Meitä koetteleva terveyskriisi on ennennäkemätön Euroopan ja koko maailman historiassa: se vaikuttaa vakavasti ihmiskuntaan kaikkialla ja pakottaa meidät kohtaamaan ihmiselämän häilyvyyden. Mikroskooppisen pieni organismi on iskenyt meihin, mutta vaikka emme vielä nyt pysty lyömään sitä, voitto on oleva meidän.

Ensimmäisen kerran vuosituhantisen historiansa aikana ihmiskunta joutuu suoriutumaan monista inhimillisistä ja sosiaalisia toiminnoista ilman fyysistä kontaktia, olematta samassa paikassa ja ilman suoria ihmissuhteita. Meidän on täytynyt oppia elämään ”virtuaalisesti”, mikä muuttaa koko elämäntapamme antropologiaa perinpohjaisesti. Maailma on muuttumassa, minkä vuoksi myös meidän on muututtava: Meidän on opittava käyttämään digitaalisia välineitä, jotta voimme olla yhteydessä toisiimme videokokouksin, ja meidän on opittava viestimään eri tavalla näkemättä toisiamme fyysisesti tai sosiaalisen etäisyyden säilyttäen. Myös liikkuvuus on muuttumassa, ja kokeilemme uusia kulkuvälineitä, kuten skootteria. Tässä vain muutama esimerkki siitä, miten muutoksesta on tullut tärkeä osa elämäämme.

Sukupolvemme tehtävänä on tarttua kaikkiin näihin haasteisiin ja löytää ratkaisuja.

Kaikesta huolimatta olemme ihmisolentoja, kykeneviä sopeutumaan. Tiedämme, että käsillä on vain pitkän historiamme välivaihe ja että ennemmin tai myöhemmin pystymme palaamaan omimpaan kuosiimme sosiaalisina eläiminä.

Oli tavallaan surullista pitää ETSK:n järjestäytymistäysistunto turvautuen etäyhteyksiin. Monella meistä oli arvatenkin sama kokemus. Se ei yksinkertaisesti ole sama asia kuin jos meillä olisi mahdollisuus tavata henkilökohtaisesti ja tutustua uusiin jäseniin, nauttia kahvista yhdessä tauon aikana tai viinilasillinen pitkän työpäivän jälkeen. Nämä ovat itse asiassa tärkeitä hetkiä ja osa sosiaalista vuorovaikutusta työelämässämme. Ne ovat elintärkeitä, jotta voimme tutustua toisiimme ja vaihtaa näkemyksiä niiden kollegojen seurassa, joiden kanssa meidän on neuvoteltava ja päästävä yksimielisyyteen lausuntotyössä.

Tiedämme, että meidän on annettava näiden hetkien odottaa vielä tovi, mutta aiomme ennemmin tai myöhemmin jatkaa elämäämme ihmisolentoina sanan kaikissa merkityksissä.