Euroopan komissio julkistaa pian yritysten raportointivelvollisuuksia koskevan lainsäädäntöuudistuspaketin, joka tunnetaan nimellä ”omnibus-paketti”.  Paketin tavoitteena on yksinkertaistaa ja virtaviivaistaa kestävyyssäännöksiä, mikä tekee raportointivelvoitteiden noudattamisesta yritysten kannalta yksinkertaisempaa. Paketin julkistamisesta kerrottiin marraskuussa, ja ilmoitus on aiheuttanut järkytystä ja herättänyt paljon keskustelua ja vastustusta eri sidosryhmien keskuudessa kaikkialla EU:ssa. Kansalaisjärjestöt, ammattiliitot, yritykset, sijoittajat, asianajajat ja tutkijat ovat ilmaisseet huolensa omnibus-paketin vaikutuksista sääntelyn purkamiseen, ja ne ovat kehottaneet komissiota pikemminkin vahvistamaan kuin heikentämään sääntelyn välineitä.  European Coalition for Corporate Justice (ECCJ) -järjestön edustaja Andriana Loredan kertoo, mistä on kysymys ja miksi ECCJ:n kaltaiset kansalaisjärjestöt vastustavat omnibus-pakettia.

Kilpailukykyä käytetään verukkeena kestävyyttä koskevan tarpeellisen sääntelyn purkamiselle

Omnibus-paketissa keskitytään kolmeen kestävyysvälineeseen, jotka ovat keskeisellä sijalla Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa, eli yritysten kestävyysraportointia koskevaan direktiiviin (CSRD-direktiiviin), yritysten kestävää toimintaa koskevasta huolellisuusvelvoitteesta annettuun direktiiviin (CSDDD-direktiiviin) ja luokitusjärjestelmäasetukseen. Paketti on suoraa seurausta uuden komission suunnanmuutoksesta, joka alkoi syyskuussa 2024 julkaistusta Mario Draghin Euroopan kilpailukyvyn tulevaisuutta koskevasta raportista. Draghin raportissa todetaan, että EU:n markkinoiden pysähtyneisyys johtuu yrityksille aiheutuvasta liiallisesta sääntelytaakasta, mutta siinä sivuutetaan muita keskeisiä tekijöitä, kuten monikansallisten yritysten keinottelun aiheuttama öljyn, kaasun ja elintarvikkeiden hintojen inflaatio. Draghin raportin mukaan EU:n kestävyysraportointi- ja huolellisuusvelvoitekehys ovat merkittävä sääntelytaakan lähde. Kestävyyslainsäädännön yhteydestä EU:n heikoksi koettuun kilpailukykyyn ei esitetä näyttöä, mutta tästä kapeasta näkökulmasta on tullut tekosyy kestävyyslainsäädännön purkamiselle mahdollisesti kokonaan.

Omnibus-paketin avulla komissio aikoo yksinkertaistaa joitakin tärkeimmistä äskettäin hyväksytyistä välineistä, joilla puututaan suuryritysten aiheuttamiin ihmisiin ja ympäristöön kohdistuviin vaikutuksiin. Yksi näistä välineistä on vasta viime vuonna hyväksytty CSDDD-direktiivi, jota ei ole vielä pantu täytäntöön.

Kaikki omnibus-paketin sisältöä koskevat keskustelut ovat toistaiseksi puhtaasti spekulatiivisia. Yksi merkittävimmistä omnibus-pakettiin liittyvistä riskeistä on kuitenkin kestävyysvälineitä koskevan lainsäädäntömenettelyn aloittaminen uudelleen, mikä voi johtaa uusiin neuvotteluihin keskeisistä säännöksistä, kuten CSDDD-direktiivin soveltamisalaan kuuluvasta siviilioikeudellisesta vastuusta tai ilmastosiirtymää koskevista suunnitelmista. ECCJ vastustaa voimakkaasti aiemmin sovittua kestävyyslainsäädäntöä koskevan lainsäädäntömenettelyn aloittamista uudelleen. Tämä lisäisi sääntelyyn liittyvää epävarmuutta, vaarantaisi ihmisoikeuksien ja ympäristön kunnioittamisen yrityksissä ja aiheuttaisi haittaa nk. ensimmäisille toimijoille.

Yritysten suhteettoman suuri vaikutusvalta ja puutteellisessa kuulemisprosessissa

Omnibus-paketin julkistaminen ja komission ehdotuksen kehittäminen on toteutettu noudattamatta millään tavoin avoimuuden vaatimuksia ja ottamatta huomioon EU-sopimuksen lainsäädäntöä tai komission omia menettelysääntöjä.

Komissio aikoo esittää omnibus-aloitteensa hyvin lyhyessä ajassa, mikä ei mahdollista asianmukaista vaikutustenarviointia tai julkista kuulemista. Tämä lähestymistapa on ristiriidassa EU:n päätöksentekoprosesseihin osallistumista koskevan oikeuden kanssa, joka on EU-sopimuksessa suojattu demokraattinen periaate. Se on myös ristiriidassa sääntelystä annettujen komission omien suuntaviivojen kanssa, jotka edellyttävät laajaa ja avointa sidosryhmien kuulemista komission päätöksentekoprosessin aikana.

Sen sijaan komissio järjesti helmikuussa 2025 näennäisen kuulemistilaisuuden, niin kutsutun ”tilannekartoituksen”, johon osallistui pieni ja valikoitu, pääasiassa suurten yritysten ja liike-elämän järjestöjen edustajista koostunut sidosryhmä. Useat näistä yrityksistä ovat parhaillaan oikeustoimien kohteena omissa toiminnoissaan tai arvoketjuissaan ilmenneiden ihmisoikeus- tai ympäristörikkomuksien vuoksi. Näin ollen niillä on erityinen intressi heikentää kestävyyslainsäädäntöä työntekijöiden, paikallisyhteisöjen ja ilmaston kustannuksella. Lisäksi suurten yritysten suhteeton edustus oli jyrkässä ristiriidassa kansalaisyhteiskunnan edustajien aliedustuksen kanssa. Kansalaisjärjestöt, ammattiliitot ja pienyritykset olivat vain symbolisesti edustettuina, kun taas yritysten väärinkäytösten uhrit ja kestävyyssäännöksiä kannattavat yritykset suljettiin kokonaan keskustelun ulkopuolelle.

Omnibus-paketti: mahdollinen uhka kunnianhimoiselle ilmastopolitiikalle

Puheenjohtaja Ursula von der Leyen ja komission jäsen Valdis Dombrovskis, joka valvoo koko ”yksinkertaistamisprosessia”, näyttävät mukautuvan suurimpien ja vaikutusvaltaisimpien yritysten tavoitteisiin. Komission niin kutsutussa tilannekartoituksessa kuultuja keskeisiä kumppaneita olivat yritykset, joiden liiketoiminta edistää merkittävästi ilmastonmuutosta ja joilla on intressi vähentää ilmastovelvoitteita, kuten öljy-, kaasu-, petrokemian, autoteollisuuden ja rahoitusalan yritykset. Kun otetaan huomioon vallitseva ilmastokriisi ja sen haitalliset vaikutukset ihmisiin ja ympäristöön, herää huoli siitä, onko omnibus-paketti ilmastopolitiikan kannalta askel taaksepäin.

Komission ensisijaisena tavoitteena olisi oltava sääntelyn täytäntöönpano sääntelyn purkaminen sijaan

Jos komissio on todella huolissaan kilpailukyvyn ja liiallisen sääntelytaakan ohella ihmisoikeuksista ja ilmasto-oikeudenmukaisuudesta, sen olisi harkittava, miten kestävyysvälineitä pannaan tehokkaasti täytäntöön. Tämä voidaan tehdä helposti kehittämällä suuntaviivoja yritysten ja jäsenvaltioiden viranomaisten auttamiseksi CSDDD-direktiivin mukaisesti sekä kehittämällä rahoitusta ja valmiuksia. Tällä lähestymistavalla vastattaisiin Draghin raportissa esitettyyn kritiikkiin EU:n kestävyyslainsäädännön soveltamisen helpottamista koskevien ohjeiden puutteesta.

Todettakoon, että keskeisten kestävyyssäännösten uudistaminen salassa ja suljettujen ovien takana maailman suurimpiin kuuluvien yritysten kanssa on tuskin oikea tie todellisen kilpailukyvyn saavuttamiseen. 

Andriana Loredan on European Coalition for Corporate Justice (ECCJ) -järjestön toimintapolitiikasta vastaava virkamies, joka on osallistunut CSDDD-direktiivin edistämiseen siitä lähtien, kun sitä koskeva ehdotus julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 2022. Hän työskenteli aiemmin Anti-Slavery International -järjestössä keskittyen liike-elämään ja ihmisoikeuksiin pakkotyön näkökulmasta.