Kansainvälinen naistenpäivä on yhä tarpeellinen

Maria Nikolopoulou, ETSK:n työntekijät-ryhmän jäsen

Onko nykyäänkin vielä aiheellista viettää 8. maaliskuuta kansainvälistä naistenpäivää? On kulunut yli 110 vuotta siitä, kun Clara Zetkin ehdotti työssäkäyvien naisten päivää, ja yli 40 vuotta siitä, kun Yhdistyneet kansakunnat julisti kansainvälisen naisten oikeuksien ja kansainvälisen rauhan päivän. Yhteiskunnat ovat kehittyneet viime vuosisadan mittaan.

Naisilla on äänioikeus, omat passinsa, he voivat opiskella, olla pääministereitä, matkustaa kuuhun asti, päättää itse, milloin menevät naimisiin ja/tai saavat lapsia; naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia lain edessä. Mihin siis päivää tarvitaan? Se on tarpeellinen, sillä vaikka päällisin puolin kaikki näyttäisi olevan kunnossa, naisten menestykselle on edelleen piileviä sosiaalisia, kulttuurisia ja oikeudellisia esteitä.

On valitettavaa, että edelleen löytyy ihmisiä, jotka eivät kykene näkemään naisten potentiaalia ja sulkevat heiltä tien tiettyihin työtehtäviin tai johtaviin asemiin. Sen vuoksi työskentelemme yhteisesti YK:n vahvistaman kestävän kehityksen tavoitteen nro 5 eli sukupuolten tasa-arvon hyväksi.

On turhauttavaa havaita, että naisten harteilla on edelleen valtaosa perheen hoivatehtävistä ja kotitaloustyöstä, vaikka he työskentelevät yhtä lailla kuin kumppaninsa. Tästä syystä kamppailimme työ- ja yksityiselämän tasapainottamista koskevan direktiivin puolesta.

On absurdia, että naiset ansaitsevat miehiä vähemmän samasta työstä. Sen vuoksi pidämme ajatusta palkkauksen avoimuutta koskevasta EU:n direktiivistä hyvänä.

On epäeettistä, että huolimatta siitä, että covid-19-pandemian aikana olemme todenneet, että eräistä tärkeimmistä tehtävistä, kuten siivouksesta ja vanhusten hoitamisesta, vastaavat naiset – monet heistä paperittomia muuttajia –, he saavat edelleen tasoltaan ala-arvoista palkkaa ja työskentelevät toisinaan epäinhimillisissä olosuhteissa. Sen vuoksi tarvitsemme direktiivin riittävistä vähimmäispalkoista EU:ssa, ja sen tähden eri maiden on ratifioitava ILO:n kotitaloustyöntekijöitä koskeva yleissopimus nro 189.

Ei ole hyväksyttävää, että eräiden naisten odotetaan ”maksavan” intiimeillä suosionosoituksilla etenemisestään työuralla tai että heitä kiusataan työpaikalla vain siitä syystä, että joku toinen tahtoo purkaa paineita. Sen vuoksi nyt on kiireellisempää kuin koskaan, että valtiot ratifioivat ILO:n yleissopimuksen nro 190 väkivallan ja häirinnän poistamisesta työelämässä.

On pöyristyttävää, että naisia surmataan ja raiskataan päivittäin ja että on ihmisiä, jotka puolustelevat sitä sanoen ”nainen itse kerjäsi sitä” tai ”naisen on täytynyt jotenkin provosoida miestä”. Meidän pitääkin huolehtia siitä, että kaikkein nuorimmatkin pojat ja tytöt kasvatetaan asianmukaisesti valmiiksi tasa-arvoon ja kunnioittamaan toinen toistaan ja että oikeuslaitos ja sosiaalitoimi ovat valppaina ja kykenevät tukemaan lähisuhdeväkivallan uhreiksi joutuneita naisia.

On edelleen hyvin tärkeää, että nais- ja miespuoliset feministit puolustavat, ajavat ja edistävät poliittisia ja kulttuurisia muutoksia, jotta kaikille meistä kyetään takaamaan tosiasialliset yhtäläiset mahdollisuudet. Siihen asti kunnes voimme viettää ”kansainvälistä sukupuolten tasa-arvon päivää”, meidän on jatkettava kansainvälisen naistenpäivän juhlistamista.