia olisi ETSK:n mukaan arvioitava sen varmistamiseksi, että ne ovat edelleen tehokkaita uusissa olosuhteissa.

Erityisen merkittäviä ovat Euroopan tason työmarkkinaosapuolten vuosina 2002 ja 2020 tekemät puitesopimukset etätyöstä ja digitalisaatiosta. Jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolten olisi otettava ne huomioon laatiessaan kansallisia sääntelypuitteita tätä työmuotoa käyttäviä yrityksiä ja työntekijöitä varten.

Lisäksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen nojalla tai jäsenvaltiotasolla voitaisiin mahdollisesti käynnistää eurooppalainen aloite, jotta voidaan suojata oikeus olla tavoittamattomissa ja panna se täytäntöön.

EU:n ja jäsenvaltioiden olisi myös hyödynnettävä voimassa olevaa lainsäädäntöä, kuten työaikadirektiiviä ja työ- ja yksityiselämän tasapainottamista koskevaa direktiiviä, joita voidaan soveltaa kaikilta osin etätyöhönkin. Nämä direktiivit olisi saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä ja pantava täytäntöön sen mukaisesti, koska tämä ”parantaa varmasti osaltaan etätyöntekijöiden työoloja”.

ETSK kiinnittää lisäksi huomiota siihen riskiin, että etätyön käyttö saattaa aiheuttaa palkkatyöstä ja palkattomasta työstä muodostuvan kaksinkertaisen työtaakan. Kotitaloustyö ei edelleenkään jakaudu tasapuolisesti naisten ja miesten kesken, vaan naiset tekevät siitä suurimman osan, mikä heikentää heidän mahdollisuuksiaan tehdä tuottavaa palkkatyötä ja saattaa myös huonontaa heidän uranäkymiään.

”Sekä yhteiskunnan kokonaisuudessaan että yritysten on kaikin mahdollisin tavoin pyrittävä poistamaan tällaiset sukupuolistereotypiat ja tunnustettava naiset täysiarvoisiksi työntekijöiksi monien muiden rooliensa ja ominaisuuksiensa lisäksi. Tällaisten ennakkoluulojen taloudelliset ja sosiaaliset kustannukset yhteiskunnalle ovat nimittäin erittäin korkeat”, sanoi lausunnon esittelijä Milena Angelova.

ETSK peräänkuuluttaa tässä yhteydessä myös hoivaa koskevaa Euroopan laajuista sopimusta (Care Deal for Europe), ja korostaa, että käytettävissä ja saavutettavissa olevat ja kohtuuhintaiset lasten, erityistarpeisten henkilöiden ja ikääntyneiden henkilöiden hoitoinfrastruktuurit ja -palvelut ovat toinen tasa-arvoisen etätyön keskeinen edellytys.