”Freedom is just another word for nothing left to lose…” (vapaus on vain sana, jolla ilmaista, ettei ole mitään menetettävää...) sanoo Kris Kristoffersonin vuonna 1969 kirjoittama erittäin suosittu kantrikappale, josta monet artistit Janis Joplinista Kenny Rogersiin ovat esittäneet oman versionsa. Toisin kuin laulussa ”Me and Bobby McGee”, nykypäivän Euroopassa vapaus merkitsee kuitenkin sitä, että meillä on paljonkin menetettävää, ellemme puolusta vapauttamme – etenkin Unkarissa.

Ihmiset tottuvat hyviin asioihin varsin nopeasti. He eivät katso taaksepäin ja pysähdy miettimään, miten arvokkaita matkustusvapauden, lehdistönvapauden ja työllistymisen tai koulutuksen vapauden kaltaiset Euroopassa saavutetut vapaudet ovatkaan. Minun sukupolveni ihmiset (boomerit, jotka syntyivät 50-luvun lopulla, jolloin Unkari kuului vielä Varsovan liittoon) muistavat hyvinkin sen pitkän tien, joka johti Berliinin muurin kaatumisen ja vuonna 2004 toteutuneen Unkarin EU-jäsenyyden kautta nykyiseen vapauteen. Kommunismin romahtamisen jälkeen kului 14 vuotta, ennen kuin maamme pystyi liittymään EU:hun yhdessä Tšekin, Slovakian ja Puolan kanssa. Mielestäni nyt takana ovat toiset 14 vuotta, joiden aikana Unkari on hitaasti taantunut ja jäänyt jälkeen: kun maa vielä 1990-luvun alussa kuului kansalaisvapauksien ja lehdistönvapauden puolustajien eturintamaan, siellä vallitsee tätä nykyä populismi, autokratia ja perustuslaillinen diktatuuri, joka itsessään on ristiriita.

Maan hallitus on lähes avoimesti julistanut sodan yhteisiä eurooppalaisia arvoja vastaan esittäen ”Brysselin” vihollisena ja EU:n itse piruna, ja tätä on jatkunut lähes 14 vuotta. Tämä tekee EU-myönteisten kampanjoiden tukemisesta vaikeaa niin oppositiolle (tai sille, mitä siitä on jäljellä) kuin (jäljellä olevalle) kansalaisyhteiskunnalle ja kansalaisjärjestöille. Emme kuitenkaan suostu luovuttamaan. Emme suostu siihen, että eurooppalaisten arvojen annetaan mennä hukkaan vain siksi, että jotkut unkarilaiset poliitikot ovat päättäneet tanssia kaukaa, ehkä Kremlistä asti, kuuluvan pillin mukaan.

Viimeaikaiset Unkarissa järjestetyt kyselyt osoittavat edelleen, että lähes 68–70 prosenttia äänioikeutetuista tukee Euroopan unioniin ja yhteisiin eurooppalaisiin arvoihin liittyviä etuja ja hyödyntää niitä. Kysymys kuuluu, ovatko he valmiita käymään joukolla vaaliuurnilla 9. kesäkuuta 2024. Unkarissa EU-vaalit käydään samana päivänä kuin kunnallisvaalit, eivätkä näkymät ole huonot, sillä tyytymättömyys maassa kasvaa. Protestiääni hallituksen politiikkaa vastaan merkitsee myös ääntä EU:n puolesta.

Mihály Hardy on unkarilainen toimittaja ja Klubrádión päätoimittaja