ETSK:n ”kansalaisyhteiskunnan organisaatiot” -ryhmä

Asuntojen hinnat nousivat EU:ssa 47 prosenttia vuosina 2010–2022. Samaan aikaan vuokrat nousivat 18 prosenttia. Eurostatin mukaan yli 10 prosenttia kaupunkien kotitalouksista ja 7 prosenttia maaseutualueiden kotitalouksista käytti yli 40 prosenttia käytettävissä olevista tuloistaan asumiseen vuonna 2023. ETSK:n tilaamassa tutkimuksessa tarkastellaan poliittisia ratkaisuja kohtuuhintaisemman ja kestävämmän asumisen mahdollistamiseksi kaikille eurooppalaisille. Tässä haastattelussa tutkimuksen laatijat, sosiaali- ja talousalan tutkimuskeskuksen CASE:n taloustieteilijä Agnieszka Maj ja ympäristö-, energia- ja ilmastonmuutosasioista vastaava johtaja Karolina Zubel, kertovat keskeisistä havainnoistaan.

Mitä tämä ETSK:n teettämä tutkimus koskee, ja miksi se on merkityksellinen?

Tutkimuksessa tarkastellaan kohtuuhintaisten ja kestävien asuntojen tarvetta EU:ssa ja korostetaan digitalisaation (tekoäly, digitaaliset rakennusluvat, asiaankuuluvat tietokannat) ja yhteisötalouden rakenteiden merkitystä. Tapaustutkimusten avulla tuodaan esiin innovatiivisia pyrkimyksiä tehdä asumisesta kohtuuhintaisempaa ja parantaa asuntojen saatavuutta ja kestäväpohjaisuutta. Tutkimuksessa esitetään EU:n ilmastokestävyyttä, sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja talouskasvua koskevien tavoitteiden mukaisia, toteuttamiskelpoisia suosituksia vuosiksi 2030 ja 2050. Se tarjoaa strategista tietoa, jonka pohjalta asuntopolitiikkaa voidaan mukauttaa muuttuviin haasteisiin ja yhteisöjen hyvinvointia voidaan edistää.

Mitkä ovat tutkimuksen tärkeimmät tulokset?

Digitalisaatio tarjoaa merkittävän mahdollisuuden tehostaa asuntojen suunnittelua, rakentamista ja hallinnointia, mikä voi vähentää kustannuksia ja parantaa kestävyyttä. Tällä hetkellä sen vaikutus kustannussäästöihin on kuitenkin vähäinen. Digitaalisten ratkaisujen käyttöönoton esteenä ovat ennen kaikkea sidosryhmien vanhoilliset näkemykset, investointien heikoksi mielletty tuotto, korkeat täytäntöönpanokustannukset sekä kannustimien, koulutuksen ja sääntelyn puute. Digitalisaation koko potentiaalin hyödyntäminen edellyttää lisäinvestointeja digitaaliseen infrastruktuuriin esimerkiksi digitaalisten alustojen yhteentoimivuuden varmistamiseksi.

Yhteisötalouden toimijoiden, kuten rajoitetusti voittoa tavoittelevien asuntoyhtiöiden, yleishyödyllisten organisaatioiden tai osuuskuntien, osallistuminen on lupaava esimerkki innovatiivisesta politiikasta nykyisten asumiseen liittyvien haasteiden ratkaisemiseksi. Nämä toimijat tarjoavat kustannustehokkaita ja hyvin suunniteltuja asumisratkaisuja, jotka edistävät yhteisöllisyyttä ja asuntotarjonnan pitkäkestoista vakautta. Esimerkiksi Wienissä voittoa tavoittelemattoman ja rajoitetusti voittoa tavoittelevan asuntotuotannon osuus kaupungin koko asuntotuotannosta on 30 prosenttia, millä on ratkaiseva merkitys asuntomarkkinoiden vakauttamisen ja hinnannousun hillitsemisen kannalta. Tämä auttaa pitämään vuokrat kohtuullisina ja ehkäisee markkinoiden vääristymistä.

Mitkä ovat tärkeimmät toiminta- ja jatkotutkimussuositukset?

EU:n asuntopolitiikassa olisi keskipitkällä aikavälillä asetettava etusijalle kohtuuhintaista sosiaalista asuntotarjontaa koskevan uuden eurooppalaisen sopimuksen laatiminen ja asuntodirektiivin antaminen, jotta voidaan varmistaa yhtenäinen lähestymistapa kaikissa jäsenvaltioissa. Jäsenmaissa olisi tuettava innovatiivisia malleja, kuten osuuskuntia ja rajoitetusti voittoa tavoittelevaa asuntotarjontaa, osoitettava joustavaa rahoitusta asuntohankkeita varten ja otettava käyttöön digitaalisia välineitä parempien asumisratkaisujen tarjoamiseksi.

Pitkällä aikavälillä asuntopolitiikassa olisi omaksuttava strateginen ja kestävä lähestymistapa, jossa painotetaan paikallisia ratkaisuja ja jatkuvaa seurantaa. Digitalisaatiota on yhdenmukaistettava lainsäädännön keinoin, ja lisäksi tarvitaan kiertotalouteen liittyviä käytäntöjä, esimerkiksi pankkilainoja, joiden ehtona on, että rakennukset ovat kiertotalousperiaatteiden mukaisia, sekä energiatehokkuuteen perustuvia vuokrakannustimia ja ruohonjuuritason rahoitusaloitteita. Sosiaalisen monimuotoisuuden edistämiseksi ja alueiden keskiluokkaistumisen ehkäisemiseksi sosiaalisen asuntotarjonnan käsitettä olisi laajennettava niin, että kattaisi Wienissä sovellettavan mallin mukaisesti myös keskituloiset perheet. Jotta asuntotarpeet saadaan katettua, olisi uudisrakentamisen ja asuntokannan peruskorjauksen lisäksi tärkeää valjastaa käyttämättömät rakennukset uusiin käyttötarkoituksiin.

Tulevassa tutkimuksessa olisi keskityttävä osallistaviin lähestymistapoihin kaupunkisuunnittelussa, rakentamisessa ja asuntotarjonnassa, jotta asuntojen saatavuutta ja esteettömyyttä saataisiin parannettua kaikkien kansalaisten kannalta. Olisi myös tutkittava uusien teknologioiden, kuten tekoälyn ja automaation, vaikutusta asuinrakentamisen ja asuntojen hallinnoinnin tehokkuuteen ja mahdollisiin kustannussäästöihin. Lisäksi olisi kartoitettava innovatiivisia asumismalleja kaikissa EU:n jäsenvaltioissa ja yksilöitävä strategioita, joilla voidaan parantaa sekä asumisen kohtuuhintaisuutta että kestävyyttä.

ETSK teetti tutkimuksen kansalaisyhteiskunnan organisaatiot -ryhmän pyynnöstä.