Hélène Theunissen: ”Taiteilija, joka ei voi luoda, tuntee itsensä tyhjäksi”

Taiteilijat ovat pandemian oheiskärsijöitä. Teatterit ovat olleet muutamaa lyhyttä ajanjaksoa lukuun ottamatta suljettuina. Monet näyttelijät, ohjaajat, muusikot, tanssijat ja näyttämöteknikot ovat jääneet ilman työtä näissä odottamattomissa olosuhteissa. Päällimmäisiä seurauksia ovat tulevaisuuden pelko ja syvä turhautuminen.
Taiteilija, joka ei voi luoda, tuntee itsensä tyhjäksi ja hyödyttömäksi.

Jotkut sanovat, että tämän ajan voi käyttää lukemiseen, kirjoittamiseen, hankkeiden hiomiseen tai muihin taideprojekteihin, mutta inspiraatio ei toimi käskystä. Epävarmassa ja ahdistavassa tilanteessa taitelijan on vaikeampi inspiroitua. Tätä ”pakollista” taukoa on hyvin vaikea hyödyntää, koska sen loppua ei ole näkyvissä ja koska se ei ole ollut taitelijoiden toivoma. Taiteilijat kokevat tässä tilanteessa suurta voimattomuutta. Mitä pidempään tilanne jatkuu, sitä raskaammalta se tuntuu. Nyt on jo kolmas kerta vuoden sisällä, kun teatterit suljetaan ja esitykset perutaan.
 
Lisäksi tulevat taloudelliset seuraukset. Lomautusjärjestelystä on toki apua, mutta kyse on pitkällisistä ja hankalista hallinnollisista menettelyistä. Kestää kauan, ennen kuin raha tulee pankkitilille, eikä lomautustuki kata kuin osan palkkatuloista. Monilla taiteilijoilla onkin taloudellisia vaikeuksia.
 
Teatterien johtajat puolestaan joutuvat punnitsemaan tarkasti ohjelmiston esittämistä uudelleen ja valitsemaan kovan paineen alla, mitkä terveyskriisin vuoksi perutut esitykset siirretään tuleville kausille. Uusia projekteja harkitaan vasta viimeisenä. Teattereissa, oopperassa, elokuvissa ja tapahtuma-alalla on todellakin tarjontaa varastossa. Näkymät ovat epävarmat. Myös kaikki tämä aiheuttaa ahdistusta.

On lähes mahdotonta pysyä rauhallisena tässä epävarmuuden ilmapiirissä.
 
On äärimmäisen loukkaavaa kuulla tiedotusvälineistä, että kulttuuri ei kuulu yhteiskunnalle välttämättömiin aloihin, mutta samalla se myös herättää epäilyjä kaikkien kulttuurialalla työskentelevien mielissä. Olen uhrannut koko elämäni työlleni: on järkyttävää ja lannistavaa kuulla, että valtiovalta ei pidä työtäni välttämättömänä. Taiteilijat ovat siis sekä taloudellisesti että henkisesti hyvin vaikeassa tilanteessa.
 
Kulttuurin uusi nousu
 
On jotain myönteistäkin. Taiteilijoiden välillä on paljon solidaarisuutta. Lisäksi uudet teknologiat ovat auttaneet joitakin taiteilijoita saamaan uuden ilmaisukeinon. On pitänyt keksiä uusia olemassaolon tapoja. Mikään ei kuitenkaan korvaa taiteilijan todellista läsnäoloa näyttämöllä. Esittävän taiteen hienous on ainutkertaisessa ja henkilökohtaisessa vuorovaikutuksessa läsnä olevan yleisön kanssa. Taiteilijan ja yleisön fyysinen läsnäolo on välttämätöntä, jotta taide-elämyksen taika voi toteutua.
 
Myönteistä on myös se, että ihmiset alkavat kaivata kulttuuria. Uskon, että kun kulttuuripaikat avataan uudelleen, yleisö lähtee liikkeelle eri tavalla kuin ennen, koska kulttuurin elintärkeä merkitys on tullut ilmeiseksi ja koska on ymmärretty, että taiteilijat ovat välttämättömiä vapaudelle ja kollektiiviselle hyvinvoinnille. Ihmiset siis haluavat ehkä – ja toivottavasti – nauttia kulttuurista enemmän kuin ennen.
 
Kriisi on saattanut kaikenikäiset taidealojen ammattilaiset vaikeuksiin, mutta dramaattisin tilanne on nuorilla. Opetan tällä hetkellä konservatoriossa oppilaitani, tulevia näyttelijöitä, näkemättä edes heidän kasvojaan. He ovat erittäin ahdistuneita ja turhautuneita. Vastavalmistuneille ei ole tällä hetkellä tarjolla mitään töitä. He eivät pääse mukaan ammattilaisverkostoihin. He tulevat tarvitsemaan paljon tukea kriisin jälkeen.
 
Sulku on toki vaikuttanut kaikkiin taitelijasukupolviin. Mitä enemmän näyttelijällä on kokemusta, sitä kipeämmin hän kaipaa näyttämölle. Iäkkäimmät pelkäävät, että heidän vuoronsa voi olla ohi ja että tauko merkitsee heille uran päättymistä.
 
Kukin taistelee omien voimiensa mukaan. Osa on täysin maassa ja kadottanut inspiraationsa. Osa on sisuuntunut ja jatkaa yrittämistä hinnalla millä hyvänsä esimerkiksi sosiaalisen median ja uuden teknologian kautta. Osa on niin kuin minä: yhtenä päivänä energiaa riittää, seuraavana sitä ei ole ollenkaan.

Hélène Theunissen