Väsyttyään kuuntelemaan samoja verukkeita kolme virolaista kansalaisjärjestöä – Viron vihreä liike, Viron luonnonsäätiö ja Viron ympäristöoikeuskeskus – päätti ryhtyä toimeen ja saattaa yhteen eri sidosryhmiä keskustelemaan oikeudenmukaisesta siirtymästä maassa, jonka hiilijalanjälki on yksi maailman suurimmista. Viestintähankkeessaan ne keskittyivät koillisalueeseen, missä öljyliuske on edelleen ensisijainen polttoaine ja useimmat työpaikat ovat riippuvaisia öljyliusketeollisuudesta, jonka toiminta on lopetettava asteittain. Keskustelusta ei ollut tulossa helppoa, mutta tulokset ovat olleet rohkaisevia.

ETSK-info: Mikä sai teidät käynnistämään hankkeenne tai aloitteenne?

Madis Vasser: Viron ympäristöliikkeet olivat jo vuosikymmeniä vaatineet asteittaista fossiilisten polttoaineiden käytöstä luopumista, mutta vaatimuksiin oli aina vastattu samoin verukkein – ”Entä työpaikat?”, ”Miten käy talouden?”, ”Se on liian hankalaa, kuka kantaa vastuun?” jne.
Niinpä vuonna 2018 kolme kansalaisjärjestöä päätti käynnistää yhteisen hankkeen merkityksellisen vuoropuhelun käymiseksi kaikkien sidosryhmien kesken siitä, miten toteutetaan oikeudenmukainen siirtymä maamme tärkeimmästä fossiilisesta polttoaineesta öljyliuskeesta luopumiseksi.

Miten hankkeenne otettiin vastaan? Saitteko jonkinlaista palautetta auttamiltanne henkilöiltä? (Voitteko mahdollisesti antaa esimerkin?)

Vastaanotto oli hyvä – kaikkien tahojen edustajat kokoontuivat todellakin keskustelemaan asioista. Kuten eräs öljyliuskeen louhinta-alueella sijaitsevan kunnan edustaja myöhemmin kertoi, hän oli odottanut jälleen yhtä hyödytöntä ympäristöaiheista kokousta, mutta tapahtuma olikin itse asiassa todella merkityksellinen.
Hankkeen aikana ja sen jälkeen olemme pitäneet tiivistä yhteyttä paikallisiin ihmisiin, elinkeinoelämän edustajiin ja hallinnon virkamiehiin – osittain tämän verkostoitumisen ansiosta Viro oli yksi ensimmäisistä jäsenvaltioista, joka sai valmiiksi alueellisen oikeudenmukaista siirtymää koskevan suunnitelmansa oikeudenmukaisen siirtymän rahastoa varten.

Miten aiotte käyttää tämän lisärahoituksen yhteisön hyväksi? Suunnitteletteko jo uusia hankkeita?

Käytämme varat laajentaaksemme muutamia alkuperäisen hankkeen toimista ja esimerkiksi koordinoidaksemme laajaa kansalaisjärjestöjen ilmastoverkostoa, joka edistää paikallistason organisaatioiden välistä yhteistyötä ilmastokysymyksissä.
Rahoitustuki käytetään myös sellaisten seurantahankkeiden kehittämiseen, joissa keskitytään nyt enemmän paikallistasoon.

Minkä neuvon antaisitte muille organisaatioille tulosten aikaansaamiseksi tämän tyyppisissä toimissa ja ohjelmissa?

Kuten eräässä EUKI-ohjelman (European Climate Initiative) koulutustilaisuudessa hyvin todettiin: ”on ryhdyttävä toimeen” ja ”hyväksyttävä ristiriitatilanne”. Tämä tarkoittaa, ettei pidä pelätä lähestyä eri sidosryhmiä, sillä juuri nyt voi olla täsmälleen hetki, jolloin ne ajattelevat samalla tavoin kuin me.
Samalla on kuitenkin muistettava, että jotkut sidosryhmät eivät ehkä luota toisiinsa aluksi tai että niillä on hyvin erilaisia käsityksiä siitä, millaisia ovat kyseisestä yhteistyöstä odotettavat parhaat tulokset. On siis valmistauduttava tällaisiin ristiriitoihin ja ratkaistava ne ongelmien välttelemisen sijasta.

Miten optimistisesti suhtaudutte EU:n mahdollisuuksiin saavuttaa vihreän kehityksen ohjelman tavoitteet?

Luulen, että viime kädessä ympäristön tilan seurauksena jopa nostamme aluksi tavoitteita nykyisestä, ja niiden saavuttamiseksi joudumme sitten tekemään järjestelmällisempiä muutoksia elintapoihimme ja kulutustottumuksiimme, sillä ei ole olemassa muuta ajateltavissa olevaa keinoa ekologisen ja ilmastokriisin pahimpien vaikutusten lievittämiseksi.