Alexandra Borchardt
Provokatiivisesti sanottuna journalismi ja generatiivinen tekoäly ovat ristiriidassa keskenään. Journalismissa on kyse tosiasioiden esittämisestä, kun taas generatiivinen tekoäly laskee todennäköisyyksiä. Vai pitäisikö toimittajienkin vain täydentää uutisjuttunsa sen pohjalta, mikä kuulostaa todennäköiseltä? Generatiivinen tekoäly nimittäin toimii juuri niin. Toisaalta generatiivinen tekoäly tarjoaa valtavia mahdollisuuksia tehostaa journalismia. Sitä voi hyödyntää ideoinnissa, haastattelukysymysten ja otsikoiden laadinnassa, datajournalismissa ja nopeassa asiakirja-analyysissä. Se voi lisäksi auttaa ylittämään muodon ja kielen esteet, sillä se voi muuntaa tekstin videoksi, podcastiksi tai visuaaliseksi materiaaliksi, litteroida, kääntää, havainnollistaa ja saattaa sisällön saataville verkkokeskustelun muodossa. Näin voidaan tavoittaa aiemmin alipalveltuja ihmisryhmiä: hyvin paikallisia yleisöjä, niitä, joilla on puutteellinen lukutaito tai ymmärryskyky tai joilla on jokin vamma, sekä niitä, joita ei kiinnosta kuluttaa journalismia perinteisellä tavalla. Kuten Alankomaiden yleisradioyhtiön NPO:n strategia- ja innovaatiojohtaja Ezra Eeman sanoo, ”generatiivisen tekoälyn avulla pystymme täyttämään julkisen palvelun tehtävän aiempaa paremmin, sillä se lisää vuorovaikutteisuutta, saavutettavuutta ja luovuutta. Tekoäly auttaa tuomaan enemmän sisältöä eri yleisöjen saataville.”
Jotkut alan toimijat ovat suorastaan humaltuneet generatiivisen tekoälyn lupauksista, mutta tekoälyteknologia tuo myös huomattavia riskejä journalismille. Tärkeimpiä niistä ovat se, että yleinen luottamus tietoon romahtaa, ja se, että media-alan liiketoimintamallit heikentyvät entisestään tai jopa katoavat. ”Hallusinointi” – termi, jota käytetään generatiivisen tekoälyn taipumuksesta tekaista vastauksia ja keksiä oikealta vaikuttavia tietoja ja lähteitä – on ennemminkin teknologian ominaispiirre kuin vika. Haasteet ovat kuitenkin tätäkin syvemmällä. Koska generatiivisella tekoälyllä kuka tahansa voi muutamassa minuutissa luoda kaikenlaista sisältöä, myös syväväärennöksiä, vaarana on, että yleisö menettää luottamuksensa kaikkeen julkaistuun sisältöön. Medialukutaidon opetuksessa neuvotaan jo nyt suhtautumaan verkossa olevaan sisältöön epäillen, mutta tällainen terve epäluulo voi muuttua tekaistun sisällön lisääntyessä suoranaiseksi epäluottamukseksi. Toistaiseksi on mahdotonta arvioida, hyötyykö perinteinen media siitä, että sitä on pidetty oikean tiedon airuena, vai aletaanko kaikkia tiedotusvälineitä pitää epäluotettavina.
Generatiivisten hakujen tulva lisää kaaosta, sillä se uhkaa tehdä journalismista yhä näkymättömämpää. Google-haku tarjosi ennen linkkejä, joista monet johtivat luotettaviin mediasisältöihin, mutta hakutulokset ovat nykyään entistä useammin generatiivisen tekoälyn tuottamia. Ihmiset näkevät heti ensimmäiset vastaukset tekstimuodossa, eikä heidän tarvitse enää perehtyä asiaan sen syvällisemmin. Ei siis ole mikään ihme, että media-alan johtajat ovat kauhuissaan. Monet kiirehtivät tekoälyn käyttöönottoa tehokkuuden lisäämiseksi, vaikka oikeasti pitäisi panostaa laadukkaaseen journalismiin, jotta yleisö näkisi eron pelkän sisällön ja toisaalta hyvin tutkitun, täsmällisen ja luotettavan journalismin välillä.
Tekoälyn käyttöä mediassa on lähestyttävä eettiseltä kannalta. Mediaorganisaatioiden täytyy ensinnäkin luoda tekoälystrategia ja keskittyä siihen, miten teknologia voi edistää julkisen palvelun tuottamista. Resurssit on keskitettävä siihen, mikä on toivottavaa, ja niitä tulee käyttää sen mukaisesti. Samalla on koko ajan pidettävä mielessä tekoälyteknologian huomattavat ekologiset ja yhteiskunnalliset kustannukset. Aina pitää voida kieltäytyä käyttämästä tekoälyä. Organisaatioiden olisi myös käytettävä vaikutusvaltaansa tuotteiden hankinnassa, sääntelyä koskevassa lobbauksessa sekä tekijänoikeus- ja tietosuojakeskusteluissa. Tässä on paljon pelissä. Jokaisen yrityksen on säännöllisesti tutkittava tarkoin käyttämänsä tuotteet ennakkoluulojen ja stereotypioiden varalta, jotta vältytään haittojen lisääntymiseltä. Tässä nopeasti muuttuvassa ympäristössä, jossa uusia tuotteita tulee markkinoille päivittäin, on myös vaarallista jäädä yksin. On tärkeää tehdä ja edistää yhteistyötä niin alan sisällä kuin toimialan ja teknologiayritysten välilläkin, jotta voidaan kartoittaa vastuulliset tavat edetä.
On kuitenkin päivänselvää, että generatiivinen tekoäly lisää huomattavasti median riippuvuutta suurista teknologiayrityksistä. Mitä enemmän teknologiayritykset integroivat tekoälytyökaluja ihmisten päivittäin käyttämiin sovelluksiin, sitä vähemmän mediaorganisaatioilla on määräysvaltaa käytäntöihin, prosesseihin ja tuotteisiin. Vaarana on, että eettisistä ohjeista tulee vain lisä johonkin sellaiseen, mistä on päätetty toisaalla jo kauan sitten.
Kaiken tämän jälkeen seuraava hypoteesi saattaa yllättää: huomispäivän journalismi ei välttämättä eroa menneestä paljonkaan, ja se on toivottavasti entistä parempaa. Osa nykypäivän journalismista kuitenkin katoaa. Journalismissa on entiseen tapaan kyse tosiasioista, yllätyksistä, tarinankerronnasta ja vallan vahtikoirana toimimisesta. Yleisöön on luotava vakaa, uskollinen ja luotettava suhde tarjoamalla ohjausta, johtamalla keskustelua ja tukemalla yhteisöjä. Keinotekoisen sisällön maailmassa ensiluokkaista sisältöä on se, mitä oikeat ihmiset sanovat, ajattelevat ja tuntevat. Toimittajilla on ainutlaatuinen kyky tuoda se esiin. Tekoäly voi toisaalta auttaa journalismia pärjäämään paremmin: palvelemaan yksilöitä ja ryhmiä heidän tarpeidensa ja elämäntilanteidensa mukaan sekä kehittymään osallistavammaksi ja paikallisemmaksi tarjoamalla tietoa tavoilla, joihin ei ole aiemmin ollut varaa. Ruotsin yleisradioyhtiön varatoimitusjohtaja Anne Lagercrantz on todennut, että ”tekoäly muuttaa journalismia perusteellisesti, mutta ei toivottavasti muuta rooliamme yhteiskunnassa. Media-alan uskottavuuden eteen on tehtävä työtä. Meidän on luotava tiedolle turvallinen ympäristö.” Voidaan siis todeta, että tekoälyn aikakausi aiheuttaa suurimmat riskit media-alan liiketoimintamalleille eikä niinkään journalismille itselleen.
Teksti perustuu Euroopan yleisradioliiton vuonna 2024 julkaisemaan maksuttomaan raporttiin ”Trusted Journalism in the Age of Generative AI”, jonka ovat laatinet Alexandra Borchardt, Kati Bremme, Felix Simon ja Olle Zachrison.
