Kirjoittanut Pat Cox
Erityisvieraamme, Euroopan parlamentin entinen puhemies Pat Cox, muistaa 20 vuotta sitten tapahtuneen EU:n suuren laajentumisen ainutlaatuisen toiveikkuuden aikana, jolloin maanosa saattoi lopulta hengittää molemmilla keuhkoillaan: itäisellä ja läntisellä. Putinin julistaessa myyttiään slaavilaisesta veljeydestä ballististen ohjusten räjähdysten säestämänä EU on edelleen vapaiden ja itsenäisten kansojen vapaaehtoinen liitto, joka perustuu ihmisoikeuksien kunnioittamisen, tasa-arvon ja oikeusvaltion perusarvoihin.
EU:n neuvoston silloisen puheenjohtajavaltion Irlannin Dublinissa 1. toukokuuta 2004 järjestämä tapahtuma ja Euroopan parlamentissa Strasbourgissa 3. toukokuuta 2004 järjestetty tervetuliaistilaisuus piirtyvät mielessäni poliittisesti mutta myös emotionaalisesti ainutlaatuisen myönteisyyden ja toivon täyttäminä päivinä ja symbolisina kotiinpaluun ja jälleenyhdistymisen hetkinä, jolloin maanosa hengitti molemmilla keuhkoillaan: itäisellä ja läntisellä. Seamus Heaney luki Dublinissa runonsa Beacons at Bealtaine, joka ilmentää taustalla vaikuttanutta optimismia sen suhteen, mitä tämä historiallinen laajentuminen voisi saada aikaan: ”Move lips, move minds and make new meanings flare”. Strasbourgissa kymmenen uuden jäsenvaltion kansalliset liput nostettiin Gdańskin laivanrakennustelakoilla valmistettuihin valtaviin lippusalkoihin, jotka olivat lahja Puolalta. Niiden matka Strasbourgiin oli symbolinen muistutus matkasta kommunismista vapauteen, mitä Lech Wałęsan läsnäolo tilaisuudessa korosti.
Tapahtuma oli tietysti kaikille monien vuosien pitkän ja monimutkaisen molemminpuolisen valmisteluprosessin huipentuma. Maaliviivan saavuttaminen tässä poliittisessa prosessimaratonissa tuotti kaikille osapuolille paitsi iloa myös helpotusta.
Väitän, että laajentuminen on ollut ehkä EU:n vahvin, muutosvoimaisin ja menestyksekkäin poliittinen väline viiden viime vuosikymmenen aikana. Oma maani Irlanti liittyi jäseneksi ensimmäisellä laajentumiskierroksella 1. tammikuuta 1973. Se oli silloisen Euroopan talousyhteisön köyhin valtio ja alue. Pääsy laajoille markkinoille ja EU:n aluerahastojensa ja myöhemmin koheesiorahastojen kautta osoittama solidaarisuus jäsenyyden ensimmäisinä vuosikymmeninä, sukupuolten tasa-arvoa ja ympäristöpolitiikkaa koskevat tiukemmat normit, tuki Pohjois-Irlannin rauhanprosessille sekä niiden ainutlaatuisen haasteellisten seurausten tunnustaminen, joita brexit aiheutti Irlannille, ainoalle Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa yhteisen maarajan jakavalle EU:n jäsenvaltiolle: kaikki tämä yhdessä on tuottanut erityisen myönteisiä kokemuksia ja tuloksia. Kaikki ei aina sujunut kitkattomasti, etenkään euroalueen kriisin aikana, mutta nettovaikutus on ollut vahvasti myönteinen.
Vaikka sekä kunnioitan että pahoittelen Yhdistyneen kuningaskunnan päätöstä erota unionista, se todistaa selvästi yhden asian: EU on vapaaehtoinen liitto, jonka muodostavat vapaat, itsenäiset kansat – vapaat liittymään ja vapaat eroamaan. Miten jyrkkä vastakohta se onkaan verrattuna Putinin Ukrainaa vastaan käymään uusimperialistiseen sotaan, jossa kiväärinlaukaukset ja ballististen ohjusten ja tappavien droonien aiheuttamat räjähdykset julistavat päivittäin hänen myyttiään slaavilaisesta veljeydestä.
Kreikan, Portugalin ja Espanjan liittyminen unioniin nosti elintasoa ja paransi elämänlaatua näissä maissa, mutta se myös tuki osaltaan niiden paluuta toimiviksi demokratioiksi diktatuurin jälkeen.
EU:n suuri laajentuminen 20 vuotta sitten sai uusissa jäsenvaltioissa ja etenkin Keski- ja Itä-Euroopan maissa aikaan valtavaa kasvua investointien, kaupan ja EU:n solidaarisuuden vyöryn myötä. Maiden inflaation ja valuutan mukaan korjattu asukaskohtainen bruttokansantuote, joka oli ollut alle puolet EU:n keskiarvosta, nousi kahden vuosikymmenen kuluessa kolmeen neljäsosaan EU:n keskiarvosta. Liettuan BKT asukasta kohden kolminkertaistui tänä aikana. Terveys on kohentunut ja koulutus parantunut, mikä on johtanut sekä elämänlaadun että elintason parantumiseen. Koko alueen maatalouden tuotos on kaksinkertaistunut. Tuolloinen laajentuminen on siis aiempien laajentumisten tapaan tuottanut hyötyä kaikille osapuolille, niin unioniin liittyneille valtiolle kuin EU:lle. Olenkin laajentumisen suhteen optimistinen, mutta en naiivi.
Puolan viime vuosien ja Unkarin jo pitkään jatkuneet kehityskulut ovat osoittaneet, että lipsuminen oikeusvaltioperiaatetta, tiedotusvälineiden vapautta ja vähemmistöjen oikeuksien kunnioittamista koskevista EU:n normeista on paljastanut halukkuuden käyttää EU:ta vaurauden välineenä olematta kuitenkaan valmis sitoutumaan sen edustamaan yhteisten arvojen yhteisöön. Unkarin pääministeri julistaa ylpeänä maansa olevan epäliberaali demokratia. Vaikka Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artikla saattaa jättää tulkinnanvaraa, on itsestään selvää, että kyseessä ei ole epäliberaalin demokratian peruskirja. (”Unionin perustana olevat arvot ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vähemmistöihin kuuluvien oikeudet mukaan luettuina. Nämä ovat jäsenvaltioille yhteisiä arvoja yhteiskunnassa, jolle on ominaista moniarvoisuus, syrjimättömyys, suvaitsevaisuus, oikeudenmukaisuus, yhteisvastuu sekä naisten ja miesten tasa-arvo.”)
Tämä kuuluu osana EU:n jäsenyyssopimukseen, se on kirjattu kaikkiin liittymissopimuksiin ja sen ovat hyväksyneet kaikki jäseniksi liittyneet valtiot. Kaava ”pitäkää arvonne mutta lähettäkää rahaa” ei ole kestävä perusta keskinäiselle kunnioitukselle – tätä ei pidä unohtaa nykyisten ehdokasmaiden neuvotellessa mahdollisesta EU:n jäsenyydestä. Odotan, että Kööpenhaminan kriteereillä on tulevissa neuvotteluissa entistä tärkeämpi rooli ja että niihin liitetään mahdollisesti liittymissopimuslausekkeita, jotka tarjoavat EU:lle järeämmät keinot puolustaa oikeuksia ja arvoja rikkomuksia vastaan. EU ei ole pelkkä markkina-alue, eikä aineellinen edistys – niin toivottavaa kuin se onkin – ole sen ainoa tai edes keskeinen olemassaolon tarkoitus.
Laajentuminen on kuitenkin tähänastisen kehityksensä perusteella tuottanut pohjimmiltaan myönteisiä tuloksia kaikkien osapuolten kannalta, ja sitä olisi tarkasteltava myönteisessä hengessä. Ehdokasvaltiot joutuvat kukin omassa tahdissaan käymään läpi merkittäviä muutoksia. Myös EU:lla on vielä tehtävää oman päätöksentekoprosessinsa ja uusien jäsenvaltioiden vastaanottamisen edellyttämän rahoituskapasiteetin sekä liittymistä valmistelevan tuen suhteen. Kun ehdokasvaltion asema on myönnetty ja unionin säännöstön analyyttinen tarkastelu saatettu loppuun, neuvottelukehykset, neuvottelujen aloittaminen ja päättäminen luku luvulta sekä mahdolliset liittymissopimukset edellyttävät kaikki neuvoston yksimielisyyttä. Mikään näistä vaiheista ei ole yksinkertainen tai helppo. Toiveena on, että kaikki jäsenvaltiot noudattavat ”vilpitöntä yhteistyötä” koskevaa velvollisuutta avustaa toisiaan perustamissopimuksesta johtuvia tehtäviä täyttäessään (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklan 3 kohta).
Ukrainan tapaus on monimutkaisuudessaan poikkeuksellinen, kun otetaan huomioon maan koko, maatalouden suhteellinen osuus maan bruttokansantuotteesta EU:n keskiarvoon verrattuna ja maan suhteellinen köyhyys henkeä kohden lasketulla BKT:llä mitattuna sekä luonnollisesti sota ja sen tuhoisat seuraukset. Neuvottelut voidaan kuitenkin käynnistää. Ukraina on EU:n kanssa tekemiensä assosiaatiosopimuksen ja pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppasopimuksen myötä jo tiellä kohti yhdentymistä. Näitä sopimuksia voitaisiin ajan mittaan laajentaa asteittain, mutta viime kädessä pysyvä alueellinen lopputulos ja vakaa rauha – jossa EU-jäsenyydellä voi olla tärkeä rooli – ovat liittymisen olennainen ennakkoedellytys. EU tarvitsee itäisellä sivustallaan vakautta kaaoksen sijaan, ja Ukrainan hyväksyminen jäseneksi on viime kädessä sekä yhteisen edun että Ukrainan edun mukaista.
Pat Cox, Euroopan parlamentin puhemies vuosina 2002–2004
Pat Cox on irlantilainen poliitikko ja toimittaja. Hän toimi Euroopan parlamentin puhemiehenä vuosina 2002–2004 ja European Movement International ‑järjestön puheenjohtajana vuosina 2005–2011. Hän on johtanut Jean Monnet -säätiötä vuodesta 2015 lähtien. Hän on myös liikenteen Skandinavia-Välimeri-TEN-T-ydinverkkokäytävän (EU) eurooppalainen koordinaattori ja Ukrainan parlamentin (Verkhovna Rada) parlamentaarista uudistusta käsittelevän Euroopan parlamentin tarvearviointi- ja täytäntöönpanovaltuuskunnan johtaja. Uransa alkuaikoina hän juonsi ajankohtaisohjelmaa televisioyhtiö RTE:ssä Dublinissa. Vuonna 2004 Cox sai Aachenin kaupungin myöntämän kansainvälisen Kaarle Suuri -palkinnon parlamentaarisesta sitoutumisestaan Euroopan unionin laajentumiseen.
