ETSK antoi tukensa Euroopan komission ehdotukselle neuvoston suositukseksi riittävästä vähimmäistoimeentulosta ja pitää sitä välttämättömänä osana köyhyyden torjuntaa ja EU:n tavoitetta vähentää riskiryhmään kuuluvien ihmisten määrää vähintään 15 miljoonalla vuosikymmenen loppuun mennessä.

ETSK totesi maaliskuussa pitämässään täysistunnossa antamassaan lausunnossa pitävänsä erityisen tervetulleena sellaisten realististen ja kohtuullisten kriteerien täytäntöönpanoa, joiden avulla vähimmäistoimeentulo asetetaan kaikkien saataville tavalla, jolla taataan ihmisarvoinen elämä ja joka ei jätä ketään jälkeen.

Jotta varmistetaan, että vähimmäistoimeentulojärjestelmät tarjoavat riittävät resurssit, ne on myös pidettävä inflaation tasalla, jonka odotetaan kasvavan 6,5 prosenttia vuonna 2023 (äskettäisten elintarvikkeiden ja energian hintojen nousun kasvaneiden elinkustannusten myötä). ETSK ehdottaakin, että jäsenvaltiot arvioivat vähimmäistoimeentulotasoa kerran vuodessa inflaatiotasosta riippuen.

Tämän tulisi tapahtua kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden, työmarkkinaosapuolten ja sosiaalialan järjestöjen seurannassa.

”Tehokkailla vähimmäistoimeentulojärjestelmillä voidaan taata ihmisoikeuksien kunnioittaminen, turvata ihmisarvoinen elämä, auttaa ihmisiä pysymään aktiivisina ja yhteiskunnassa osallisina sekä auttaa heitä löytämään laadukasta työtä”, sanoi lausunnon esittelijä Jason Deguara lisäten, että myös itsenäisillä ammatinharjoittajilla olisi oltava täysi oikeus vähimmäistoimeentuloon ja muihin etuuksiin.

Esittelijä Paul Soete totesi: ”Tavoitteena on köyhyysvaarassa olevien määrän vähentäminen vähintään 15 miljoonalla vuoteen 2030 mennessä. Ensi näkemältä tämä tavoite ei vaikuta kovin kunnianhimoiselta, mutta jäsenvaltioille annettu ohjeistus ja toimiva metodologiapohja merkitsevät tärkeää askelta eteenpäin.”

Hyvinvointivaltioiden välillä on yleensä hyvin suuria eroja vähimmäistoimeentulon tasossa ja sisällössä, ja asia on näin myös EU:ssa. Vähimmäistoimeentulon saajien työmarkkinatilanne vaihtelee huomattavasti jäsenvaltiosta toiseen.

Yksikään maa ei tällä hetkellä takaa työttömille perheille riittävää toimeentulotukea köyhyysvaaran välttämiseksi. Kelpoisuusedellytysten, kuten vähimmäisiän, oleskelustatuksen, asunnottomuuden tai perheen kokoonpanon vuoksi noin 20 prosenttia työttömistä ei voi saada mitään tukea.
Ongelmana on myös vähimmäistoimeentulon vähäinen käyttöaste, jonka arvioidaan olevan 30–50 prosenttia, mikä johtuu suurelta osin hallinnollisista rasitteista. (ll)