Zsolt Kükedi, ETSK:n jäsen, Unkari  

Ympäristöjärjestön edustajana tiedän, että ympäristöasioiden pohtiminen ei ole etusijalla tässä inhimillisessä tragediassa ja että pakolaisvirtojen kanssa suoraan kosketuksissa olevat ihmiset arvostavat pienimpiäkin kiinnostuksen ja myötätunnon osoituksia ja avuntarjouksia.

Työssäni alueellisen kehittämisen parissa olen saanut tutustua moniin pormestareihin ja lääninjohtajiin, jotka sodan puhjettua tarjosivat välittömästi ja epäitsekkäästi kunnan rakennuksia ja julkisia tiloja pakolaisten käyttöön. Yksikin vain 700 asukkaan asuinyhteisö majoitti yli sata ukrainalaista. Siitä lähtien kylässä on valmistettu pakolaisille ruokaa, tarjottu katto pään päälle ja pesty heidän vaatteitaan. Kun palasin kotiin ETSK:n täysistunnosta heti sodan puhkeamisen jälkeen, kirjoitin 18:lle paikallishallinnon jäsenelle, pormestarille ja lääninjohtajalle Itä-Unkarissa ja kysyin, mikä heidän tilanteensa oli ja miten me voisimme auttaa heitä kaukaa Budapestistä käsin. En ajatellut kiiruhtaa rajalle itse, sillä alkupäivinä innokkaat vapaaehtoiset saattavat olla pikemminkin este kuin apu humanitaarisessa työssä.

Yhdeksän niistä 18:sta, joihin otin yhteyttä, vastasi. Muilla ei luultavasti ollut aikaa lukea sähköposteja tai vastata niihin, mikä on täysin ymmärrettävää tässä tilanteessa. Vastanneet kuitenkin pitivät kirjettäni rohkaisevana. Heistä oli helpottavaa kuulla, että ajattelemme heitä ja että he voivat kääntyä puoleemme. Joku pyysi rahaa huopiin ja pesuaineisiin. Joku antoi minulle lahjoituksia vastaanottavien tahojen yhteystiedot. Mutta useimmiten he lupasivat ottaa yhteyttä, jos tilanne jatkuu samanlaisena ja he eivät enää kestä taloudellisesti tai jaksa henkilökohtaisesti.

Autoimme myös toisella tapaa: keräsimme lääkintätarvikkeita ja toimitimme ne apua tarvitseville, jotka eivät pysty hankkimaan niitä tässä tilanteessa. Toimitimme avannepusseja vaimoni työpaikalta. Avannepussit ovat apuvälineitä henkilöille, jotka eivät pysty ulostamaan tai virtsaamaan luonnollista tietä ruoansulatus- tai virtsakanavan vamman tai sairauden vuoksi. Ulosteet ja virsta poistuvat suoleen tehdyn avanteen kautta. Potilaat tarvitsevat uuden pussin joka päivä. Näiden elintärkeiden pussien kuljetus ei kuulunut suunnitelmiimme. Elämässämme on kuitenkin ollut riittävästi käänteitä ymmärtääksemme, että tällaisessa tilanteessa meidän on tehtävä epätavallisia lahjoituksia.

Jaostokokouksissamme ETSK:ssa keskustelimme Ukrainan ja Venäjän sodasta ja sen vaikutuksista. Minua pyydettiin kutsumaan puhuja suoraan rintamalta sekä ydinalan asiantuntija, jotta ymmärtäisimme, mikä uhka Ukrainan ydinvoimaloihin liittyy. Minulla on tekemäni kehitystyön ansiosta paljon henkilökohtaisia tuttavia Ukrainassa, ja onnistuinkin saamaan yhteyden nuoreen harkovalaismieheen Serhi Prokopenkoon, joka on innovaatio- ja yrittäjyysasiantuntija, konsultti ja taloustutkija. Hän raportoi suoraan rintamalta Harkovassa sijaitsevasta bunkkerista, johon hän oli mennyt suojaan, koska aluetta oli pommitettu vain hieman ennen kokoustamme. Välillä puhui unkarilainen ydinalan asiantuntija, jonka oli tarkoitus puhua vasta hänen jälkeensä, koska internetyhteys katkeili. Kansallisen valtiotieteiden yliopiston vanhempi tutkija Zsolt Hetesi on tehnyt tutkimusta ympäristön, energian ja kestävän kehityksen alalla vuodesta 2005. Aiemmin työskennellessään yhtenä kestävää kehitystä ja luonnonvaroja käsittelevän tutkimusryhmän johtajana hän puhui usein ylikansoituksen ja luonnonvarojen liikakäytön aiheuttamasta kriisistä. Luonnonvarojen ehtymisen asiantuntijana hän puhui Ukrainan neljän ydinvoimalan tilanteesta, haavoittuvuudesta ja mahdollisen ydinkatastrofin riskistä jossakin niistä. Hän pyrki rauhoittamaan yleisöä ja sanoi, etteivät nämä ydinvoimalat mitä ilmeisimmin ainakaan toistaiseksi aiheuta välitöntä uhkaa maailmalle. Esityksen jälkeen pääsi ääneen Serhi, jonka puheenvuorosta aisti sodan todellisuuden. Hän sai pitkät aplodit. Jaosto liikuttui vilpittömästi hänen selostuksestaan, ja meidän oli vaikea keskittyä muihin asioihin.

Koen, että myös tämä on humanitaarista työtä: yhteydenpito ihmisiin, jotka ovat sodan eristämiä, ja luopuminen näennäisestä turvallisuudentunteestamme, jolloin uskallamme kohdata todellisuuden ja tajuamme, että voimme tehdä jotain täältä kaukaakin.