Maurizio Mensi ja Michal Pintér

Kriittisten raaka-aineiden luettelon on oltava joustava, ja sitä on tarkistettava kahden vuoden välein, jotta pysytään teknologisen ja strategisen kehityksen tasalla.

Eurooppaa koettelevan kriittisten raaka-aineiden pulan lievittäminen edellyttää vankkaa ja kokonaisvaltaista EU:n strategiaa, jossa yhdistyvät investoinnit, innovointi, kierrätys, kestävyys ja toimitusvarmuus. Euroopan komission esittämä kriittisiä raaka-aineita koskeva säädös on tervetullut, sillä se pitää sisällään kaiken tämän. Lisäksi sen avulla voidaan ehkäistä mahdollisia kilpailuvääristymiä ja sisämarkkinoiden sirpaloitumista.

EU on tänä päivänä monien tarvitsemiensa raaka-aineiden osalta 75–100-prosenttisesti riippuvainen tuonnista, mikä tekee siitä sekä taloudellisesti että strategisesti haavoittuvan (ajatellaanpa esimerkiksi Kiinan äskettäin käyttöön ottamaa galliumin ja germaniumin vientikieltoa).

Puhtaan teknologian (sähköautot, akut, aurinkosähköjärjestelmät jne.) kasvava suosio oli merkittävä syy kriittisten raaka-aineiden kysynnän jyrkkään kasvuun vuosina 2017–2022. Litiumin, koboltin ja nikkelin kysyntää kasvattaa etupäässä energia-ala: litiumin kysyntä on yli kolminkertaistunut ja koboltin kasvanut 70 % ja nikkelin 40 %. Tämän valossa on selvää, että EU:n taloudellinen turvallisuus on suoraan riippuvaista sen tarvitsemien kriittisten raaka-aineiden toimitusvarmuudesta, sillä näiden materiaalien toimitusketjujen riskit vaikuttavat koko talouteen ja sisämarkkinoihin.

ETSK katsoo, että ensimmäiseksi on varmistettava ennakoitavissa oleva ja vakaa oikeudellinen kehys investointien houkuttelemiseksi paitsi raaka-aineiden etsintään ja louhintaan myös niiden jalostukseen ja kierrätykseen (joka voi tuottaa merkittäviä määriä kuparia, litiumia, nikkeliä, kobolttia ja muita arvokkaita mineraaleja käytetyistä akuista, kaivosjätteestä jne.).

Toiseksi tarvitaan kriittisten raaka-aineiden joustava luettelo, jota voidaan helposti mukauttaa ja päivittää vähintään kahden vuoden välein, sillä ehdotetussa lainsäädännössä strategisiksi tai kriittisiksi luetteloitujen materiaalien lisäksi on muita raaka-aineita, jotka eivät ole tällä hetkellä kriittisiä, mutta joista voi tulla sellaisia keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Eri materiaalien strateginen merkitys olisi myös arvioitava alakohtaisesti, jotta voidaan ottaa huomioon eri teollisuusalojen kysyntä.

Kolmanneksi on varmistettava laaja julkinen tuki. Kaivos-, jalostus- ja kierrätysteollisuuden laajentuminen luo uusia työpaikkoja ja edistää taloudellista kehitystä. Raaka-ainesektori tarjoaa EU:ssa suoraan noin 350 000 työpaikkaa, ja valmistusteollisuudessa on yli 30 miljoonaa työpaikkaa, jotka ovat riippuvaisia mineraaliraaka-aineiden saannista. Yleisön hyväksyntää ei kuitenkaan voida pitää itsestäänselvyytenä. Raaka-aineiden ja kehittyneiden materiaalien kestävän tarjonnan varmistaminen EU:ssa edellyttää yli 1,2 miljoonan uuden työpaikan luomista vuoteen 2030 mennessä. On ratkaisevan tärkeää tukea osaamisen kehittämistä tiedemaailmassa, mutta myös kohdentaa kehittämistoimia raaka-ainealan teollisuuden ammattilaisiin ja jäsenvaltioiden julkishallintoon.

Olennaista on myös taata fossiilittoman sähkön riittävä ja luotettava saatavuus kilpailukykyiseen hintaan. ETSK toivoo, että rahoituksen tarjontaa uudistettaisiin niin, että tuetaan markkinointivaihetta ja katetaan toimintakustannukset, toisin kuin nykyisessä järjestelmässä, jossa annetaan etusija uusien strategisten hankkeiden tutkimus- ja kehittämisvaiheelle. Tämä auttaisi EU:ta vastaamaan Yhdysvaltojen ilmastopaketin kunnianhimoisiin tavoitteisiin samalla mitalla.

Lisäksi olisi tuettava uusioraaka-ainemarkkinoita toimenpiteillä hyvin toimivien markkinoiden luomiseksi ja romuvuodon minimoimiseksi. Uusioraaka-ainemarkkinat ovat keskeinen kiertotaloutta edistävä tekijä, ja niitä hyödyttäisi arvoketjun eri vaiheissa esiintyvien sääntelystä johtuvien, taloudellisten ja teknisten esteiden raivaaminen.

ETSK katsoo, että julkisen rahoituksen saantia olisi helpotettava, jos louhinta perustuu alustaviin taloudellisiin ja ympäristötutkimuksiin, joissa arvioidaan sen saastuttavia vaikutuksia. Tarvitaan siis koordinointia valtiontukisääntöjen kanssa. Lisäksi pitäisi mukauttaa eräitä EU:n kilpailuoikeuden alan välineitä niin, että helpotetaan kriittisiä raaka-aineita koskevan lainsäädännön tavoitteiden saavuttamista ja vältetään samalla kilpailun kohtuutonta vääristymistä sisämarkkinoilla (yrityskeskittymien valvontakehystä voitaisiin esimerkiksi soveltaa joustavammin ottaen huomioon vihreän kehityksen ohjelman tavoitteet, mutta myös kriittisiä raaka-aineita koskevan lainsäädännön tavoitteet).

Tarvitaan myös tehokkaita kaupan suojatoimenpiteitä, jotta voidaan suojella uusia eurooppalaisia investointeja ja varmistaa unionin kyky kilpailla muiden merkittävien toimijoiden kanssa. Kriittisten raaka-aineiden ulkoisten lähteiden monipuolistamiseksi EU:n olisi tutkittava mahdollisuuksia solmia kumppanuuksia ja yhteistyösopimuksia, myös ehdokasmaiden kanssa, ja rahoitettava hankkeita, joilla edistetään raaka-aineiden etsintää valikoiduilla uusilla alueilla tai vanhoilla kaivosalueilla. Tällaisten kumppanuuksien ehtona voisi olla, että ehdokasmaat sitoutuvat mukauttamaan ympäristöpolitiikkansa nopeammin EU:n lainsäädäntöön ja normeihin.