Laure Batut: pelkoa, sopeutumista – ja mitä sen jälkeen?

Ensireaktiona pelko ja järkytys

Ensin tuli aito pelko, joka pysäytti kaiken ja sai jokailtaisia kuolinlukuja kuunnellessa pelkäämään omien hauraiden läheisten – niin nuorten kuin vanhojenkin – puolesta. Pelko sai muistamaan, että uhka vaanii kaikkialla.

Järkytys tuli sen huomaamisesta, miten valmistautumattomia Ranskan terveydenhoitoalan keskuspalvelut olivat. Lääkintähenkilöstö joutui tulilinjalle ilman suojautumiseen ja hoitoon tarvittavia perustarvikkeita, joita ei riittänyt myöskään kansalaisille. Yllättävää oli myös huomata, miten Ranskan kokoinen yhteiskunta merentakaisine alueineen pystyi hetkessä vaimentamaan kaikki ihmisen toiminnasta aiheutuvat äänet ja tyhjentämään kaupungit ja koulut, vaikka oikeutettu sosiaalinen raivo oli jatkunut kaduilla koko talven.

Maailma, joka oli pandemian takia yhä globaalimpi, jakautui liikkumisrajoitusten seurauksena yksittäisistä yksilöistä muodostuvaksi kirjavaksi kentäksi. Pandemia kasvatti kaikkia kuiluja.

Valtion paluu

Julkisten palvelujen ja erityisesti terveyspalvelujen tehtävänä on suojella elämää. Pikku hiljaa niille annettiin tarvittava logistiikka, paikoin show’ta muistuttavin toimenpitein, kun muutamia sairastuneita siirreltiin junilla ja helikoptereilla, ilman että toimintavalmiilta yksityisklinikoilta olisi pyydetty apua.

Yhteiskunnalle elintärkeitä palveluja tarjoavat yritykset saivat apua valtiolta, jotta ne voisivat auttaa elämän suojelemisessa toimittamalla tavaroita, siivoamalla jne.

Niiden työntekijät olivat kuitenkin keskenään hyvin erilaisessa asemassa virukselta suojautumisen suhteen, eivätkä he aina saaneet tunnustusta työstään.

Sitten sopeuduttiin

Sopeutuminen onnistui opettajien ja oppilaiden välisen kanssakäymisen, verkostojen, puhelimen, radion, television ja tiedotusvälineiden välttämättömän ja viihdyttävän sisällön avulla: oli saatava aika kulumaan ja hallintaan, ja oli tehtävä työtä. Asukkaat taputtivat ikkunoistaan hoitohenkilökunnalle joka ilta kello 20, koska valtio ei antanut näille ansaittua kiitosta.

Työntekijät löysivät uudelleen oman innovointikykynsä. Etätyö, jota ei aiemmin kaikille työntekijöille sallittu, yleistyi huimaa vauhtia. Vanhemmat ja varsinkin äidit joutuivat tekemään kahta työtä: omaansa ja opettajan työtä.

Ammattiliitot toimivat välittäjinä työntekijöiden, työnantajien ja hallinnon välillä ja saivat näin uuden legitimiteetin toiminnalleen maassa. Täytyy toivoa, ettei niitä vain kuulla, vaan myös kuunnellaan.

Eurooppa

Myös EU ja etenkin komission ensimmäiset ilmoitukset yllättivät.

Marshall-suunnitelma jäi toiseksi, niin kunnianhimoisilta elvytyssuunnitelmat kuulostivat. Jäsenvaltioiden hallitukset ja parlamentti löysivät kuitenkin nopeasti perusteita vitkastelulle, jota olemme sen jälkeen saaneet todistaa.

Samaan aikaan monet pienet yritykset, joilla oli vähän työntekijöitä ja pienet kassavarat, ehtivät jo mennä konkurssiin. Ravintoloita myytiin tappiollisesti, ja nuorten vasta aloittaneiden yrittäjien työ valui hukkaan. Pankkeja ei ole näkynyt. Työntekijöillä on oikeus osa-aikatyöttömyyskorvauksiin syyskuuhun asti, mutta mitä sen jälkeen? Vaikka suuryritykset ovat saaneet valtiota tukea (kuten Air France-KLM, joka on saanut 7 miljardia euroa Alankomailta ja Ranskalta), ne irtisanovat törkeästi työntekijöitään. Samaan aikaan työmarkkinoille on tulossa kesän jälkeen 700 000 nuorta...

Mitä seuraavaksi?

Lähitulevaisuus alkaa muistuttaa yhä enemmän kuluneita kuukausia. Ensinnäkin virus on edelleen voimissaan. Toisaalta virusta ”ennen” aloitetut uudistukset ovat tulossa myös sen ”jälkeen”, vaikka Ranskan työelämä ei niitä halua. Hallitus on luvannut kansalaisille, että bkt:n 13 prosentin romahdusta ei rahoiteta veroilla, mutta irtisanomiset ja hintojen nousu – energia, liikenne, hedelmät ja vihannekset – ovat jatkuneet koko kesän.

Työn organisointi tulee kriisistä saatujen opetusten valossa muuttumaan. Etätyöhön, alustatyöhön ja videokonferensseihin tarvitaan sääntelyä, jota ei vielä ole olemassa. Sopeutumisen jälkeen on valppauden vuoro. Paljastaako kriisi sen, että taloudellisesti vahvimmat pärjäävät aina paremmin ja että heikommista lähtöasetelmista ponnistavat kärsivät yhä enemmän? Pariisin alue on Ranskan köyhin departementti, ja siellä oli eniten sairastuneita. Tässä ei valitettavasti ole mitään uutta.