Kun kriisi alkoi maaliskuun puolivälissä, koko tilanne oli todellakin ainutlaatuinen ja uskomaton. Lähes kaikki oli suljettuna kaikkialla Euroopassa, eikä kukaan tuolloin tiennyt, oliko rajoitustoimenpiteistä apua vai ei. Ihmishenkien pelastaminen oli tärkeintä, ja talous oli uhrattava.

Näimme Euroopan neljän vapauden häviävän yön yli. Sisämarkkinat olivat lähes kadonneet. Näimme jäsenvaltioiden estävän toimituksia muihin EU-maihin ja ostajien kirjaimellisesti odottavan kiinalaisten kasvosuojustehtaiden edessä kilpaillakseen toisten ostajien kanssa.

Omassa maassani, Virossa, tilanne ei ollut kovin paha. Terveydenhuoltojärjestelmä pystyi selviytymään haasteesta, eikä covid-19 aiheuttanut suurta määrää kuolonuhreja (yhteensä 69 kuolemaa). Aluksi oli pulaa kasvosuojuksista ja muista suojavarusteista, mutta lopulta tämäkin ongelma ratkaistiin. Mieltä ylentävää oli nähdä, kuinka nopeasti jotkut yritykset muuttivat tuotantoaan ja alkoivat valmistamaan tarvittavia varusteita, kun taas toiset auttoivat toimitusten kanssa.

Perheeni ja minä selvisimme kriisistä hyvin. Koska asumme talossa, joka sijaitsee vihreällä alueella, ja meillä on puutarha, emme kärsineet ylettömästi. Tietenkin lähes kaikki paikat – kauppakeskukset, koulut, elokuvateatterit, teatterit ja liikuntapaikat – olivat suljettuina, mutta kävelyllä käynti (tietysti etäisyyttä pitäen) oli mahdollista ja sitä jopa suositeltiin.

Ihmetystä herätti kaiken sähköistyminen – ostosten tekemisestä seminaareihin ja viestintään. Yhtäkkiä kaikki tehtiin internetin välityksellä, myös koulunkäynti. Verkko-opetukseen ja -oppimiseen siirtyminen tapahtui yhdessä yössä ja opettajat ja lapset selviytyivät siitä hyvin. Kaikki oppivat paljon kriisin aikana, ja sydäntäni lämmitti nähdä, kuinka paljon tyttäreni ikävöi oikeaa koulua.

Työnantajani, Viron kauppa- ja teollisuuskamarin, asiantuntijapalveluita käytettiin ennätyksellisen paljon. Force majeure -tapauksia tunnustettiin ennätysmäärä. Taloustilanne on hitaasti paranemassa, mutta joillakin aloilla on edelleen suuria vaikeuksia. Pelkään, että tämä saattaa olla vasta alkua ja että syksyllä tilanne voi pahentua. Tällä hetkellä hallituksen toimet auttavat monia ihmisiä, mutta mitä tapahtuu, jos ne lopetetaan?

Tällaiset vaikeat ajat saavat miettimään ja arvostamaan elämäämme ja vapauttamme Euroopassa ja myös komiteassa. On todellakin ylellisyyttä pystyä matkustamaan, tulemaan Brysseliin ja käymään keskusteluja. On erittäin tärkeää, että jatkamme työtämme, jotta voidaan säilyttää todellinen yhteys eri EU-maiden kansalaisten välillä riippumatta siitä, onko meneillään kriisi vai ei.