Ukrainan sota on antanut meille brutaalin muistutuksen EU:n perustamisen alkuperäisestä tarkoituksesta eli kestävän rauhan ylläpitämisestä mantereella. Valitettavasti olimme onnistuneet unohtamaan tämän. Tietyssä vaiheessa eurooppalainen narratiivi rauhasta ei enää ollut houkutteleva etenkään nuoremmalle sukupolvelle. Nyt saamme taas oppia, että Albert Camus’n sanoin ”rauha on ainoa taistelu, jota kannattaa käydä” ja että meidän on jatkettava ponnisteluja muutoksen aikaansaamiseksi siellä, missä sitä tarvitaan.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan toi takaisin 2000-luvun pahimman painajaisen – sodan Euroopan mantereella. Yhden valtion alueellinen koskemattomuus on jälleen asetettu kyseenalaiseksi. Tämä tuo mukanaan nälänhädän ja kansanmurhan vaaran. Venäjän hyökkäys on vastoin kaikkea, mikä on ”eurooppalaista” ja ”demokraattista”, eikä Eurooppa voi eikä aio sietää sitä. Rauha on Euroopan unionin perusta. Unioni perustuu lain voimaan, ei voiman lakiin.

Kymmenen vuotta sitten Euroopan unioni sai Nobelin rauhanpalkinnon tunnustuksena yli 60 vuotta kestäneestä rauhan, sovinnon ja demokratian kaudesta. EU:n on oltava edelleen rauhan ja demokratian vartija Euroopassa ja sen ulkopuolella ja vahvistuttava siinä tehtävässä entisestään.

Euroopan suurin haaste on nyt sota ja sen seuraukset – muuttoliike, inflaation kiihtyminen, energian hintojen nousu ja militarisoinnin tarve. Aiemmat haasteet, kuten covid-19, ilmastonmuutoksen torjunta ja Euroopan strategisen riippumattomuuden kehittäminen, ovat kuitenkin edelleen olemassa. Meidän on puututtava kaikkeen tähän ja autettava naapureitamme – Ukrainan kansaa. Olenkin tyytyväinen Versailles’ssa pidetyn EU:n epävirallisen huippukokouksen päätelmiin, jotka heijastavat ETSK:n suosituksia lopettaa välittömästi sotilaalliset toimet Ukrainassa, suojella ukrainalaisia ja maasta lähteneitä pakolaisia sekä vahvistaa Euroopan riippumattomuutta erityisesti energia-alalla.

Tämä aika ei ole helppoa, varsinkin kun olemme yhä väsyneitä covid-19-pandemian ja sulkutoimien jälkeen. Meidän on kuitenkin pidettävä yllä nykyistä yhtenäisyyden henkeä. Yksi asia on mielestäni varma: selviytymiskykyinen demokratia saa vahvuutensa ja elinvoimansa siitä, mitä kreikkalaiset kutsuivat sanalla ”demos” eli ihmiset, olivatpa sitten kyseessä työnantajat, työntekijät tai yleisesti kansalaiset. Vain yhdessä voimme rakentaa Euroopan tulevaisuutta.

Olemme juuri löytäneet kadoksissa olleen tunneyhteyden, joka saa meidät sitoutumaan Eurooppa-hankkeeseen. Sen nimenä on RAUHA.

Christa Schweng,
ETSK:n puheenjohtaja