Zsolt Kükedi, ETSK:n jäsen, Unkari

Zsolt Kükedi kertoo meille sitoutumisestaan ukrainalaisten auttamiseen Ukrainassa ja Unkarissa

Ympäristöjärjestön edustajan ominaisuudessa tiedän, että nyt on hyvin vähän tehtävissä, koska tämä tilanne ei edistä ympäristönäkökohtia. Toisaalta vähäisinkin mielenkiinto ja myötätunto sekä pienenkin avun tarjoaminen merkitsevät paljon pakolaisia vastaanottaville. Aluekehitystyön aikana tutustuin moniin paikallisiin kunnanjohtajiin ja maakuntajohtajiin, jotka tarjosivat heti sodan alettua pyyteettömästi yhteisötaloja ja yleisiä tiloja pakolaisille. Erääseenkin hädin tuskin 700 ihmisen asutuskeskukseen majoitettiin yli sata ihmistä. Siitä lähtien siellä on annettu pakolaisille ruokaa, tarjottu katto pään päälle ja pesty heidän vaatteensa. Heti sodan puhkeamisen jälkeen, kun palasin kotiin ETSK:n täysistunnosta, kirjoitin 18:lle paikallishallinnon jäsenelle, kunnanjohtajalle ja maakuntajohtajalle Itä-Unkarissa ja kysyin, miten heille menee ja miten voisimme ehkä auttaa heitä kaukaisesta Budapestista käsin. En kuitenkaan suunnitellut ryntääväni rajalle, sillä alkuaikoina innokkailla vapaaehtoisilla on humanitaarisessa työssä usein organisatorisia ongelmia.

Yhdeksän niistä 18 henkilöstä, joihin otin yhteyttä, vastasi. Muilla ei oletettavasti ollut aikaa lukea tai vastata sähköpostiviesteihin, mikä on tässä tilanteessa täysin ymmärrettävää. Vastanneet kuitenkin kertoivat kirjeeni rauhoittaneen heitä. Ei edes varsinaisen avun tarjoaminen, vaan vain se, että heitä ajateltiin ja että he ymmärsivät, että he voisivat kääntyä puoleemme. Se oli erittäin hyvä kuulla. Joku pyysi rahaa, koska tarvitsi huopia ja pesuaineita. Joku ohjasi minut sinne, missä lahjoituksia pyydettiin. Kaiken kaikkiaan he lupasivat kuitenkin ilmoittaa, jos tilanne tasaantuisi, eivätkä he enää kestäisi sitä taloudellisesti tai henkilökohtaisesti.

Näitä rivejä kirjoittaessani tiedän, että palaan pian kotiin ja kirjoitan näille yhdeksälle vastaajalle uudelleen siitä, miten heillä juuri nyt menee ja mitä he tarvitsevat. Keskustelimme myös siitä, kuinka kauan oli kulunut edellisestä tapaamisestamme. Vaikka tämä surullinen tilanne olikin nyt koonnut meidät yhteen, etsisimme varmasti aikaa henkilökohtaiseen tapaamiseen. Mikään ei ole tärkeämpää kuin ystävät, joihin voimme luottaa.

Osallistuimme myös toiseen avustusmuotoon: lääkintätarvikkeiden keräämiseen ja lähettämiseen niille, jotka eivät pysty saamaan niitä tässä tilanteessa. Monet ihmiset eivät pysty suorittamaan ruumiillisia tarpeitaan luonnollisesti ruoansulatuskanavien tai virtsateiden tiettyihin osiin vaikuttavan puutoksen tai sairauden vuoksi. Se on kauhea tilanne. Eritteet poistuvat vatsanpeitteen tietyssä kohdassa olevan avanteen läpi. Toimitimme avannepusseja vaimoni työpaikalta, koska potilas tarvitsee yhden pussin päivässä ja joutuu sitten heittämään sen pois hygieniasyistä. Toisaalta sitä ilman ei voi elää päivääkään, koska silloin ei voi elää ihmisarvoista elämää. Tämän elintärkeän pussin kuljettaminen oli melko epätavanomaista. Elämä on kuitenkin niin monimutkaista, että on ymmärrettävää, että tällaisessa tilanteessa on myös tehtävä epätavallisia lahjoituksia.

ETSK:n pyynnöstä jaostomme kokouksissa keskusteltiin Ukrainan ja Venäjän välisestä sodasta ja sen vaikutuksista ETSK:hon. TEN-jaostossa minua pyydettiin kutsumaan puhuja taistelukentältä sekä ydinalan asiantuntija auttamaan Ukrainan ydinvoimaloihin liittyvän uhan ymmärtämisessä. Koska minulla on kehitystyöni vuoksi paljon henkilökohtaisia tuttuja Ukrainassa, onnistuin ottamaan yhteyttä Serhii Prokopenkoon, harkovalaisnuorukaiseen, joka on nuori innovaatio- ja yrittäjyysasiantuntija, konsultti ja uuden talouden tutkija ja joka pystyi kertomaan meille sodasta. Hän puhui meille suoraan taistelukentältä harkovalaisesta bunkkerista, koska aluetta oli pommitettu juuri ennen hänen esiintymistään. Hän joutui myös vaihtamaan hetkeksi paikkaa hänen jälkeensä esiintyneen unkarilaisen ydinalan asiantuntijan kanssa, koska internetyhteys kaatui. Kansallisen julkishallinnon yliopiston vanhempi tutkija Zsolt Hetesi on ollut mukana ympäristö-, energia- ja kestävyystutkimuksessa vuodesta 2005. Yhtenä kestävän kehityksen ja luonnonvarojen tutkimusryhmän johtajana hän on aiemmin puhunut paljon ylikansoituksesta ja resurssien liikakäytöstä johtuvasta kriisistä. Luonnonvarojen ehtymisen asiantuntijana hän kertoi mahdolliseen ydinkatastrofiin liittyvästä tilanteesta, haavoittuvuudesta ja mahdollisuudesta missä tahansa Ukrainan neljästä ydinvoimalasta. Hän pyrki vakuuttamaan yleisönsä siitä, että maailma ei toistaiseksi näytä olevan välittömässä vaarassa näiden ydinvoimaloiden vuoksi. Serhii seurasi tätä esitystä, ja hänen puhuessaan pystyimme aistimaan sodan todellisuuden. Hän sai suuret suosionosoitukset. Jaosto tunsi vilpitöntä myötätuntoa häntä kohtaan, emmekä pystyneet oikein keskittymään TEN-jaoston työskentelyyn.

Mielestäni tämä on myös humanitaarinen tehtävä: pitää yhteyttä ihmisiin, jotka sota on eristänyt, ja luopua näennäisestä turvallisuudentunteesta, jotta todellisuuden tuulenpuuska voi saada meidät tuntemaan, että meillä on tehtäviä kauempanakin.

Kristittynä tunnen myötätuntoa kaikkia niitä kohtaan, jotka kärsivät tai kuolevat tässä sodassa. Luonnonvarojen ehtymisen parissa työskentelevänä ympäristöaktivistina ymmärrän, että meidän on jaettava yhä enemmän niukkenevia luonnonvarojamme. Täällä Brysselissä annan usein pari euroa metrossa tai kadulla asuville asunnottomille ihmisille. Kun pääsen kotiin, mietin, mitä voin tehdä auttaakseni niitä, jotka ovat jatkuvasti palveluksessa, tai jopa niitä, jotka tarvitsevat jonkinlaista apua.

Zsolt Kükedi, ETSK:n jäsen, Unkari