Jaroslaw Pietras

Puolan EU-jäsenyyden entinen apulaispääneuvottelija Jarosław Pietras kertoo 20 vuotta sitten tapahtuneen laajentumisen vaikutuksista ja sen tuomista taloudellisista ja muista eduista paitsi Puolalle ja muille EU:hun liittyneille maille myös koko EU:lle. Päätös laajentaa Euroopan unionia vuonna 2004 osoitti unionin sitoutumisen yhtenäisyyteen, monimuotoisuuteen ja solidaarisuuteen. Menneistä tapahtumista voidaan edelleen ottaa oppia mahdollisia tulevia liittymistä valmistelevia neuvotteluja ajatellen. 

20 vuoden jälkeen on täysin selvää, että useimpien Keski-Euroopan maiden sekä Maltan ja Kyproksen liittyminen EU:hun oli paitsi ”suuri laajentuminen” myös historiallinen virstanpylväs koko Euroopan unionille. Vaikutus ulottui syvälle, erityisesti mukaan liittyneiden maiden talousympäristössä.

Laajentuminen paransi merkittävästi Keski-Euroopan maiden elintasoa. Kahdeksan Keski-Euroopan maan – Latvian, Liettuan, Puolan, Slovakian, Slovenian, Tšekin, Unkarin ja Viron – yhteenlaskettu ostovoimakorjattu BKT henkeä kohti kasvoi huomattavasti ja ylitti tuloksen, joka olisi voitu saavuttaa EU:n ulkopuolelle jääden. Kun kyse on yhdentymisen tuomista konkreettisista hyödyistä, tilastoissa viitataan aina keskiarvoihin. On syytä huomata, että vaikka hyödyt eivät jakautuneet tasaisesti jäsenvaltioiden kesken ja joissakin maissa tilanne parani huomattavasti enemmän kuin toisissa, kaikissa maissa on tapahtunut merkittävää parannusta. Esimerkiksi Liettuasta ja Puolasta tuli edelläkävijöitä, jotka saivat merkittävimmät edut EU-jäsenyydestä, kun taas Viro ja Slovenia edistyivät vähemmän kohdatessaan haasteita erityisesti vuoden 2008 finanssikriisin vaikutusten vuoksi.

Liittyminen Euroopan unioniin käynnisti Puolan ja muiden Keski-Euroopan maiden uuden taloudellisen vaurauden aikakauden. Erityisesti Puola on liittymisen jälkeisen kehityksen menestystarina. Maan talouskasvu on ollut ennennäkemätöntä, ja sen BKT kaksinkertaistui vuosina 2004–2022. Vastaavasti myös alueen muiden jäsenvaltioiden BKT asukasta kohden kasvoi huomattavasti, joskin vaihtelevissa määrin. Esimerkiksi Slovakia ja Liettua ovat edistyneet kiitettävästi ja kaventavat edelleen kehityseroja Länsi-Eurooppaan nähden. Kyseisen kauden tilastotiedot antavat kuvan häiriönsietokyvystä ja dynaamisuudesta, sillä nämä maat hyödynsivät EU-jäsenyyttä edistääkseen talouskasvuaan ja parantaakseen maailmanlaajuista kilpailukykyään. Tämä merkittävä saavutus osoittaa EU:n yhdentymisen muutosvaikutukset kaikkien uusien jäsenvaltioiden talouksiin. Tulokset saatiin finanssikriisin vaikutuksista huolimatta, sillä sen aikana EU:n uudet jäsenvaltiot saavuttivat odotettua suuremman kasvun.

Vuonna 2004 tapahtuneen EU:n laajentumisen jälkeiseen aikaan liittyi haasteitakin. Esimerkiksi vuoden 2008 maailmanlaajuinen finanssikriisi aiheutti häiriöitä kaikkialla Euroopan taloudessa ja testasi sekä vakiintuneiden että vasta integroituneiden jäsenvaltioiden häiriönsietokykyä. Kriisin kielteisistä vaikutuksista huolimatta uudet EU:n jäsenvaltiot osoittivat huomattavaa häiriönsietokykyä ja ylittivät alkuperäiset kasvuennusteet. Niiden kyky selviytyä myrskystä ja ylläpitää positiivisia kasvulukuja on korostanut niiden talouksien vahvuutta ja EU:hun yhdentymisen etuja. Vaikka talouskriisi aiheutti merkittäviä haasteita, se tarjosi näille maille myös mahdollisuuden hyötyä täysimääräisesti tiiviistä yhteyksistä Euroopan talouteen. Se osoitti myös, kuinka sitoutuneita vasta liittyneet maat olivat eurooppalaisiin arvoihin ja solidaarisuuteen vastoinkäymisten aikoina.

Neuvotteluprosessin aikana Puolan kansalaisyhteiskunnasta kehkeytyi voimakas muutoksen ja edistyksen voima. Kansalaisyhteiskunnan organisaatioilla, ruohonjuuritason liikkeillä ja edunvalvontaryhmillä on ollut keskeinen rooli EU:n yhdentymisen edistämisessä ja demokraattisten arvojen vaalimisessa Puolassa. Niiden väsymättömät ponnistelut tietoisuuden lisäämiseksi, tuen saamiseksi ja johtajien saattamiseksi vastuuseen ovat olleet ratkaisevan tärkeitä yleisen mielipiteen muovaamisessa ja myönteisten muutosten edistämisessä. Toimimalla aktiivisesti kansalaisten kanssa ja edistämällä vuoropuhelua ja avoimuutta Puolan kansalaisyhteiskunta auttoi varmistamaan, että neuvotteluprosessi oli osallistava ja demokraattinen sekä vastasi kansalaisten tarpeisiin. Niiden panos paitsi helpotti Puolan liittymistä EU:hun myös lujitti maan demokratian ja kansalaisyhteiskunnan perustuksia.

Päätös laajentaa Euroopan unionia vuonna 2004 osoitti unionin sitoutumisen yhtenäisyyteen, monimuotoisuuteen ja solidaarisuuteen. Toivottamalla useimmat Keski-Euroopan maat sekä Maltan ja Kyproksen tervetulleiksi, EU kasvatti taloudellista potentiaaliaan, kulttuurista rikkauttaan ja geopoliittista vaikutusvaltaansa. Uusien maiden liittyminen toi unionille uusia näkökulmia, lahjakkuuksia ja mahdollisuuksia, rikastutti sen moninaisuutta ja vahvisti sen maailmanlaajuista asemaa. Geopoliittisesta näkökulmasta tarkasteltuna laajentuminen lisäsi EU:n vaikutusvaltaa ja vakautta sisällyttämällä Keski- ja Itä-Euroopan maat yhteistyöpuitteisiinsa. Institutionaalisesti se monipuolisti EU:n näkymiä ja syvensi sen yhdentymistä luomalla perustan yhtenäisemmälle ja kestävämmälle unionille.

EU:n vuoden 2004 laajentumisesta saatujen kokemusten perusteella on syytä ottaa oppia erityisesti neuvotteluprosessista ja liittymistä edeltävistä valmisteluista. Jos lähtisin tänään vastaavaan prosessin, pyrkisin siihen, että kaikissa tulevissa neuvotteluissa kiinnitettäisiin enemmän huomiota liittymistä valmisteleviin edellytyksiin ja tukimekanismeihin erityisesti hallinnon ja oikeusvaltion aloilla. On olennaisen tärkeää varmistaa, että ehdokasmaat täyttävät tarvittavat kriteerit ja normit ennen EU:hun liittymistä, jotta voidaan turvata unionin eheys ja vaalia sen arvoja. Lisäksi riittävän tuen ja avun tarjoaminen ehdokasmaille neuvotteluprosessin aikana on ratkaisevan tärkeää niiden onnistuneen integroinnin ja pitkän aikavälin vakauden kannalta EU:ssa.

EU:n vuoden 2004 laajentumista koskevan neuvotteluprosessin ytimessä oli yhteinen sitoumus edistää vakautta, demokratiaa ja vaurautta kaikkialla Euroopassa. Neuvotteluja ohjasi halu vahvistaa Euroopan kansojen välisiä yhteistyö- ja solidaarisuussuhteita, sillä sekä ehdokasmaat että silloiset EU:n jäsenvaltiot tunnustivat laajentumisen molemminpuoliset hyödyt. Vaikka neuvottelut olivat monimutkaisia ja haastavia, niiden taustalla oli viime kädessä yhteinen näkemys yhtenäisestä ja vauraasta Euroopasta, jossa kaikki kansakunnat voisivat menestyä yhdessä Euroopan unionin puitteissa.

Kun EU:n ehdokasmaat etenevät liittymisen polulla vuonna 2024 on otettava huomioon useita keskeisiä näkökohtia. Ensinnäkin EU:n normien ja arvojen mukaisten uudistusten priorisointi on olennaisen tärkeää onnistuneen yhdentymisen ja pitkän aikavälin vakauden kannalta unionissa. Tähän sisältyy demokraattisten instituutioiden vahvistaminen, oikeusvaltioperiaatteen edistäminen sekä perusoikeuksien ja -vapauksien turvaaminen. Lisäksi on ratkaisevan tärkeää toimia ennakoivasti EU:n nykyisten jäsenten kanssa luottamuksen ja tuen rakentamiseksi, jotta siirtyminen unioniin sujuisi kitkattomasti. Osoittamalla aitoa sitoutumista eurooppalaisiin arvoihin ja yhteistyöhön ehdokasmaat voivat tasoittaa tietä omalle valoisammalle tulevaisuudelle Euroopan unionissa.

Jarosław Pietras työskentelee tällä hetkellä vierailevana tutkijana Brysselissä sijaitsevassa Eurooppa-tutkimuksen Wilfried Martens -keskuksessa ja vierailevana professorina Bruggen College of Europessa.

Hän oli osa ryhmää, joka neuvotteli Puolan liittymisestä EU:hun alkaen vuodesta 1998 vuoteen 2004, jolloin Puola liittyi EU:hun. Vuosina 1990–2006 hän toimi kotimaassaan Puolassa valtiovarainministeriön valtiosihteerinä, EU-asioiden valtiosihteerinä ja Euroopan yhdentymiseen liittyviä asioita käsittelevän komitean kansliapäällikkönä. Vuosina 2008–2020 hän palveli Euroopan unionin neuvostossa pääjohtajana useilla politiikanaloilla (ilmastonmuutos, ympäristö, liikenne, televiestintä, energia, koulutus, kulttuuri, audiovisuaaliala, nuoriso ja urheilu). Hän on väitellyt taloustieteen tohtoriksi Varsovan yliopistosta ja julkaissut teoksia mm. EU:sta, kestävästä kehityksestä ja kauppaan liittyvistä kysymyksistä. Hän on myös ollut Fulbright-säätiön tutkija ja Bruegel-ajatushautomon hallituksen jäsen (2008–2011).