Vammaiset toimittajat osaavat työnsä yhtä hyvin kuin muutkin ja voivat lisäksi tarjota tuoreita ja erilaisia näkökulmia - miksi heitä silti työskentelee tiedotusvälineissä niin vähän? Lars Bosselmann Euroopan sokeain unionista kirjoittaa vammaisten henkilöiden aliedustuksesta media-alalla ja tarpeesta lopettaa heidän stereotyyppinen esittämisensä uutisissa.

Kaikkien demokratioiden perustana ovat keskeiset periaatteet, joista lehdistönvapaus on yksi tärkeimmistä. Sen avulla varmistetaan poliittisten johtajien toiminnan avoimuus. Se mahdollistaa myös tiedonsaannin ilman ulkopuolista vaikuttamista.

Tiedotusvälineiden käytännöissä on kuitenkin edelleen parannettavaa erityisesti monimuotoisuuden osalta. Kun tarkastellaan eri yhteiskuntaryhmien edustusta tiedotusvälineissä tai niihin liittyvää uutisointia, voidaan huomata, ettei tasa-arvoa ole vielä lähimainkaan saavutettu.

Tuoreista tiedoista käy ilmi, etteivät vammaiset henkilöt ole riittävästi edustettuina sanomalehtien, radioasemien ja televisioyhtiöiden henkilöstössä. Tämä on hyvin huolestuttavaa, kun otetaan huomioon, että jopa 16 prosentilla maailman väestöstä on jonkinlainen vamma. Kuten Unescon raportissakin korostetaan, vammaiset henkilöt kohtaavat lisäksi usein ennakkoluuloja, jotka johtuvat tiedotusvälineiden stereotyyppisestä tavasta esittää yhteisömme maailmanlaajuiselle yleisölle.

Jotta muutettaisiin yleinen käsitys vammaisista henkilöistä, on korostettava, kuinka tärkeää on, että he ovat edustettuina uutistoimituksissa ja sisällöntuotannon prosesseissa.

Yhteiskunnassa on ymmärrettävä, ettei media-ala ole täysin osallistava, ennen kuin vammaisista henkilöistä tulee osa työnkulkua. Lisäksi vammaisuuteen liittyviä aiheita on myös käsiteltävä eri tavalla. Tiedotusvälineiden tulisi tiedostaa, että vammaiset henkilöt ovat yksilöitä, joiden tulisi voida nauttia oikeuksistaan yhdenvertaisesti muiden kanssa. Lisäksi sisältömuotojen muuttuessa jatkuvasti tarvitaan asiantuntijoita, jotka varmistavat näiden muotojen saavutettavuuden ja osallistavuuden. 

Vaikka vammaisyhteisö on aliedustettu media-alalla, löytyy kuitenkin myös hyvin innostavia esimerkkejä, jotka osoittavat, että vammaiset henkilöt voivat loistaa sisällöntuottajina.

Euroopan sokeiden unioni teki äskettäin podcast-sarjassaan jakson Pariisin vuoden 2024 paralympialaisista. Jututimme jaksossa Laetitia Bernardia, sokeaa ranskalaista toimittajaa, joka työskentelee Radio Francessa. Tämän vuoden paralympialaisten ohella Bernard oli jo raportoinut vuosien 2012 ja 2016 paralympialaisista Lontoossa ja Riossa. Lisäksi hän uutisoi Sotšissa vuonna 2014 ja Pyeongchangissa vuonna 2018 järjestetyistä talviparalympialaisista.

”Paralympialaisten kaltaisilla tapahtumilla on myönteinen vaikutus, sillä ne auttavat pääsemään eroon esteistä ja kyseenalaistavat stereotypioita”, Bernard korosti haastattelussa. ”Toimittaja kykenee vammastaan huolimatta työskentelemään tehokkaasti, ja hän voi myös pystyä kuvailemaan asioita eri tavalla”, hän lisäsi. Bernardin ammatillinen polku ja hänen pohdintansa tästä aiheesta osoittavat, että myös tämä näkökohta on otettava huomioon osallistavamman yhteiskunnan rakentamiseksi. Tasa-arvon on todella oltava media-alan ytimessä.

Lars Bosselmann on Euroopan sokeain unionin (EBU) toiminnanjohtaja.