Työntekijät-ryhmä

EU:n neuvoston puheenjohtajuus on siirtynyt Saksan käsiin Euroopan kannalta ratkaisevalla hetkellä, unionimme ollessa tienhaarassa. Meneillään on pahin rauhanaikainen kriisi 90 vuoteen. Yksistään Euroopassa on kuollut yli satatuhatta ihmistä, ja talous on häiriytynyt pahasti. Emme myöskään tiedä varmasti, onko tulossa vielä uusia pandemia-aaltoja. Rankkoina kuukausina, joiden aikana liikkumistamme on rajoitettu tiukasti, maidemme käynnissä pitämiseksi ovat joutuneet ponnistelemaan erityisesti terveydenhuollon työntekijät mutta myös jakelufirmoissa, supermarketeissa ja puhtaanapitoalalla työskentelevät, joiden työ on usein epävarmaa ja alipalkattua.

”Yhdessä Euroopan puolesta” on motto, jonka me kaikki voimme allekirjoittaa, mutta sen taustalla olevia periaatteita – kestävä kehitys, oikeudenmukaisuus, turvallisuus, yhteiset arvot ja innovointi – on edistettävä aktiivisesti. Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilariin liittyvät konkreettiset aloitteet, kuten eurooppalainen vähimmäispalkka, sama palkka samasta työstä -periaatteen toteuttaminen käytännössä, lähetettyjä työntekijöitä koskevat toimet ja työehtojen läpinäkyvyyden varmistaminen, ovat tarpeellisempia kuin koskaan.

Sen sijasta, että toteutetaan edellisen kriisin yhteydessä nähdyn kaltaisia säästötoimia, jotka ovat johtaneet velkaantumisen ja pysähtyneisyyden noidankehään ja kutistaneet terveydenhuoltojärjestelmiemme resurssit (mistä maksamme nyt ihmishenkien menetyksinä), Euroopan unionin tulee toteuttaa järeitä yhteisiä toimenpiteitä, jotta saadaan aikaan elpymistä ja uudelleenrakentamista tukeva lyhyen ja keskipitkän aikavälin suunnitelma. Bruttokansantuote uhkaa supistua 15 prosenttia, eikä enää voida kuvitella, että voisimme jatkaa vanhaan malliin. Kriisin syvetessä jäsenvaltioilla ei ole samantasoisia valmiuksia vastata siihen, ja koordinoitujen EU-tason toimien puute voi johtaa sosiaaliseen ja talousromahdukseen, mikä vaarantaisi EU:n olemassaolon.

Puheenjohtajavaltio Saksalla on edessään jättiläismäinen tehtävä, mutta yhtä suuria ovat epäonnistumisen riskit siinä tapauksessa, että elpymissuunnitelmat jumiutuvat jatkossakin neuvostoon, vesittyvät jäsenvaltioiden käyttäessä veto-oikeuttaan joka ikisen euron takia tai muuttuvat troikka-tyyppisiksi ”pelastuspaketeiksi”, jotka tekivät EU:lle hallaa kymmenisen vuotta sitten ja jättivät sen nykyiseen valmistautumattomuuden tilaan. Työntekijät-ryhmän puheenjohtajan sanoin: ”Mitä vahvempia elvytystoimet ovat ja mitä paremmin ne on räätälöity jäsenvaltioiden ja niiden väestön tilanteeseen, sitä uskottavampi Eurooppa voi olla ja sitä paremmin se pystyy vastaamaan tämän kriisin asettamiin ennennäkemättömiin haasteisiin. Kyse on siis sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja solidaarisuudesta mutta myös suojasta sellaisia autoritaarisia pyrkimyksiä vastaan, joihin eriarvoisuus ja sosiaaliset erot voivat kannustaa EU-maissa, kun terveyskriisistä on päästy yli.”