”EU:n on vastustettava kiusausta purkaa sääntelyä, koska se vain loisi epävarmuutta yrityksille, horjuttaisi kestävyyteen perustuvaa kilpailukykyä ja heikentäisi kansalaisten hyvinvointia ja luottamusta”, sanoo Danny Jacobs, Flanderissa toimivan Bond Beter Leefmilieu (BBL) ‑ympäristöverkoston pääjohtaja. Jacobs kertoi meille ympäristöalan kansalaisjärjestöjen huolenaiheista, jotka liittyvät EU:n viimeisimpään ehdotukseen yksinkertaistaa sääntelyä. Järjestöjen pelkona on, että Euroopan vihreän kehityksen ohjelman keskeiset tavoitteet jäävät sen myötä saavuttamatta.

Voisitteko kommentoida viimeisimpiä sääntelyn purkamista koskevia komission aloitteita, kuten kilpailukykykompassia ja omnibus-pakettia?

Euroopan komissio on esittänyt taloudellisiin päämääriin tähtäävän, sääntelyn purkamista ja yksinkertaistamista koskevan ohjelman, joka uhkaa vaarantaa kovalla työllä saavutetut ympäristöön liittyvät, sosiaaliset ja taloudelliset saavutukset. EU:n säännöstön mukauttamisen ja säilyttämisen välinen jännite vaikeuttaa selkeän suunnan löytymistä EU:n toimille.

Tammikuun lopussa esitelty komission kilpailukykykompassi heijastelee yritysten huolta energiakustannuksista ja taloudellisista haasteista, mutta sivuuttaa keskeiset painopisteet, kuten saasteettomuutta ja kansalaisten hyvinvointia koskevat tavoitteet, sillä se ei ohjaa Euroopan taloutta kohti puhdasta, vaurasta ja kiertotalouteen perustuvaa tulevaisuutta. Kompassi uhkaa johtaa Euroopan harhateille. Kilpailukykyisen hiilestä irtautumisen edistäminen ottamatta huomioon sosiaalisia ja ympäristötavoitteita vaarantaa viime kädessä EU:n toimielinten varsinaisen tarkoituksen: palvella ja puolustaa yhteistä etua.

Kansalaisjärjestöjä huolestuttaa kompassin riskialtis 25 prosentin yksinkertaistamistavoite. Sääntelyn yksinkertaistaminen on sinällään tervetullutta, mutta yksinkertaistaminen ilman perusteellisia arviointeja voisi heikentää ratkaisevan tärkeää terveyden, sosiaalisen ja ympäristönsuojelun tasoa. Yritysten innovoinnin esteenä ei ole sääntely vaan pikemminkin selkeiden sääntöjen puuttuminen. Jatkamalla sääntelyn purkamista vain luotaisiin epävarmuuden ilmapiiri, joka rankaisisi ensimmäisiä toimijoita – edelläkävijäyrityksiä – ja vaarantaisi samalla edistyksen ja kestävyyden.

Pelkäämme myös, että tämä yksinkertaistamispyrkimys tapahtuu ympäristönsuojelullisten ja sosiaalisten tavoitteiden kustannuksella. Yritysten kestävyysraportointia koskevassa direktiivissä, yritysten kestävää toimintaa koskevasta huolellisuusvelvoitteesta annetussa direktiivissä ja EU:n luokitusjärjestelmässä on monia puutteita, eivätkä ne ole niin kattavia kuin ne olisivat voineet olla. Jos näitä direktiivejä heikennetään, kun lähtökohta on jo ennestään alhainen, niistä tulee merkityksettömiä.

Toinen konkreettinen esimerkki osoittaa, mitä tällä hetkellä tapahtuu:  Flanderilla on viime vuosina ollut valtava PFAS-aineisiin liittyvä ongelma. Suuri osa alueesta on näiden kemikaalien saastuttamaa, ja ongelma koskee satojatuhansia kansalaisia. Kemikaalilainsäädännön (REACH) mukaista rajoitusta tai kieltoa pidetään tehokkaimpana välineenä teollisuusprosesseissa ja tuotteissa (seoksissa ja esineissä) käytettävien aineiden, kuten PFAS-aineiden, aiheuttamien riskien hallinnassa. Jos Euroopan komissio luopuisi REACH-asetuksen mukaisesta tiukasta sääntelystä, se lisäisi riskiä altistua vaarallisille kemikaaleille, mistä olisi haittaa kansanterveydelle. Yrityksillä olisi vähemmän velvoitteita etsiä turvallisia vaihtoehtoja, mikä puolestaan jarruttaisi innovointia kestävän kemian alalla. Ympäristön pilaantuminen voi lisääntyä, koska löyhempi sääntely johtaa yhä vaarallisempiin päästöihin ja jätteisiin. Kuluttajat ovat aiempaa enemmän vaarassa, koska tuotteita ei tarkasteta yhtä perusteellisesti myrkyllisten aineiden varalta. Tämä voisi johtaa siihen, että eurooppalaiset yritykset jäävät jälkeen maailmanlaajuisessa siirtymässä turvallisempiin ja ympäristöystävällisempiin tuotteisiin ja menettävät markkinaosuuksiaan kilpailijoille, jotka omaksuvat tulevaisuuden vaatimukset täyttäviä innovaatioita.

Kuinka toiveikas olette vihreän kehityksen ohjelman suhteen, kun otetaan huomioon komission äskettäin julki tuoma suuntaus Euroopan talouden vauhdittamiseksi?

Euroopan komission vuoden 2025 työohjelmaan sisältyy sekä lupaavia näkökohtia että riskejä. Vaikka sen hiilestä irtautumista ja kohtuuhintaista energiaa koskevat sitoumukset ovat mahdollinen tie kohti yhä puhtaampaa ja selviytymiskykyisempää Eurooppaa, Euroopan vihreän kehityksen ohjelman keskeiset tavoitteet ovat vaarassa jäädä sivuun. Ehdotetussa koontiasetuksessa on huolestuttavaa se, että se voisi toimia takaovena yritysten vastuuta koskevan sääntelyn purkamiselle ”yksinkertaistamisen” varjolla. Viimeaikaiset suuntaukset osoittavat, että yksinkertaistamista käytetään liian usein olennaisten suojatoimien heikentämiseen aina kemikaalilainsäädännöstä maatalouteen. Karu esimerkki tästä on maaliskuussa 2024 kiireellisesti toteutettu yhteisen maatalouspolitiikan uudistus, jonka yhteydessä karsittiin ekologisia suojatoimia. REACH-asetuksella pyrittiin varmistamaan kansanterveyden ja ympäristön suojelu. Nyt on vaarana, että pahasti myöhässä olevan asetuksen tarkistuksesta tuleekin ”yksinkertaistamiseen” tähtäävä toimenpide teollisuuden sääntelyn löyhentämiseksi.

Vain muutama kuukausi sitten puheenjohtaja Ursula von der Leyen lupasi jatkaa kaikkien Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteiden toteuttamista. Nykyinen työohjelma osoittaa kuitenkin muuta, ja siinä vähennetään kaikkein kiireellisimpien tavoitteiden, kuten saasteettomuustavoitteen, painoarvoa.

Voisiko ehdotetulla sääntelyn purkamisella olla kielteinen vaikutus kestävyyteen ja tähän mennessä saavutettuun edistykseen?

EU:n on vastustettava kiusausta purkaa sääntelyä, koska se vain heikentäisi sääntelyvarmuutta ja ennustettavuutta yritysten kannalta, horjuttaisi pitkän aikavälin kestävyyteen perustuvaa kilpailukykyä ja rapauttaisi kansalaisten hyvinvointia ja luottamusta.

EU:n on varmistettava, että byrokratian purkaminen ei johda ympäristön ja kansanterveyden suojelun vähentämiseen. Hankkeen älykkään täytäntöönpanon olisi vahvistettava Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa eikä heikennettävä sitä. Keskeisten ekologisten ja sosiaalisten suojatoimien heikentäminen byrokratian purkamisen varjolla ei ole vahvaan talouteen tähtäävä strategia. Se on piittaamaton askel taaksepäin, ja se vahingoittaa sääntöjä, jotka on suunniteltu tulevaisuuden vaatimukset huomioon ottavaa taloutta varten. Tämän seurauksena vuosikymmenen aikana kestävyydessä saavutettu edistys on vaarassa kumoutua.

Samaan aikaan kansalaisyhteiskuntaan kohdistuu kasvavaa painetta kaikkialla EU:ssa esimerkiksi ulkomaisia agentteja koskevien lakien, mielenosoitusten tukahduttamisen ja perusoikeuksia uhkaavien rahoitusleikkauksien myötä. Eurooppalaisen demokratian kilven ja tulevan EU:n kansalaisyhteiskuntastrategian on symbolisten sitoumuksien ohella tarjottava oikeusturvaa, kestävää rahoitusta ja jäsenneltyä kansalaisvuoropuhelua EU:n toimielinten kanssa. Komission työohjelmassa on asetettava etusijalle demokratian turvaaminen kansalaisyhteiskuntaa vahvistamalla. Ilman riippumatonta ja hyvin resursoitua kansalaisyhteiskuntaa eurooppalainen demokratia itsessään on vaarassa.

Danny Jacobs on Bond Beter Leefmilieun (BBL) (Belgian Flanderissa toimiva 135:tä ympäristöalan kansalaisjärjestöä edustava liitto) pääjohtaja ja Belgian edustaja Euroopan ympäristötoimistossa (Euroopan suurin ympäristöalan kansalaisjärjestöjen verkosto, joka edustaa noin 30:tä miljoonaa yksittäistä jäsentä ja kannattajaa).