ETSK info

”Sodan alettua olemme todistaneet vertaansa vailla olevaa anteliaisuuden aaltoa Ukrainan kansaa kohtaan. Se on ainutlaatuinen esimerkki solidaarisuudesta, yhtenäisyydestä ja pyyteettömyydestä. Komitean jäsenet ja heidän järjestönsä ovat antaneet osoituksen vaikuttavasta toimintavalmiudesta ja ovat täysin sitoutuneita avustamaan ukrainalaisia pakolaisia.”

Oheisella videolla ETSK:n varapuheenjohtaja Cillian Lohan kertoo kansalaisyhteiskunnan jatkuvista ponnisteluista sodan runteleman Ukrainan tukemiseksi.

Tomasz Wróblewski, ETSK:n jäsen, Puola

Kun sota päättyy, Eurooppaa eivät enää määrittele toisen maailmansodan tai kylmän sodan kokemukset, vaan kaikki se, mitä tapahtuu tällä hetkellä Ukrainassa ja mitä siitä seuraa. Tätä ei vielä voida ennustaa. Saamamme kokemukset ja opetukset tulevat muuttamaan käsitystämme maailmasta.  

Puolalle tämä on historiallinen kansallisen rakentumisen hetki, joka ei unohdu koskaan. Se, mitä olemme oppineet maailman haavoittuvuudesta nähdessämme miljoonien ihmisten pakenevan pahaa, mutta myös se, mitä olemme oppineet itsestämme, kun olemme majoittaneet tuhansia ulkomaalaisia koteihimme, jättää jälkensä vuosikausiksi.

Joskus puhumme Puolan ukrainalaistumisesta, näiden kahden kansakunnan henkisestä muutoksesta.
 Maahamme saapuneet 2,7 miljoonaa ihmistä ovat löytäneet kodin ja saaneet apua, ja heidän lapsensa ovat päässeet kouluun ja päiväkotiin.

Kaikki tuntemani ja kaduilla tai kaupoissa tapaamani ihmiset tekevät jotain auttaakseen. Kukin omalla tavallaan. Rohkeimmat kuljettavat lääkkeitä ja luotiliivejä Ukrainaan. Toiset käyttävät kaiken vapaa-aikansa auttaakseen maahanmuuttajia täyttämään lomakkeita, avaamaan pankkitilejä ja etsimään työtä. Rajaseuduilla asuvat toivottavat tervetulleiksi maahan saapuvia pakolaisia, joiden määrä vain kasvaa.

He laittavat ruokaa, etsivät tulijoille kyytejä muihin kaupunkeihin tai maihin, jakavat satoja tuhansia lahjoituksia: huopia, reppuja, pehmoleluja lapsille. Kaikkea tätä saapuu rajalle eri puolilta maailmaa.

Yrittäjäjärjestöjen jäseninä voimme auttaa siinä, missä meistä on eniten hyötyä. Autamme ukrainalaisia yrittäjiä perustamaan yrityksensä uudelleen Puolaan. Tuomme heidät pois raunioituneista tehtaista, kaupoista, klinikoista ja kauneushoitoloista ja annamme työpaikan ihmisille, jotka ovat usein ilman kotia, ilman toimeentuloa ja ilman läheisiä.

 Varsovan keskustassa on ukrainalaisten yrittäjäjärjestöjen toimisto. Toimistotilojen ja hallinnollisen avun lisäksi autamme löytämään toimitiloja yrityksille, jotka haluavat jatkaa yritystoimintaansa Puolassa. Aloitamme vuokraamalla muutamia kymmeniä tuhansia neliömetrejä tuotantotiloiksi. Varsovan teollisuusalueen puolalaisyritysten anteliaisuuden ansiosta ukrainalaiset yritykset saavat tilat ilmaiseksi. Ne maksavat vain vesi- ja jätehuollosta.

Pakolaiskriisi on jatkunut lähes kaksi kuukautta, mutta Puolaan ei ole syntynyt yhtään pakolaisleiriä tai muuta paikkaa, jossa ihmisarvo tai turvallisuus olisivat uhattuina.

Nyt on alkamassa uusi vaihe sodassa, niin Ukrainalle kuin Puolallekin. Haluamme antaa ihmisille, jotka ovat löytäneet täältä turvasataman, heidän elämänsä takaisin. Emme voi palauttaa heille heidän kotimaataan, mutta antamalla työtä voimme antaa heille edes jossain määrin normaalin elämän.

Marcin Nowacki, ETSK:n jäsen, Puola

Puolalainen organisaationi (ZPP) ja Kulski-säätiö (johon ETSK:n jäsen Małgorzata Bogusz kuuluu) lähettivät 8. maaliskuuta 2022 pikaisesti matkaan pienen humanitaarisen saattueen.

Se oli toinen matka viikon sisään. Lähdin Lviviin Ukrainaan yhdessä Małgorzata Boguszin sekä Atlas-verkoston yhdysvaltalaisen varapuheenjohtajan Tom Palmerin kanssa. Matkan tarkoituksena oli toimittaa lääkkeitä ja lääkintä- ja hygieniatarvikkeita Ukrainaan. Saavuimme kahden täyden bussin kanssa ukrainalaisten osoittamaan tapaamispaikkaan. Vastaanottajat pakkaavat tuotteet ja toimittavat ne sinne, missä on eniten tarvetta.

Puolan ja Ukrainan rajalla oli pitkä katkeamaton jono henkilöautoja ja busseja matkalla kohti Puolaa. Valitettavasti tarve evakuoida siviilejä ei ole vähenemässä, vaan päinvastoin lisääntyy jatkuvasti. Maaliskuun 10. päivään 2022 mennessä Puolaan oli saapunut yli 1,5 miljoonaa ukrainalaista.

Matkalla Lviviin ohitimme useita tarkastuspisteitä. Laajin sotilaiden turvaama tarkastuspiste oli heti kaupunkiin saavuttaessa. Se oli hyvin vilkas paikka, ja kaupungissa oli useita satoja tuhansia ihmisiä enemmän kuin tavallisesti. Lviv on tällä hetkellä kauttakulku- ja logistiikkakeskus, joka tukee Keski- ja Itä-Ukrainaa. Kaupungin laitamilla tapasimme oppaamme, joka johdatti meidät logistiikkakeskukseen, missä meitä odotti joukko ihmisiä, jotka ryhtyivät välittömästi purkamaan kuormaa. Kaikki tuotteet lajiteltiin ja luetteloitiin asianmukaisesti. Prosessinhallinta oli korkeatasoista, ja saatuamme työn päätökseen meillä oli aikaa keskustella nykytilanteesta ja ukrainalaisten suurimmista tarpeista. Lvivin asukkaat ovat avanneet kotinsa ja tarjonneet majoitusta, ruokaa ja kuljetusta pakolaisille, jotka ovat tulleet Venäjän hyökkäyksen alle joutuneilta alueilta.

Vierailuni aikana ukrainalaiset isäntämme kertoivat meille tärkeimmistä suosituksistaan ja tarpeistaan. Teimme päivittäin yhdessä työtä, ja minulla on kunnia välittää heidän viestinsä. Heidän suosituksensa ja tarpeensa voidaan jakaa kolmeen ryhmään: poliittiset, sotilaalliset ja siviiliväestöön liittyvät. Niistä polttavimmat ovat seuraavat:

• taloudellinen tuki ja puolustustarvikkeet, jotka kuuluvat valtioiden ja suurten yritysten vastuulle
• painostus ja vaikuttavat ja laajat pakotteet Venäjälle ja Valko-Venäjälle, pakotteet, joita ei voi kiertää. Nämä aiheuttavat meille myös kustannuksia, mutta se on hyväksyttävä. On vihdoin aika määrittää uudelleen energiapolitiikkamme.

Valtioilta, työnantaja- ja työntekijäjärjestöiltä ja koko kansalaisyhteiskunnalta tarvitaan seuraavia konkreettisia toimia:

• lääkintätarvikkeita
• muita tarvikkeita kumppaniemme tarpeiden mukaan
• tukea perheiden evakuoimiseen. Paluumatkalla meillä oli mahdollisuus kuljettaa pakolaisia pois Ukrainasta. Toinen vaihtoehto on toimia rajalla ja auttaa kuljetuksissa.
• EU-maihin tulevien perheiden vastaanottaminen ja majoittaminen. Alueen maat tarvitsevat tukea majoituspaikkojen tarjoamisessa pakolaisille – huoneita kodeissa, tyhjiä asuntoja. Puolassa on jo yli 2,8 miljoonaa pakolaista.
• työnhaun helpottaminen niille, jotka voivat ja haluavat työskennellä.

Nykyinen pakolaiskriisi on ainutlaatuinen Euroopan nykyhistoriassa. Sen ratkaisemiseksi on tarpeen osallistaa kansalaisyhteiskunta kaikissa jäsenmaissa.

Ionuț Sibian, ETSK:n jäsen, Romania

Useat kansalaisyhteiskunnan organisaatiot, esimerkiksi FONSS-, Afterhills-, Parentis- ja Our Smile Group -järjestöt, pyörittävät yhdessä romanialaisen Iașin kaupungin kanssa keskusta, joka tarjoaa suojaa Ukrainan sotapakolaisille. Seuraava kollegani Mihaela Munteanin kertoma tarina on yksi monista koskettavista kokemuksista, joita tiellemme on osunut.

Ensimmäinen humanitaarista ja sosiaalista apua tarjoavaan ”CTR Nicolina Iași” -pakolaiskeskukseen saapunut pakolainen oli kahden viikon ikäinen Iovana. Pommisuojassa syntynyt pienokainen lepäsi hiljaisena yhtä vaitonaisen ja kalpean äitinsä sylissä. Takana oli 21 päivän pakomatka. Sitten saapuivat vauvan isä Roman – pitkä mies – sekä hänen äitinsä ja 86-vuotias isoisänsä. Perheenjäseniä neljästä sukupolvesta astui ulos täyteen pakatusta autosta ja käveli hitaasti kohti vastaanottotiskiä.

– Mistä tulette?
– Harkovasta!
Sana vihlaisi, kuin olisi puhuttu vankilatuomiosta.

Keskusta ei ollut vielä avattu virallisesti, mutta eräs työtoveri oli soittanut minulle tulliasemalta ja kysynyt, voisimmeko ottaa perheen vastaan. Majoitimme heidät haavoittuvassa asemassa oleville ihmisille tarkoitettuihin tiloihin.

Tyttövauva oli syntynyt kolme päivää kotoa lähdön jälkeen, sodan oloissa. Miten kauhuissaan nuori äiti on mahtanutkaan olla. Roman on varmasti kamppaillut mielessään kahden asian ristitulessa: toisaalta velvollisuus taistella ja toisaalta se, että hänellä oli suojeltavanaan niin monta heiveröistä ihmistä.

Kun he astuivat ulos autosta matkatavaroineen, he sanoivat haluavansa vain nukkua. Miten hiljaista täällä on, he totesivat ensimmäisen yön jälkeen. Pieni tyttö oli kuitenkin levoton, eikä huonosti näkevä vanha mies puhunut kenellekään. Hän oli kokenut sodan teini-ikäisenä. Nyt, kävelykepin varassa ja iän ja elämänkokemuksen jo painaessa, vanhus ei ollut voinut jäädä kotiin yksin. Hän liikkui vaivalloisesti ja kyhjötti milloin milläkin sohvalla.

Ensimmäisenä päivänä Iovana pääsi keskuksessa kylpyyn ja Parentis-tiimimme järjestämään vauvahierontaan. Itse asiassa me kaikki häärimme perheen ympärillä. Seuraavana aamuna he olivat levänneempiä saatuaan nukuttua kunnolla, kun pienokainen ei ollut herännyt yöllä edes syömään.

Tätä seurasi muutama rauhallinen päivä puheliaan ja herttaisen isoäidin, pidättyväisen ja mukavan äidin ja suloisen vastasyntyneen kanssa. Roman alkoi nopeasti auttaa muita pakolaisia kaikin tavoin ja tunsi luultavasti voivansa siten antaa muille samanlaista apua kuin oli itse saanut. Pesimme yhdessä pyykkiä ja ripustimme sitä kuivumaan, rupattelimme. Vanhus piristyi sen verran, että alkoi vastata tervehdyksiin ja oli aina juuri ajallaan ruokapöydässä.

Tasapaino järkkyi taas muutaman päivän päästä, kun Romanin äiti, vaimo ja pieni tytär yrittivät päästä lähtemään Belgiaan. Lentoasemalla heille selvisi, että vain hänen äitinsä saattoi lähteä. Vaimolla ei ollut biometristä passia.

En halua tietää, miltä poikansa, lapsenlapsensa ja isänsä luota lähtevästä naisesta tuntui. Kun Roman palasi lapsi käsivarsillaan, liikutuimme kaikki. Lopulta löytyi keino, jonka turvin nuori äiti ja tyttövauva saivat poistua maasta. Vain miehet jäivät keskukseen, vaitonaisina ja alakuloisina, kumpikin tahollaan omiin ajatuksiinsa vaipuneena ja itsensä avuttomaksi tuntien. Pian he olivat jälleen tien päällä. Tuntui kuin olisimme menettäneet työtoverimme. Muistimme, miten me kaikki olimme olleet iloisia sinä aamuna, kun vauvan äiti oli kertonut tytön rauhoittuneen ja nukkuneen sikeästi. Muistoksi jäi myös Romanin kirjottama kiitosviesti, jossa hän kuvaili valtavaa iloaan ihmeestä nimeltä Iovana – lapsesta, joka halusi itsepäisesti syntyä samaan aikaan kun muita ihmisiä kuoli.

Zsolt Kükedi, ETSK:n jäsen, Unkari  

Ympäristöjärjestön edustajana tiedän, että ympäristöasioiden pohtiminen ei ole etusijalla tässä inhimillisessä tragediassa ja että pakolaisvirtojen kanssa suoraan kosketuksissa olevat ihmiset arvostavat pienimpiäkin kiinnostuksen ja myötätunnon osoituksia ja avuntarjouksia.

Työssäni alueellisen kehittämisen parissa olen saanut tutustua moniin pormestareihin ja lääninjohtajiin, jotka sodan puhjettua tarjosivat välittömästi ja epäitsekkäästi kunnan rakennuksia ja julkisia tiloja pakolaisten käyttöön. Yksikin vain 700 asukkaan asuinyhteisö majoitti yli sata ukrainalaista. Siitä lähtien kylässä on valmistettu pakolaisille ruokaa, tarjottu katto pään päälle ja pesty heidän vaatteitaan. Kun palasin kotiin ETSK:n täysistunnosta heti sodan puhkeamisen jälkeen, kirjoitin 18:lle paikallishallinnon jäsenelle, pormestarille ja lääninjohtajalle Itä-Unkarissa ja kysyin, mikä heidän tilanteensa oli ja miten me voisimme auttaa heitä kaukaa Budapestistä käsin. En ajatellut kiiruhtaa rajalle itse, sillä alkupäivinä innokkaat vapaaehtoiset saattavat olla pikemminkin este kuin apu humanitaarisessa työssä.

Yhdeksän niistä 18:sta, joihin otin yhteyttä, vastasi. Muilla ei luultavasti ollut aikaa lukea sähköposteja tai vastata niihin, mikä on täysin ymmärrettävää tässä tilanteessa. Vastanneet kuitenkin pitivät kirjettäni rohkaisevana. Heistä oli helpottavaa kuulla, että ajattelemme heitä ja että he voivat kääntyä puoleemme. Joku pyysi rahaa huopiin ja pesuaineisiin. Joku antoi minulle lahjoituksia vastaanottavien tahojen yhteystiedot. Mutta useimmiten he lupasivat ottaa yhteyttä, jos tilanne jatkuu samanlaisena ja he eivät enää kestä taloudellisesti tai jaksa henkilökohtaisesti.

Autoimme myös toisella tapaa: keräsimme lääkintätarvikkeita ja toimitimme ne apua tarvitseville, jotka eivät pysty hankkimaan niitä tässä tilanteessa. Toimitimme avannepusseja vaimoni työpaikalta. Avannepussit ovat apuvälineitä henkilöille, jotka eivät pysty ulostamaan tai virtsaamaan luonnollista tietä ruoansulatus- tai virtsakanavan vamman tai sairauden vuoksi. Ulosteet ja virsta poistuvat suoleen tehdyn avanteen kautta. Potilaat tarvitsevat uuden pussin joka päivä. Näiden elintärkeiden pussien kuljetus ei kuulunut suunnitelmiimme. Elämässämme on kuitenkin ollut riittävästi käänteitä ymmärtääksemme, että tällaisessa tilanteessa meidän on tehtävä epätavallisia lahjoituksia.

Jaostokokouksissamme ETSK:ssa keskustelimme Ukrainan ja Venäjän sodasta ja sen vaikutuksista. Minua pyydettiin kutsumaan puhuja suoraan rintamalta sekä ydinalan asiantuntija, jotta ymmärtäisimme, mikä uhka Ukrainan ydinvoimaloihin liittyy. Minulla on tekemäni kehitystyön ansiosta paljon henkilökohtaisia tuttavia Ukrainassa, ja onnistuinkin saamaan yhteyden nuoreen harkovalaismieheen Serhi Prokopenkoon, joka on innovaatio- ja yrittäjyysasiantuntija, konsultti ja taloustutkija. Hän raportoi suoraan rintamalta Harkovassa sijaitsevasta bunkkerista, johon hän oli mennyt suojaan, koska aluetta oli pommitettu vain hieman ennen kokoustamme. Välillä puhui unkarilainen ydinalan asiantuntija, jonka oli tarkoitus puhua vasta hänen jälkeensä, koska internetyhteys katkeili. Kansallisen valtiotieteiden yliopiston vanhempi tutkija Zsolt Hetesi on tehnyt tutkimusta ympäristön, energian ja kestävän kehityksen alalla vuodesta 2005. Aiemmin työskennellessään yhtenä kestävää kehitystä ja luonnonvaroja käsittelevän tutkimusryhmän johtajana hän puhui usein ylikansoituksen ja luonnonvarojen liikakäytön aiheuttamasta kriisistä. Luonnonvarojen ehtymisen asiantuntijana hän puhui Ukrainan neljän ydinvoimalan tilanteesta, haavoittuvuudesta ja mahdollisen ydinkatastrofin riskistä jossakin niistä. Hän pyrki rauhoittamaan yleisöä ja sanoi, etteivät nämä ydinvoimalat mitä ilmeisimmin ainakaan toistaiseksi aiheuta välitöntä uhkaa maailmalle. Esityksen jälkeen pääsi ääneen Serhi, jonka puheenvuorosta aisti sodan todellisuuden. Hän sai pitkät aplodit. Jaosto liikuttui vilpittömästi hänen selostuksestaan, ja meidän oli vaikea keskittyä muihin asioihin.

Koen, että myös tämä on humanitaarista työtä: yhteydenpito ihmisiin, jotka ovat sodan eristämiä, ja luopuminen näennäisestä turvallisuudentunteestamme, jolloin uskallamme kohdata todellisuuden ja tajuamme, että voimme tehdä jotain täältä kaukaakin.

Tatjana Babrauskienė, ETSK:n jäsen, Liettua

Liettuan koulutusyhteisö seuraa syvän surullisena ja epäuskoisena Venäjän nykyisiä laajamittaisia ja erittäin aggressiivisia sotatoimia Ukrainassa, ja se on käynnistänyt aloitteen, jonka tavoitteena on kertoa nuorille Ukrainan historiaa koskevista myyteistä ja todellisuudesta.

On erittäin tärkeää ymmärtää, mitkä ovat tämän äskettäisen, ennennäkemättömän hyökkäyksen juurisyyt. Yksi niistä on Venäjän informaatiosota, jossa käytetään propagandaa, disinformaatiota ja valeuutisia Ukrainasta.

Liettuan opetus- ja tutkimusalan ammattijärjestö (LŠMPS) on laatinut kampanjan informaatiosodan torjumiseksi ja Ukrainan tukemiseksi liettualaisissa kouluissa. Kutsuimme 28. helmikuuta kaikkien oppiaineiden opettajat ja oppilaitosten johtajat pitämään ensimmäisen oppituntinsa Ukrainan tukemiseksi ja totuuden kertomiseksi Ukrainan historiasta.

LŠMPS:n varapuheenjohtaja ja historianopettaja Audrius Jurgelevičius piti avoimen historian oppitunnin Ukrainan viime vuosisadan historiasta ja valtion synnystä. Lähetimme oppitunnin suorana verkossa, ja se oli avoin kaikille liettualaisille kouluille.

Oppitunnilla oli kolme tavoitetta: Tarkoituksen oli ensinnäkin osoittaa, että Ukrainassa asuvat ihmiset, ukrainalaiset, ovat itsenäinen kansakunta eivätkä venäläisiä, ja toiseksi, että ukrainalaiset ovat luoneet oman historiansa ja rakentaneet oman valtionsa, jota he nyt hallitsevat. Koska he ovat rakentaneet itse oman valtionsa, heidän ei tarvitse olla kenellekään kiitollisia itsenäisyydestään, ja koska he eivät ole kenellekään velkaa itsenäisyydestään, kenelläkään ei ole oikeutta viedä sitä heiltä pois. Oppitunnin kolmantena tavoitteena oli purkaa tiettyjä myyttejä, jotka joskus muuttuvat valheiksi, kun puhutaan Ukrainan historiasta.

Oppitunti on jo käännetty venäjäksi, puolaksi ja englanniksi, ja ulkomailla asuvat liettualaiset ja Education International ovat jakaneet sitä kaikilla mantereilla.

Olimme suunnitelleet tarroja ja pyysimme oppilaita tulostamaan ne ja asettamaan ne esille oppitunnin aikana tuen ilmaisemiseksi Ukrainalle. Pyysimme heitä myös tallentamaan hetkiä oppitunnilta ja lähettämään meille kuvia. Olemme jakaneet näitä hetkiä ukrainalaisen koulutusyhteisön kanssa ja antaneet julkilausuman tuesta ja solidaarisuudesta.

On erittäin tärkeää, että seisomme yhtenä rintamana. Emme voi sallia historian kirjoittamista uudelleen.

Oppitunti on katsottavissa englanniksi tekstitettynä seuraavassa osoitteessa: https://www.youtube.com/watch?v=G0lu8AM0o8c&t=17s 

Emilis Ruželė, ETSK:n jäsen, Liettua

Maaliskuun alkuun mennessä liettualaiset olivat lahjoittaneet yli 12 miljoonaa euroa. Organisaationi Investors’ Forum on
lahjoittanut 1 000 euroa ja jäsenyrityksemme ovat lahjoittaneet yli 300 000 euroa eri järjestöille, jotka auttavat
Ukrainaa.

Vapaaehtoisjärjestö Stiprūs Kartu (Yhdessä vahvemmat) auttaa löytämään Ukrainasta tuleville pakolaisille kuljetuksen, majoituksen ja muita resursseja. Organisaationi Investors’ Forum on antanut käytettäväksi puolet pääkaupungissa Vilnassa sijaitsevasta toimistostaan, ja on valmis ottamaan pakolaisperheen asumaan sinne. Itse olen varannut omassa asunnossani huoneen pakolaisten vastaanottamiseen.

Vilnassa ihmiset protestoivat päivittäin Venäjän suurlähetystön ulkopuolella.

Fernando Manuel Mauricio de Carvalho, ETSK:n jäsen

Lissabonissa Largo de Camões -aukiolla pidettiin 10. maaliskuuta mielenosoitus. Kaatosateessa kokoontuneet mielenosoittajat kritisoivat sotaa, pakotteita ja niitä, jotka hyötyvät asekaupasta tai käyttävät sotaa militarisoinnin verukkeena. Mielenosoituksia järjestettiin myös muualla maassa.

Lissabonissa mielenosoittajat kantoivat sinisiä tai valkoisia lippuja, joissa oli käsinpiirretty kyyhky ja sana ”rauha”. ”Lopettakaa sotiminen ja antakaa rauhalle mahdollisuus” oli tapahtuman viesti, jota painotettiin useissa puheissa. Yksi puhujista oli João Coelho Portugalin työntekijöiden ammatillisesta keskusjärjestöstä. Hän tuomitsi ”sotahaukkojen” kokoontumisen Eurooppaan lisäämään aseistusta ja kritisoi niitä, jotka nyt rikastuvat myymällä aseita.

Järjestö ilmaisi solidaarisuutensa sodasta kärsiviä työntekijöitä ja kansoja kohtaan erityisesti Ukrainassa. Järjestön toimintaa ovat aina ohjanneet rauhan puolustamisen ja sodan tuomitsemisen periaatteet sekä viesti, jonka mukaan on lopettava sotiminen ja annettava rauhalle mahdollisuus.

Kehotamme käymään vuoropuhelua rauhanomaisen ratkaisun löytämiseksi konfliktiin. Sota ei ole ratkaisu. Olemme huolissamme Ukrainan ja kaikkien muidenkin maiden työntekijöistä ja kansoista, sillä nämä kärsivät ensimmäisinä ja eniten sodasta ja tuhosta.

Uskomme, että rauhan puolustamiseksi meidän on torjuttava militarismia ja asevarustelua ja keskityttävä löytämään rauhanomainen ratkaisu, johon sisältyy keskinäiseen luottamukseen, yhteistyöhön ja Euroopan maiden ja kansojen turvallisuuteen perustuvia sopimuksia tai vuoropuhelumekanismeja. Tämänhetkinen sotatilanteen eskaloituminen on siksi saatava kiireellisesti pysähtymään.

Pakotteiden asettaminen ei lopeta sotaa ja vaikuttaa haitallisesti työntekijöihin ja kansoihin sekä sotaa käyvissä maissa että muualla. Tiedossa ovat esimerkiksi Irakiin kohdistettujen sanktioiden haittavaikutukset ja niiden seurauksena elinolojen heikkeneminen sekä seuraukset muille maille. Toimenpiteisiin onkin ryhdyttävä nyt, jotta voidaan puuttua työntekijöiden elinoloja heikentäviin oikeuksien loukkauksiin.

Järjestö korostaa, että pakolaisille on annettava täysi tuki ja että on torjuttava kaikkia rasismin ja muukalaisvihan muotoja. Lisäksi tarvitaan humanitaarista apua Ukrainan ja sen naapurimaiden kansalaisten auttamiseksi haasteellisessa tilanteessa.

Ilmaisemme solidaarisuutemme sodasta kärsiviä ihmisiä ja erityisesti kansoja ja työntekijöitä kohtaan Ukrainassa sekä myös Palestiinassa ja Länsi-Saharassa, Jemenissä, Somaliassa, Syyriassa ja Afganistanissa. Samaan aikaan korostamme, että tie rauhaan on rakennettava kansainvälisen oikeuden mukaisesti ja YK:n puitteissa.

ETSK:n jäsen Ionuţ Sibian kuvailee Romanian kansalaisyhteiskunnan massiivista mobilisointia turvaa sodalta etsivien ukrainalaispakolaisten hyväksi. Hän kehottaa koko eurooppalaista kansalaisyhteiskuntaa avaamaan ovensa ukrainalaisille naapureilleen: ”Tämä olkoon viestimme ulkomaailmalle: Brysselissä sijaitsevan toimirakennuksemme tulee olla heidän kiinnekohtansa. Olemme läsnä ja huolehdimme Ukrainasta peräisin olevista kollegoistamme tarjotaksemme heille turvaverkon, moraalista tukea ja kaikkea muuta tarvittavaa.”

Saksalainen jäsen Antje Gerstein kertoo Saksan kansalaisyhteiskunnan hyvin konkreettisesta avusta Ukrainan pakolaisille.

”Olen ylpeä siitä, miten nopeasti saatiin mobilisoitua konkreettista tukea Ukrainalle, sen kansalle ja sen yrityksille ja kansalaisyhteiskunnalle. Useat saksalaiset vähittäiskaupan ja elintarvikealan yritykset ovat toimittaneet Ukrainaan 4 000 tonnia elintarvikkeita. Tämä on osoitus eurooppalaisesta käytännön solidaarisuudesta!"

Tässä videofilmissä ETSK:n jäsen Salgado Manuel Garcia vetoaa ”rauhan, solidaarisuuden ja arvonannon” puolesta ja ilmoittaa edustamansa ammattiliiton sitoumuksesta auttaa ukrainalaisia sodan koettelemuksissa.

”Espanjan työntekijöiden keskusammattiliiton UGT:n nimissä tuomitsemme täysin Vladimir Putinin asevoimien tunkeutumisen Ukrainaan. Kyseessä ei ole ainoastaan hyökkäys, joka kohdistuu Euroopan unionin perusarvoihin, vaan myös hyökkäys siviiliväestöä vastaan. Kehotamme kiireellisesti osoittamaan solidaarisuutta ja antamaan humanitaarista apua.”

Cinzia Del Rio, ETSK:n jäsen, Italia

Venäjän hyökkäys Ukrainaan muuttaa maailman geopoliittisia ja taloudellisia suhteita ja ennen kaikkea Venäjän ja EU:n välisiä suhteita. Kansainvälinen demokraattinen yhteisö ja ammattiyhdistysliike ovat tuominneet jyrkästi ja painokkaasti Venäjän julman sotilaallisen intervention, joka aiheuttaa siviiliuhreja ja tuhoa Ukrainan kaupungeissa sekä maan siviili- ja taloudellisille rakenteille.

Olemme ilmaisseet täyden tukemme Ukrainan kansalle ja järjestäneet mielenosoituksia Putinia ja hänen ilman edeltävää provokaatiota aloittamaansa sotaa vastaan ja kannatamme sitä, että Venäjän hallituksen painostamiseksi hyväksytään ankaria Venäjän vastaisia talouspakotteita. Puolitoista kuukautta sodan alkamisen jälkeen julmuudet jatkuvat, humanitaaristen käytävien luominen on osoittautunut vaikeaksi, miljoonat ukrainalaiset ovat lähteneet maasta etsimään suojaa EU-maista, monet muut ovat joutuneet siirtymään maan sisällä ja neuvottelut tulitauosta ja rauhanprosessista eivät etene.  

Kansalaisyhteiskunnan organisaatiot, ammattiliitot ja kansalaisjärjestöt kaikkialla EU:ssa ja erityisesti Ukrainan naapurimaissa ovat osoittaneet ehdotonta solidaarisuuttaan tarjoamalla pakolaisille välitöntä apua, sairaanhoitoa, suojaa, ruokaa, vaatteita ja lääkkeitä.  Tilapäistä suojelua koskeva direktiivi on ollut keskeisen tärkeä ukrainalaisten suojelun ja oikeuksien takaamiseksi EU:ssa, ja se on auttanut heitä selviytymään hätätilanteesta ja integroitumaan mahdollisimman hyvin yhteiskuntiimme. Emme saa myöskään unohtaa sitä, että 80 prosenttia pakolaisista on naisia ja lapsia, jotka ovat kokeneet ensimmäistä kertaa sodan julmuuden ja väkivallan, millä on psyykkisiä seurauksia, jotka jättävät heihin pysyvän jäljen. EU:n on oltava valppaana, jotta se voi varmistaa näiden haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien suojelun ja torjua myös ihmiskaupan ja seksuaalisen hyväksikäytön riskiä.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on vahvistanut Ukrainan kansallista identiteettiä ja sen geopoliittista asemoitumista kohti läntisiä demokratioita ja vauhdittanut EU:hun liittymistä koskevan prosessin käynnistämistä. Se on yhdistänyt uudelleen EU:n ja Yhdysvallat – joiden välillä on vankka suhde –, vahvistanut Natoa Ukrainan rajoilla ja yhdistänyt EU-maat, jotka ovat tuominneet yksimielisesti Venäjän hyökkäyksen ja sodan julmuudet.  Sovittuaan ensimmäisestä pakotepaketista ja ulotettuaan pakotteet äskettäin myös hiilen tuontiin EU ei ole kuitenkaan päässyt yhteisymmärrykseen erityisesti kaasun ja öljyn tuonnin kieltämistä koskevasta päätöksestä, koska se merkitsisi sitä, että Euroopan olisi nopeasti etsittävä vaihtoehtoisia toimituslähteitä, jotta sen taloudellinen selviytyminen ei riippuisi Venäjästä. Emme ole kuitenkaan vielä valmiita. Euroopan maiden on oltava asiasta yksimielisiä, ja jos energian tuonti Venäjältä kiellettäisiin kokonaan, vaikutukset kansalliseen bruttokansantuotteeseen olisivat joissakin maissa dramaattiset.

Se johtaisi yritysten sulkemiseen ja työpaikkojen menettämiseen pandemian aiheuttaman kriisin jälkeen. On selvää, että täydellisen kaasua ja hiilivetyjä koskevan kauppasaarron toteuttaminen vie aikaa, mutta työ sen eteen on jo käynnistetty ja aiemmat taloudelliset suhteet Venäjään on katkaistu ikuisiksi ajoiksi. Tässä yhteydessä EU:lla on kuitenkin velvollisuus pelastaa se, mitä Ukrainan taloudesta on vielä jäljellä, jotta vältytään pitkäaikaiselta katastrofilta tulevina vuosina ja jotta Ukrainan kanssa voidaan käynnistää konkreettinen vuoropuhelu maan liittymisprosessista vahingoittamatta kuitenkaan meneillään olevaa Länsi-Balkanin maiden liittymisprosessia.

EU:n on otettava käyttöön korvaustoimenpiteitä, joilla torjutaan konfliktista ja siihen liittyvistä pakotteista maillemme aiheutuvia kielteisiä taloudellisia ja sosiaalisia seurauksia. Emme voi sivuuttaa sitä, että Venäjälle määrätyt pakotteet vaikuttavat EU:n kestävän kehityksen tavoitteisiin, joista sovimme yhdessä Euroopan unionin elpymisvälinettä koskevaan pakettiin kuuluvien investointien kanssa. Meidän on kuitenkin pidettävä kiinni vihreää siirtymää ja digitaalista siirtymää koskevista sitoumuksista ja varmistettava parempi sosiaalinen ulottuvuus Euroopassa.

Sodalla on lisäksi vakavia seurauksia koko maailman ja Euroopan elintarvikehuollolle. Se pahentaa hintojen nousun vuoksi entisestään jo valmiiksi vaikeaa eurooppalaisten maanviljelijöiden ja kuluttajien tilannetta. Meidän on keskityttävä toimiin, joilla varmistetaan elintarviketurva EU:ssa sekä lyhyellä aikavälillä hyökkäyksen jälkeen että pidemmällä aikavälillä. Emme saa unohtaa myöskään sodan voimakasta vaikutusta elintarvikehuoltoon EU:n ulkopuolisissa maissa. On vältettävä uusi sosiaali- ja talouskriisi ja pysäytettävä keinottelu elintarvikkeiden ja öljyn hinnoilla sekä harkittava toimenpiteitä keinottelijoiden ylimääräisten voittojen verottamiseksi.  

Tärkeintä on kuitenkin lopettaa sota ja löytää keino neuvottelujen ja rauhanprosessin saamiseksi vauhtiin. EU:sta olisi tultava todellinen geopoliittinen toimija ja neuvotteluja johtava toimija, koska sen tulevaisuus on vaakalaudalla. Kiinalla ja Turkilla on näissä neuvotteluissa omat poliittiset ja taloudelliset etunsa, mutta ne eivät ole ansioituneet demokratian ja perusluonteisten ihmisoikeuksien kunnioittamisen puolustajina. Kyseessä on EU:n tarinan käännekohta, jolla on poliittisia, taloudellisia ja strategisia vaikutuksia koko maailmaan. EU:n on otettava lisää vastuuta ja siirryttävä kohti vahvempaa poliittista yhdentymistä: meillä ei voi olla yhteistä puolustusjärjestelmää ilman yhteistä ulkopolitiikkaa ja vahvempaa ja yhtenäisempää poliittista yhdentymistä. Kaikkiin pyrkimyksiin kohti yhteistä puolustusta on kuuluttava tällaisen järjestelmän selkeä demokraattinen valvonta.

Euroopassa käytävän sodan vaaran olisi saatava EU-maiden hallitukset pyrkimään kohti selvää poliittista yhdentymisprosessia Euroopan tulevaisuutta käsittelevän konferenssin puitteissa.
EU:lla on omat arvonsa, joita sen puolustettava ja suojeltava, ja sillä on vastuu säilyttää rauha, jonka se on taannut Euroopassa viimeisten 70 vuoden ajan.

Andris Gobiņš, ETSK:n jäsen, Latvia

Me kaikki voimme tehdä osuutemme vapauden saavuttamiseksi nopeammin ja kestävämmin. Seuraavassa on joitakin ideoita, miten tämä voidaan tehdä. Ne perustuvat omiin kokemuksiini maanpaossa eläneen pakolaisperheen jäsenenä, joka työskentelee nykyisin Latviassa.

1. Meidän on tiedostettava tavoitteemme ja toimittava niiden mukaisesti.

On selvää, että mitä pikaisemmin Ukraina vapautuu kokonaan Venäjän miehityksestä ja terrorista, sitä vähemmän on murhia, raiskauksia, kidutusta, kärsimystä ja vahinkoja, ja sitä vähemmän kielteiset vaikutukset tuntuvat muualla Euroopassa.
Meidän on tehtävä kaikkemme (todellakin kaikkemme) auttaaksemme Ukrainaa voittamaan tämän sodan ja pelastaaksemme EU:n ja Euroopan tulevaisuuden. Ja kyllä, kansalaisyhteiskunta voi osallistua tähän painostamalla päättäjiä, keskustelemalla heidän kanssaan sekä parantamalla toimintaa ja tiivistämällä yhteyksiä kansalaisyhteiskunnan organisaatioihin.

2. Kansalaisyhteiskunta voisi vaatia hallituksilta muun muassa seuraavaa:
-    Vaaditaan poliitikoilta toimia (myös organisaatioidemme jäseniltä ja ystäviltä). Ukrainalle on toimitettava kaikki tarvittavat aseet, ja on asetettava täydet ja tiukat pakotteet. Mihinkään liennytyksiin ei ole varaa. – Tämä on velvollisuutemme.
-    Ryhdytään määrätietoisiin toimiin valeuutisten ja manipuloinnin rajoittamiseksi ja torjumiseksi. – EU:lta tarvitaan vahvempia toimia.
-    Laaditaan Ukrainalle ja itärajan jäsenvaltioille rauhan, elpymisen ja palautumisen tukiväline ja tehdään alueesta maailman vakain ja vaurain.

3. Kansalaisyhteiskunta voisi toteuttaa muun muassa seuraavia toimia:
-    Boikotoidaan kaikkia Venäjältä tuotuja tuotteita, myös energiaa, sekä yrityksiä, jotka tekevät edelleen yhteistyötä Venäjän kanssa, ja ostetaan ukrainalaisia tuotteita. – Tässä meillä on vielä tehtävää.
-    Liitytään epäviralliseen verkostoon, joka muodostuu ammattijärjestöistä, jotka kieltäytyvät lastaamasta tai purkamasta venäläisiä laivoja jne., tai kansalaisyhteiskunnan organisaatioista, jotka tekevät yhteistyötä Ukrainan kanssa tai auttavat Ukrainasta tulevia pakolaisia. – Ryhdytään toimiin kaikilla näillä aloilla!
-    Otetaan Ukraina-aiheita ja ukrainalaisten organisaatioiden edustajia mukaan kaikkiin organisaatioidemme kokouksiin ja verkostoihin, kuten olemme tehneet ETSK:n jaostoissa ja täysistunnossa. – Jatketaan tätä hyvää työtä.

Päätelmänä voidaan todeta, että hyökkääjälle eli Venäjälle ei saa koitua vähäisintäkään hyötyä eikä mitään etuja. EU:lla on eniten voitettavaa, jos Ukrainasta tulee EU:n jäsen.

Kuten komitea totesi selkeästi päätöslauselmassaan, ”EU:n ja kansainvälisen yhteisön kannalta on erittäin tärkeää, että rajoja ei muuteta sotilaallisin keinoin ja että hyökkääjä ei saa mitään hyötyä. Vahvemman oikeuden sijaan on kunnioitettava oikeusvaltioperiaatetta ja Ukrainalle on maksettava täysimääräiset korvaukset.” Kaikki muu olisi suureksi haitaksi EU:lle ja uhka maailmanrauhalle, ja siitä koituisi valtavat inhimilliset ja taloudelliset kustannukset.

Uskon, että Ukrainasta on tultava ja tulee hyvin pian EU:n täysivaltainen jäsen. EU on vahvempi ja parempi, kun Ukraina on osa sitä. Ei ole epäilystäkään, etteikö Ukrainalla olisi riittävästi motivaatiota toteuttaa tarvittavat uudistukset ja etteikö sillä olisi valtava positiivinen vaikutus arvioihin ja asiaan liittyviin politiikkoihin EU:ssa.

Latviassa kansalaisyhteiskunnan organisaatiot ovat käynnistäneet aloitteen (#UkraineSolidarity ja #UkraineInTheEU) auringonkukan siementen kylvämiseksi Eurooppa-päivänä 9. toukokuuta. EU:n tärkeimmät toimielimet ja muut tahot ottavat osaa aloitteeseen, ja kaikki ovat tervetulleita mukaan.