ETSK info

Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö (EAY) on kieltäytynyt hyväksymästä kilpailukykykompassia, joka on Euroopan komission suunnitelma EU:n talouden vahvistamiseksi. EAY edustaa 45:tä miljoonaa työntekijää Euroopan tasolla. EAY:n mukaan se ei voi hyväksyä kilpailukykykompassia sen nykyisessä muodossa. Keskustelimme EAY:n pääsihteerin Esther Lynchin kanssa työntekijöiden tärkeimmistä kompassiin kohdistuvista vastalauseista sekä Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin kohtalosta tilanteessa, jossa kehotetaan purkamaan sääntelyä voimakkaasti sekä keskittymään aiempaa enemmän kilpailukykyyn.

Ammattiliitot EU:ssa ovat jo ilmaisseet tyytymättömyytensä Euroopan komission viimeisimpään suunnitelmaan EU:n talouden elvyttämiseksi. Mikä mielestäsi on komission kilpailukykykompassin suurin ongelma? Mitkä suunnitelman ehdotuksista ovat mielestäsi erityisen huolestuttavia?

Euroopan komission kilpailukykykompassin suurin ongelma on se, että siinä pidetään sääntelyn purkamista tärkeämpänä kuin investointeja, joita tarvitaan laadukkaiden työpaikkojen luomiseen, vahvan eurooppalaisen teollisuuspolitiikan kehittämiseen ja korkealaatuisten julkisten palvelujen varmistamiseen. Lisäksi kompassissa kyllä tunnustetaan laadukkaiden työpaikkojen merkitys kilpailukykyiselle taloudelle, mutta sen sijaan, että siinä ehdotettaisiin tarvittavaa lainsäädäntöä oikeuksien ja työolojen parantamiseksi ja työehtosopimusneuvottelujen edistämiseksi, siinä horjutetaan tätä tavoitetta edistämällä sääntelyn purkamista. Sääntelyn purkaminen voi johtaa työolojen heikentymiseen ja työn epävarmuuteen.

Yksi huolestuttavimmista ehdotuksista koskee 28. yritysjärjestelmän käyttöönottoa. Sen myötä yritysten ei tarvitsisi noudattaa toiminnassaan kansallisia työlakeja. Tämä voisi heikentää vakavasti työlainsäädäntöä kaikkialla Euroopassa ja johtaa kilpailemiseen alhaisimmalla sääntelytasolla työntekijöiden oikeuksien ja heidän suojelunsa suhteen.

Samoin ylisääntelykielto – kielto lisätä kansallisiin säädöksiin EU:n direktiivien vähimmäisvaatimukset ylittäviä vaatimuksia – on erittäin ongelmallinen. EU:n direktiivien ajatuksena on, että niissä asetetaan vähimmäisvaatimukset kaikille maille (erona EU:n asetuksiin) Jos direktiivien vaatimuksia korkeampia vaatimuksia ei saisi säätää, se sekä horjuttaisi tätä ajatusta että olisi erittäin haitallista työntekijöiden kannalta. Se tarkoittaisi muun muassa terveydenhuollon, koulutuksen, työterveyden ja -turvallisuuden sekä oikeudenmukaisen palkkauksen suhteen kovalla työllä saavutetun edistyksen mitätöitymistä.

Lisäksi kompassissa esitetty kehotus tehdä pidempiin työuriin perustuvia eläkeuudistuksia on ongelmallinen, koska sillä aiheutetaan työntekijöille kohtuutonta taakkaa eikä vastata kestävien ja oikeudenmukaisten eläkejärjestelmien tarpeeseen.

Kompassi on myös painottunut aivan liikaa yritysten hyödyttämiseen. Siinä annetaan lukuisia lupauksia yritysryhmille muttei yhtään konkreettista sitoumusta säätää lainsäädäntöä, josta olisi hyötyä työntekijöille. Siinä ei siis myöskään määritetä toimenpiteitä, joilla varmistettaisiin, että julkisia investointeja käytetään laadukkaiden työpaikkojen luomiseen eikä pelkästään yritysten voittojen lisäämiseen.

Lyhyesti sanottuna kilpailukykykompassissa ei ole huomioitu tasapuolisesti yritysten tarpeita ja työntekijöiden oikeuksia ja hyvinvointia. Sen vuoksi sitä ei voida hyväksyä sen nykyisessä muodossa.

Onko Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin täytäntöönpano mielestäsi nyt uhattuna?

Paperilla, hiljattain julkaistussa vuoden 2025 työohjelmassaan, komissio on sitoutunut jälleen Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilariin. Käytännössä tämä työohjelma on kuitenkin vuoden 2019 jälkeen ensimmäinen työohjelma, joka ei sisällä yhtään sosiaalilainsäädäntöä koskevaa aloitetta.

Komissio on sitä vastoin ehdottanut kahdeksaa ”yksinkertaistavaa” säädöstä seuraavalle vuodelle. Kukaan ei pidä liiallisesta hallinnollisesta rasitteesta, ja ammattiyhdistykset ehdottavat tähän ongelmaan aktiivisesti ratkaisuja (esim. julkisia hankintoja koskevat säännöt).

On kuitenkin selvää, että Euroopan kohtaamia ongelmia ei ratkaista yksinkertaistamisella.

Suurin uhka sosiaalisten oikeuksien pilarin täytäntöönpanolle ovat joukkoirtisanomiset, joita toteutetaan kaikkialla Euroopassa. Tämä vaarantaa paitsi palkat ja työsuhdeturvan myös eläkkeet, sosiaalisen suojelun sekä monet muut pilarin periaatteet.

On välttämätöntä varmistaa investoinnit laadukkaiden työpaikkojen suojelemiseksi ja luomiseksi, SURE 2.0 -väline ja vahva EU:n investointimekanismi mukaan luettuina, sekä tehdä tarvittavia lainsäädäntöaloitteita laadukkaiden työpaikkojen takaamiseksi.

Millä tavalla EU:n tulisi pyrkiä parantamaan asemaansa nykyisessä maailmantalouden tilanteessa, jos ei vähentämällä sääntelytaakkaa?

Joukkoirtisanomisiin johtaneet olosuhteet aiheutuivat osaltaan sekä yksityisten että julkisten investointien puutteesta.

Yritykset ovat ohjanneet investointeja uudelleen ja siirtäneet niitä työntekijöiden palkoista ja kipeästi kaivatusta tutkimus- ja kehittämistoiminnasta hyötyä tuottamattomaan osinkojen maksuun ja osakkeiden takaisinostoon. Tämä haittaa Euroopan vihreää ja teknologista kehitystä.

Yhdysvallat ja Kiina ovat käynnistäneet viime vuosina mittavia julkisten investointien aaltoja. Sillä aikaa EU on hyväksynyt uusia sääntöjä, joilla se on pakottanut jäsenvaltionsa säästöleikkauksiin.

EU:n on vaihdettava suuntaansa nopeasti. Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin täytäntöönpano edellyttää julkisia massainvestointeja sekä sosiaalisia vaatimuksia sen varmistamisesta, että näillä investoinneilla tuotetaan laadukkaita työpaikkoja.

Esther Lynch on Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY) pääsihteeri. Hänellä on laaja kokemus ammattiyhdistyksistä Irlannin ja Euroopan tasolla sekä maailmanlaajuisesti, ja hän on toiminut sekä EAY:n apulaispääsihteerinä että liittosihteerinä. Hän on tehtävissään johtanut toimia työntekijöiden oikeuksien ja ammattiyhdistysoikeuksien parantamiseksi ja vaikuttanut keskeisiin direktiiveihin, jotka koskevat riittäviä vähimmäispalkkoja, avoimia ja ennakoitavia työoloja sekä väärinkäytösten ilmoittamista. Hän on myös johtanut Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria ja oikeudenmukaista palkkausta koskeneita kampanjoita. Hänen työnsä ansiosta lainsäädännössä on määritetty 15 oikeudellisesti sitovaa altistumisen raja-arvoa syöpää aiheuttaville aineille, ja lisäksi hänen työnsä on johtanut työmarkkinaosapuolten välisiin sopimuksiin digitalisaatiosta ja lisääntymiselle vaarallisista aineista. Ikuisena feministinä Esther puhuu sen puolesta, että pääasiassa naisten tekemän työn aliarvostaminen loppuisi.

EAY edustaa 45 miljoonaa jäsentä 94 ammattijärjestöstä 42:ssa Euroopan maassa sekä kymmenestä eurooppalaisesta ammattijärjestöjen keskusjärjestöstä.

Kinga Grafa

Eurooppalaiset yritykset kärsivät edelleen liiallisesta byrokratiasta, sääntelyn hajanaisuudesta ja kustannusten noususta. Liiallinen sääntely jarruttaa yritysten kasvua ja estää niitä pysymästä muualla maailmassa toimivien kilpailijoiden tahdissa. Eurooppa ei voi enää kiertää kehää. Yrittäjät tarvitsevat todellista muutosta, eivät lisää analysointia esteistä, joista olemme tienneet jo vuosia. On aika siirtyä sanoista tekoihin, kirjoittaa Kinga Grafa Puolan työnantajaliitto Lewiatanista.

Euroopan komissio julkaisi hiljattain kilpailukykykompassin, seuraavan viiden vuoden etenemissuunnitelman, jolla pyritään vahvistamaan EU:n taloudellista asemaa ja tukemaan eurooppalaisia yrityksiä. Komission ehdottomat toimet ovat oikeita. Yritykset ovat jo pitkään vaatineet tällaista muutosta, jossa ”kilpailukyky” ja ”sisämarkkinat” ovat tärkeimmät painopisteet. EU:n on kuitenkin toimittava heti, jos se haluaa olla mukana globaalissa kilpailussa. Kaiken perustana tulee olla vahva talous, joten meidän on pikaisesti virtaviivaistettava sääntelyä, alennettava energiakustannuksia ja varmistettava tehokas tuki investoinneille ja innovoinnille. Epävakaassa geopoliittisessa ympäristössä on lisäksi tärkeää saattaa päätökseen vapaakauppasopimukset keskeisten kumppanien kanssa, muun muassa kriittisten raaka-aineiden saatavuutta koskevat sopimukset.

Eurooppalaiset yritykset kärsivät nykyään edelleen liiallisesta byrokratiasta, sääntelyn hajanaisuudesta ja kustannusten noususta. Muualla maailmassa toimivat kilpailijat kasvavat eurooppalaisia nopeammin, ja samalla liiallinen sääntely jarruttaa eurooppalaisten yritysten kasvua. Euroopan komission on esitettävä erityisiä uudistuksia, joilla todella parannetaan EU:n liiketoimintaympäristöä. Kilpailukykykompassilla puututaan tärkeimpiin kasvun ja tuottavuuden esteisiin EU:ssa, kuten korkeisiin energiakustannuksiin, liialliseen sääntelyyn sekä osaamis- ja työvoimapulaan. Toimet ovat oikeita, mutta nyt on tärkeintä panna ne täytäntöön. Tarvitaan lainsäädäntöehdotuksia ja toimintasuunnitelmia, jotka edistävät kilpailukykyä eivätkä jarruta sitä.

Sisämarkkinat ovat Euroopan yhdentymisen suurimpia menestystarinoita, mutta niiden mahdollisuudet on toteutettava täysimääräisesti. Ei voida hyväksyä sitä, että jo 20 vuotta sitten tunnistetut sisämarkkinoiden esteet ovat yhä olemassa. Puolalla on Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajavaltiona mahdollisuus tehdä muutos ja nostaa palvelujen tarjoamisen vapaus keskeiseksi painopisteeksi. Tämä on elintärkeää kuljetussektorille sekä asiantuntijapalveluja tarjoavien yritysten kasvavalle joukolle. Valitettavasti Lettan ja Draghin raporteissa ei kiinnitetä riittävästi huomiota tähän asiaan. Letta keskittyi ainoastaan rakentamiseen ja vähittäismyyntiin, ja Draghi jätti huomiotta komission arviot lisätoimista, joilla palvelumarkkinoiden potentiaalia voitaisiin hyödyntää. On myönteistä, että Niinistön raportissa nostettiin esiin palveluiden rooli selviytymiskyvyn ja turvallisuuden kehittämisessä. Kaikki ymmärtävät, miten tärkeää se on nykyisessä geopoliittisessa toimintaympäristössä. Tätä taustaa vasten komissio ehdottaa ”28. järjestelmää” – yhtenäisiä sääntöjä, jotka kattavat verotuksen, työoikeuden ja yhtiöoikeuden. Aloitteella pyritään yksinkertaistamaan rajat ylittävää toimintaa erityisesti pk-yritysten osalta, mutta ehdotuksesta ei vielä tiedetä riittävästi, jotta sitä voisi arvioida.

Ilmoitus sääntelyn purkamisesta ja lainsäädännön virtaviivaistamisesta on selkeästi askel oikeaan suuntaan. Nyt on kuitenkin aika panna ehdotukset täytäntöön, eikä pelkkä raportointiin liittyvien rasitteiden purkaminen riitä. Toivomme, että komissio suorittaa EU:n lainsäädännön perusteellisen ”tarkastuksen”, joka johtaa konkreettisiin ehdotuksiin siitä, miten EU:n sääntely-ympäristöä parannetaan nopeasti.

Odotamme innokkaasti Krakovan sisämarkkinafoorumia sekä päätelmiä julkisista kuulemisista, joihin Lewiatanin jäsenet osallistuvat. Tavoitteena on valmistella seuraava sisämarkkinastrategia.

Tämä on ratkaiseva hetki, jossa siirrytään sanoista tekoihin ja toteutetaan ratkaisuja, jotka todella mahdollistavat eurooppalaisen liiketoiminnan kehittämisen. EU:n toimielinten ja työmarkkinaosapuolten välinen vuoropuhelu on olennaisen tärkeää, jos halutaan löytää ratkaisuja, jotka vastaavat yritysten todellisiin tarpeisiin. Jos emme tee rohkeita päätöksiä nyt, menetämme arvokasta aikaa ja jäämme maailmanlaajuisesta kilpailusta jälkeen.

Kinga Grafa on Puolan työnantajaliitto Lewiatanin eurooppalaisten asioiden varapääjohtaja ja pysyvä edustaja BusinessEuropessa. Hän on koulutukseltaan poliittinen tutkija ja toimittaja. Hän kartutti kokemusta EU:n toiminnasta työskennellessään Euroopan yhdentymiskysymyksistä vastaavan komitean toimistossa (2008–2009) sekä Euroopan parlamentissa (2009–2014). Hän on kirjoittanut yhteistyössä puolalaista aristokratiaa käsittelevän kirjan ja julkaissut Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa, amerikkalaista eliittiä ja kulttuuridiplomatiaa koskevia tieteellisiä julkaisuja.

”On aika ottaa konkreettinen askel eteenpäin Draghin raportista, ennen kuin se hukkuu politiikan jalkoihin. Tarvitsemme hyviä strategioiden laatijoita ja päättäjiä, jotka pystyvät näkemään raporttia pidemmälle ja kehittämään strategioita EU:n teollisuuspolitiikkaa varten”, sanoo kroatialainen yrittäjä ja tutkija Stjepan Orešković.  Hän esitteli yhdessä transatlanttisen Atlantic Council -ajatushautomon johtajan Jörn Fleckin kanssa kunnianhimoisen Future 500 -aloitteen Brysselissä pidetyssä julkisessa kansainvälisessä Conclave II -konferenssissa. Aloite on osa Atlantic Council -ajatushautomon laajempaa SEEUS Futures -foorumia, ja sen avulla on tarkoitus yksilöidä 500 eurooppalaista yritystä, joilla on potentiaalia merkittävään kasvuun ja maailmanlaajuiseen vaikutukseen, ja tukea niitä. Tavoitteena on tukea Euroopan uusia yrittäjiä maailmanlaajuisessa kilpailussa ja vahvistaa Euroopan läsnäoloa kansainvälisessä taloudessa. Stjepan Orešković kertoi meille lisää hankkeesta.

Voitteko esitellä lyhyesti Future 500 -hankkeen ydinajatuksen?

Aloite perustuu Euroopan tulevaisuutta koskevista tärkeistä raporteista – erityisesti Draghin, Lettan ja Heitorin laatimista raporteista – saatuun tietoon sekä tutkijoiden ja yrittäjien näkökulmasta tehtyyn analyysiin, ja sen yhteydessä nostetaan esiin useita kriittisiä kysymyksiä: Kuka toteuttaa nämä kilpailukykysuunnitelmat ja hiljattain julkaistun kilpailukykykompassin? Mitä mekanismeja käytetään? Mitä kustannuksia niistä aiheutuu? Mitä tuottoja voidaan odottaa verrattuna viimeaikaisten yhdysvaltalaisten kasvuyritysten tuottoihin? Future 500 -hanke on Yhdysvaltoja, EU:ta ja Kaakkois-Eurooppaa edustavan SEEUS-foorumin kulmakivi, ja sen tavoitteena on lisätä näkyvyyttä ja yhteistyötä näiden alueiden välillä. Se on suunniteltu strategisesti vastaamaan Euroopan pakottavaan tarpeeseen edistää dynaamista toimintaympäristöä, joka auttaa nostamaan paikalliset yritykset johtoasemaan maailmanlaajuisella näyttämöllä. Aloitteessa keskitytään riskipääoman tarjoamiseen, strategiseen ohjaukseen ja kansainväliseen verkostoitumiseen sekä Harvardin yliopiston Dani Rodrikin ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin Beata Jaworcikin kaltaisilta asiantuntijoilta saatavaan oppiin, ja tavoitteena kehittää 2000-luvun teollisuuspolitiikkaa, joka parantaa merkittävästi kilpailuasemaamme.

Onko teillä jo mahdollisia ehdokkaita valittavien 500 yrityksen joukkoon? Mitkä ovat perusvaatimukset, jotka yrityksen on täytettävä tullakseen valituksi?

Yrityksiä ei ole vielä valittu, mutta Future 500 -hankkeen kohderyhmänä ovat toimijat, joilla on potentiaalia laajentua sekä kasvaa nopeasti. Prosessi on avoin ja jatkuva, ja siinä asetetaan etusijalle taloudellinen lupaavuus, innovointi ja strateginen merkitys toimialalla. Pyrimme myös solmimaan kumppanuuksia sellaisten kansainvälisten kehityspankkien ja sijoittajien kanssa, jotka jo tukevat yritysten kehittymistä kilpailuvalteiksi. Painopiste on yrityksissä, jotka ovat jo osoittaneet olevansa vankalla kasvu-uralla ja joilla on näyttöä innovatiivisista valmiuksista ja pyrkimyksistä laajentua maailmanlaajuisesti. Näin varmistetaan, että yritykset ovat paitsi markkinajohtajia myös teknologian ja liiketoimintamallien edelläkävijöitä. Perustana toimivat kokemuksemme Scale-Up Europe -aloitteen kaltaisista suurista hankkeista, jotka kokoavat yhteen yritysten perustajia, sijoittajia, johtajia ja tutkijoita ja joiden tavoitteena on tehdä Euroopasta teknologiahuippujen kotipaikka. EU:n ehdokasmaille hankkeeseen mahdollisesti valittavat yritykset ovat erityisen tärkeitä – ne ilmentävät uuden talouden periaatteita ja toimivat roolimalleina kunnianhimoisille, kansainvälisesti kilpailukykyisille yrityksille, jotka eivät tukeudu pääasiassa kansalliseen verovaroin hoidettavaan rahoitukseen.

Kuinka optimistisesti suhtaudutte Euroopan maailmanlaajuiseen kilpailukykypotentiaaliin?

On syytä olla erittäin optimistinen sen suhteen, että Eurooppa pystyy vahvistamaan maailmanlaajuista kilpailuasemaansa ja pääsee eroon yleisistä itsesääliin taipuvaisista asenteista. Euroalueen osakkeiden kokonaistuotto vuoden 2022 lopulla alkaneiden härkämarkkinoiden jälkeen ylitti S&P 500:n, jos Nvidia jätetään huomiotta. Euroopan sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmien ansiosta ihmiset pysyvät terveinä ja aktiivisina pidempään paljon alhaisemmilla kustannuksilla, ja nämä järjestelmät vaikuttavat siten myönteisesti taloutemme tuottavuuteen ja kilpailukykyyn maailmanlaajuisesti.

Yritämme konkretisoida Immanuel Kantin Ranskan vallankumouksen yhteydessä esittämää ajatusta ”todellisesta innostuksesta”. Tällainen ajattelutapa voi muuttaa haasteet motivoivaksi voimaksi, mikä johtaa voittamattomalta vaikuttavaan päättäväisyyteen. Tarvitsemme vähemmän vaurasta, omahyväistä eliittiä ja liian tottelevaisia, kunnianhimottomia sätkynukkeja, joita on suosittu kahden viime vuosikymmenen aikana. Sen sijaan tarvitsemme enemmän ”nälkäisiä” nuoria – tarmokkaita, kunnianhimoisia ihmisiä, jotka ovat valmiita tarttumaan haasteisiin.

Future 500 -aloitteen tavoitteena on puuttua ennakoivasti kilpailukykyraporteissa mainittuihin kroonisiin haasteisiin, kuten rohkean innovoinnin ja yritysten laajentumisen tarpeeseen. Euroopan maailmanlaajuinen asema perustuu pitkälti sen kykyyn ottaa käyttöön kehittyneitä teknologioita, tukea yrittäjähenkisiä osaajia ja muokata teollisuuspolitiikkaa sellaiseksi, että se edistää osallistavaa kasvua. Future 500 -aloitteen avulla pyritään luomaan suotuisa ympäristö yritysjohtajille ja innovoijille tukeutumalla hyvin koulutettuun työvoimaan, rikkaaseen innovointiperintöön sekä perinteisiin ja uusiin teollisuudenaloihin ja ratkaisemaan sääntelyn hajanaisuuden ja markkinoiden epätasapainon kaltaisia ongelmia.

Lyhyesti sanottuna Future 500 -aloite on tärkeä askel Euroopan talousympäristön testaamisessa. Sen avulla tuetaan erittäin potentiaalisia yrityksiä ja vahvistetaan yrittäjyysekosysteemiä ja tehdään Euroopasta siten maailmanlaajuinen kilpailija. Kilpailussa ei voi voittaa, jos ei tunne kanssakilpailijoitaan.

Tohtori Stjepan Orešković on tutkija ja yrittäjä. Hän on Euroopan tiede- ja taideakatemian jäsen ja Bosqar Invest -yrityksen perustaja. Bosqar Investin työntekijämäärä on Oreškovićin perheen johdolla kasvanut viidessä vuodessa 300:sta yli 16 000:een, mikä on osoitus vaikuttavasta laajentumistrategiasta, jossa yhdistyvät tiede, teknologia, eläke- ja muista rahastoista peräisin olevat investoinnit sekä Draghin raportissa peräänkuulutettu, ratkaisevan tärkeä yrittäjärohkeus. Tämä strateginen painotus on todennäköisesti vaikuttanut siihen, että Atlantic Council päätti käynnistää Oreškovićin kuvaileman Future 500 -hankkeen.

Euroopan komissio julkistaa pian yritysten raportointivelvollisuuksia koskevan lainsäädäntöuudistuspaketin, joka tunnetaan nimellä ”omnibus-paketti”.  Paketin tavoitteena on yksinkertaistaa ja virtaviivaistaa kestävyyssäännöksiä, mikä tekee raportointivelvoitteiden noudattamisesta yritysten kannalta yksinkertaisempaa. Paketin julkistamisesta kerrottiin marraskuussa, ja ilmoitus on aiheuttanut järkytystä ja herättänyt paljon keskustelua ja vastustusta eri sidosryhmien keskuudessa kaikkialla EU:ssa. Kansalaisjärjestöt, ammattiliitot, yritykset, sijoittajat, asianajajat ja tutkijat ovat ilmaisseet huolensa omnibus-paketin vaikutuksista sääntelyn purkamiseen, ja ne ovat kehottaneet komissiota pikemminkin vahvistamaan kuin heikentämään sääntelyn välineitä.  European Coalition for Corporate Justice (ECCJ) -järjestön edustaja Andriana Loredan kertoo, mistä on kysymys ja miksi ECCJ:n kaltaiset kansalaisjärjestöt vastustavat omnibus-pakettia.

Kilpailukykyä käytetään verukkeena kestävyyttä koskevan tarpeellisen sääntelyn purkamiselle

Omnibus-paketissa keskitytään kolmeen kestävyysvälineeseen, jotka ovat keskeisellä sijalla Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa, eli yritysten kestävyysraportointia koskevaan direktiiviin (CSRD-direktiiviin), yritysten kestävää toimintaa koskevasta huolellisuusvelvoitteesta annettuun direktiiviin (CSDDD-direktiiviin) ja luokitusjärjestelmäasetukseen. Paketti on suoraa seurausta uuden komission suunnanmuutoksesta, joka alkoi syyskuussa 2024 julkaistusta Mario Draghin Euroopan kilpailukyvyn tulevaisuutta koskevasta raportista. Draghin raportissa todetaan, että EU:n markkinoiden pysähtyneisyys johtuu yrityksille aiheutuvasta liiallisesta sääntelytaakasta, mutta siinä sivuutetaan muita keskeisiä tekijöitä, kuten monikansallisten yritysten keinottelun aiheuttama öljyn, kaasun ja elintarvikkeiden hintojen inflaatio. Draghin raportin mukaan EU:n kestävyysraportointi- ja huolellisuusvelvoitekehys ovat merkittävä sääntelytaakan lähde. Kestävyyslainsäädännön yhteydestä EU:n heikoksi koettuun kilpailukykyyn ei esitetä näyttöä, mutta tästä kapeasta näkökulmasta on tullut tekosyy kestävyyslainsäädännön purkamiselle mahdollisesti kokonaan.

Omnibus-paketin avulla komissio aikoo yksinkertaistaa joitakin tärkeimmistä äskettäin hyväksytyistä välineistä, joilla puututaan suuryritysten aiheuttamiin ihmisiin ja ympäristöön kohdistuviin vaikutuksiin. Yksi näistä välineistä on vasta viime vuonna hyväksytty CSDDD-direktiivi, jota ei ole vielä pantu täytäntöön.

Kaikki omnibus-paketin sisältöä koskevat keskustelut ovat toistaiseksi puhtaasti spekulatiivisia. Yksi merkittävimmistä omnibus-pakettiin liittyvistä riskeistä on kuitenkin kestävyysvälineitä koskevan lainsäädäntömenettelyn aloittaminen uudelleen, mikä voi johtaa uusiin neuvotteluihin keskeisistä säännöksistä, kuten CSDDD-direktiivin soveltamisalaan kuuluvasta siviilioikeudellisesta vastuusta tai ilmastosiirtymää koskevista suunnitelmista. ECCJ vastustaa voimakkaasti aiemmin sovittua kestävyyslainsäädäntöä koskevan lainsäädäntömenettelyn aloittamista uudelleen. Tämä lisäisi sääntelyyn liittyvää epävarmuutta, vaarantaisi ihmisoikeuksien ja ympäristön kunnioittamisen yrityksissä ja aiheuttaisi haittaa nk. ensimmäisille toimijoille.

Yritysten suhteettoman suuri vaikutusvalta ja puutteellisessa kuulemisprosessissa

Omnibus-paketin julkistaminen ja komission ehdotuksen kehittäminen on toteutettu noudattamatta millään tavoin avoimuuden vaatimuksia ja ottamatta huomioon EU-sopimuksen lainsäädäntöä tai komission omia menettelysääntöjä.

Komissio aikoo esittää omnibus-aloitteensa hyvin lyhyessä ajassa, mikä ei mahdollista asianmukaista vaikutustenarviointia tai julkista kuulemista. Tämä lähestymistapa on ristiriidassa EU:n päätöksentekoprosesseihin osallistumista koskevan oikeuden kanssa, joka on EU-sopimuksessa suojattu demokraattinen periaate. Se on myös ristiriidassa sääntelystä annettujen komission omien suuntaviivojen kanssa, jotka edellyttävät laajaa ja avointa sidosryhmien kuulemista komission päätöksentekoprosessin aikana.

Sen sijaan komissio järjesti helmikuussa 2025 näennäisen kuulemistilaisuuden, niin kutsutun ”tilannekartoituksen”, johon osallistui pieni ja valikoitu, pääasiassa suurten yritysten ja liike-elämän järjestöjen edustajista koostunut sidosryhmä. Useat näistä yrityksistä ovat parhaillaan oikeustoimien kohteena omissa toiminnoissaan tai arvoketjuissaan ilmenneiden ihmisoikeus- tai ympäristörikkomuksien vuoksi. Näin ollen niillä on erityinen intressi heikentää kestävyyslainsäädäntöä työntekijöiden, paikallisyhteisöjen ja ilmaston kustannuksella. Lisäksi suurten yritysten suhteeton edustus oli jyrkässä ristiriidassa kansalaisyhteiskunnan edustajien aliedustuksen kanssa. Kansalaisjärjestöt, ammattiliitot ja pienyritykset olivat vain symbolisesti edustettuina, kun taas yritysten väärinkäytösten uhrit ja kestävyyssäännöksiä kannattavat yritykset suljettiin kokonaan keskustelun ulkopuolelle.

Omnibus-paketti: mahdollinen uhka kunnianhimoiselle ilmastopolitiikalle

Puheenjohtaja Ursula von der Leyen ja komission jäsen Valdis Dombrovskis, joka valvoo koko ”yksinkertaistamisprosessia”, näyttävät mukautuvan suurimpien ja vaikutusvaltaisimpien yritysten tavoitteisiin. Komission niin kutsutussa tilannekartoituksessa kuultuja keskeisiä kumppaneita olivat yritykset, joiden liiketoiminta edistää merkittävästi ilmastonmuutosta ja joilla on intressi vähentää ilmastovelvoitteita, kuten öljy-, kaasu-, petrokemian, autoteollisuuden ja rahoitusalan yritykset. Kun otetaan huomioon vallitseva ilmastokriisi ja sen haitalliset vaikutukset ihmisiin ja ympäristöön, herää huoli siitä, onko omnibus-paketti ilmastopolitiikan kannalta askel taaksepäin.

Komission ensisijaisena tavoitteena olisi oltava sääntelyn täytäntöönpano sääntelyn purkaminen sijaan

Jos komissio on todella huolissaan kilpailukyvyn ja liiallisen sääntelytaakan ohella ihmisoikeuksista ja ilmasto-oikeudenmukaisuudesta, sen olisi harkittava, miten kestävyysvälineitä pannaan tehokkaasti täytäntöön. Tämä voidaan tehdä helposti kehittämällä suuntaviivoja yritysten ja jäsenvaltioiden viranomaisten auttamiseksi CSDDD-direktiivin mukaisesti sekä kehittämällä rahoitusta ja valmiuksia. Tällä lähestymistavalla vastattaisiin Draghin raportissa esitettyyn kritiikkiin EU:n kestävyyslainsäädännön soveltamisen helpottamista koskevien ohjeiden puutteesta.

Todettakoon, että keskeisten kestävyyssäännösten uudistaminen salassa ja suljettujen ovien takana maailman suurimpiin kuuluvien yritysten kanssa on tuskin oikea tie todellisen kilpailukyvyn saavuttamiseen. 

Andriana Loredan on European Coalition for Corporate Justice (ECCJ) -järjestön toimintapolitiikasta vastaava virkamies, joka on osallistunut CSDDD-direktiivin edistämiseen siitä lähtien, kun sitä koskeva ehdotus julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 2022. Hän työskenteli aiemmin Anti-Slavery International -järjestössä keskittyen liike-elämään ja ihmisoikeuksiin pakkotyön näkökulmasta. 

”EU:n on vastustettava kiusausta purkaa sääntelyä, koska se vain loisi epävarmuutta yrityksille, horjuttaisi kestävyyteen perustuvaa kilpailukykyä ja heikentäisi kansalaisten hyvinvointia ja luottamusta”, sanoo Danny Jacobs, Flanderissa toimivan Bond Beter Leefmilieu (BBL) ‑ympäristöverkoston pääjohtaja. Jacobs kertoi meille ympäristöalan kansalaisjärjestöjen huolenaiheista, jotka liittyvät EU:n viimeisimpään ehdotukseen yksinkertaistaa sääntelyä. Järjestöjen pelkona on, että Euroopan vihreän kehityksen ohjelman keskeiset tavoitteet jäävät sen myötä saavuttamatta.

Voisitteko kommentoida viimeisimpiä sääntelyn purkamista koskevia komission aloitteita, kuten kilpailukykykompassia ja omnibus-pakettia?

Euroopan komissio on esittänyt taloudellisiin päämääriin tähtäävän, sääntelyn purkamista ja yksinkertaistamista koskevan ohjelman, joka uhkaa vaarantaa kovalla työllä saavutetut ympäristöön liittyvät, sosiaaliset ja taloudelliset saavutukset. EU:n säännöstön mukauttamisen ja säilyttämisen välinen jännite vaikeuttaa selkeän suunnan löytymistä EU:n toimille.

Tammikuun lopussa esitelty komission kilpailukykykompassi heijastelee yritysten huolta energiakustannuksista ja taloudellisista haasteista, mutta sivuuttaa keskeiset painopisteet, kuten saasteettomuutta ja kansalaisten hyvinvointia koskevat tavoitteet, sillä se ei ohjaa Euroopan taloutta kohti puhdasta, vaurasta ja kiertotalouteen perustuvaa tulevaisuutta. Kompassi uhkaa johtaa Euroopan harhateille. Kilpailukykyisen hiilestä irtautumisen edistäminen ottamatta huomioon sosiaalisia ja ympäristötavoitteita vaarantaa viime kädessä EU:n toimielinten varsinaisen tarkoituksen: palvella ja puolustaa yhteistä etua.

Kansalaisjärjestöjä huolestuttaa kompassin riskialtis 25 prosentin yksinkertaistamistavoite. Sääntelyn yksinkertaistaminen on sinällään tervetullutta, mutta yksinkertaistaminen ilman perusteellisia arviointeja voisi heikentää ratkaisevan tärkeää terveyden, sosiaalisen ja ympäristönsuojelun tasoa. Yritysten innovoinnin esteenä ei ole sääntely vaan pikemminkin selkeiden sääntöjen puuttuminen. Jatkamalla sääntelyn purkamista vain luotaisiin epävarmuuden ilmapiiri, joka rankaisisi ensimmäisiä toimijoita – edelläkävijäyrityksiä – ja vaarantaisi samalla edistyksen ja kestävyyden.

Pelkäämme myös, että tämä yksinkertaistamispyrkimys tapahtuu ympäristönsuojelullisten ja sosiaalisten tavoitteiden kustannuksella. Yritysten kestävyysraportointia koskevassa direktiivissä, yritysten kestävää toimintaa koskevasta huolellisuusvelvoitteesta annetussa direktiivissä ja EU:n luokitusjärjestelmässä on monia puutteita, eivätkä ne ole niin kattavia kuin ne olisivat voineet olla. Jos näitä direktiivejä heikennetään, kun lähtökohta on jo ennestään alhainen, niistä tulee merkityksettömiä.

Toinen konkreettinen esimerkki osoittaa, mitä tällä hetkellä tapahtuu:  Flanderilla on viime vuosina ollut valtava PFAS-aineisiin liittyvä ongelma. Suuri osa alueesta on näiden kemikaalien saastuttamaa, ja ongelma koskee satojatuhansia kansalaisia. Kemikaalilainsäädännön (REACH) mukaista rajoitusta tai kieltoa pidetään tehokkaimpana välineenä teollisuusprosesseissa ja tuotteissa (seoksissa ja esineissä) käytettävien aineiden, kuten PFAS-aineiden, aiheuttamien riskien hallinnassa. Jos Euroopan komissio luopuisi REACH-asetuksen mukaisesta tiukasta sääntelystä, se lisäisi riskiä altistua vaarallisille kemikaaleille, mistä olisi haittaa kansanterveydelle. Yrityksillä olisi vähemmän velvoitteita etsiä turvallisia vaihtoehtoja, mikä puolestaan jarruttaisi innovointia kestävän kemian alalla. Ympäristön pilaantuminen voi lisääntyä, koska löyhempi sääntely johtaa yhä vaarallisempiin päästöihin ja jätteisiin. Kuluttajat ovat aiempaa enemmän vaarassa, koska tuotteita ei tarkasteta yhtä perusteellisesti myrkyllisten aineiden varalta. Tämä voisi johtaa siihen, että eurooppalaiset yritykset jäävät jälkeen maailmanlaajuisessa siirtymässä turvallisempiin ja ympäristöystävällisempiin tuotteisiin ja menettävät markkinaosuuksiaan kilpailijoille, jotka omaksuvat tulevaisuuden vaatimukset täyttäviä innovaatioita.

Kuinka toiveikas olette vihreän kehityksen ohjelman suhteen, kun otetaan huomioon komission äskettäin julki tuoma suuntaus Euroopan talouden vauhdittamiseksi?

Euroopan komission vuoden 2025 työohjelmaan sisältyy sekä lupaavia näkökohtia että riskejä. Vaikka sen hiilestä irtautumista ja kohtuuhintaista energiaa koskevat sitoumukset ovat mahdollinen tie kohti yhä puhtaampaa ja selviytymiskykyisempää Eurooppaa, Euroopan vihreän kehityksen ohjelman keskeiset tavoitteet ovat vaarassa jäädä sivuun. Ehdotetussa koontiasetuksessa on huolestuttavaa se, että se voisi toimia takaovena yritysten vastuuta koskevan sääntelyn purkamiselle ”yksinkertaistamisen” varjolla. Viimeaikaiset suuntaukset osoittavat, että yksinkertaistamista käytetään liian usein olennaisten suojatoimien heikentämiseen aina kemikaalilainsäädännöstä maatalouteen. Karu esimerkki tästä on maaliskuussa 2024 kiireellisesti toteutettu yhteisen maatalouspolitiikan uudistus, jonka yhteydessä karsittiin ekologisia suojatoimia. REACH-asetuksella pyrittiin varmistamaan kansanterveyden ja ympäristön suojelu. Nyt on vaarana, että pahasti myöhässä olevan asetuksen tarkistuksesta tuleekin ”yksinkertaistamiseen” tähtäävä toimenpide teollisuuden sääntelyn löyhentämiseksi.

Vain muutama kuukausi sitten puheenjohtaja Ursula von der Leyen lupasi jatkaa kaikkien Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteiden toteuttamista. Nykyinen työohjelma osoittaa kuitenkin muuta, ja siinä vähennetään kaikkein kiireellisimpien tavoitteiden, kuten saasteettomuustavoitteen, painoarvoa.

Voisiko ehdotetulla sääntelyn purkamisella olla kielteinen vaikutus kestävyyteen ja tähän mennessä saavutettuun edistykseen?

EU:n on vastustettava kiusausta purkaa sääntelyä, koska se vain heikentäisi sääntelyvarmuutta ja ennustettavuutta yritysten kannalta, horjuttaisi pitkän aikavälin kestävyyteen perustuvaa kilpailukykyä ja rapauttaisi kansalaisten hyvinvointia ja luottamusta.

EU:n on varmistettava, että byrokratian purkaminen ei johda ympäristön ja kansanterveyden suojelun vähentämiseen. Hankkeen älykkään täytäntöönpanon olisi vahvistettava Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa eikä heikennettävä sitä. Keskeisten ekologisten ja sosiaalisten suojatoimien heikentäminen byrokratian purkamisen varjolla ei ole vahvaan talouteen tähtäävä strategia. Se on piittaamaton askel taaksepäin, ja se vahingoittaa sääntöjä, jotka on suunniteltu tulevaisuuden vaatimukset huomioon ottavaa taloutta varten. Tämän seurauksena vuosikymmenen aikana kestävyydessä saavutettu edistys on vaarassa kumoutua.

Samaan aikaan kansalaisyhteiskuntaan kohdistuu kasvavaa painetta kaikkialla EU:ssa esimerkiksi ulkomaisia agentteja koskevien lakien, mielenosoitusten tukahduttamisen ja perusoikeuksia uhkaavien rahoitusleikkauksien myötä. Eurooppalaisen demokratian kilven ja tulevan EU:n kansalaisyhteiskuntastrategian on symbolisten sitoumuksien ohella tarjottava oikeusturvaa, kestävää rahoitusta ja jäsenneltyä kansalaisvuoropuhelua EU:n toimielinten kanssa. Komission työohjelmassa on asetettava etusijalle demokratian turvaaminen kansalaisyhteiskuntaa vahvistamalla. Ilman riippumatonta ja hyvin resursoitua kansalaisyhteiskuntaa eurooppalainen demokratia itsessään on vaarassa.

Danny Jacobs on Bond Beter Leefmilieun (BBL) (Belgian Flanderissa toimiva 135:tä ympäristöalan kansalaisjärjestöä edustava liitto) pääjohtaja ja Belgian edustaja Euroopan ympäristötoimistossa (Euroopan suurin ympäristöalan kansalaisjärjestöjen verkosto, joka edustaa noin 30:tä miljoonaa yksittäistä jäsentä ja kannattajaa).