Herman Van Rompuy: ”Nyt ei ole aika maalailla kauhukuvia”

EU on vuodesta 2008 lähtien kohdannut kriisin toisensa jälkeen – eräänlaisen kriisien suman. Monia askarruttaa, mitä seuraavaksi on edessä, ja tämä kertoo siitä, että pelko ja epävarmuus ovat lisääntyneet. On totta, että useimmat kriisit ovat saaneet alkunsa muualta. Mutta silti. Unioni on selvinnyt kaikista vaarallisista koettelemuksista, jotka ovat toisinaan jopa uhanneet sen olemassaoloa. Olemme hyviä taltuttamaan kriisejä, mutta meillä on edessämme myös myönteisiä haasteita. Osaammeko hoitaa ne yhtä hyvin?

Kun näen, miten EU hyödyntää covid-pandemian sosiaalisten ja taloudellisten vaikutusten torjumiseen tarkoitettua elpymisrahastoa ekologisen ja digitaalisen siirtymän vauhdittamiseen, olen toiveikas! Kriisinhallinta on yhdistetty pitkän aikavälin visioon, ja tämä on lyhytnäköisen ajattelun ja toiminnan riivaamassa nykypolitiikassa kaikkein vaikeinta.

Hiilineutraaliuden saavuttaminen vuoteen 2050 mennessä on sananmukaisesti elintärkeää, ja lisäksi sen pitäisi auttaa meitä säilyttämään taloudellinen kilpailukykymme. Meidän ei pidä tehdä samoja virheitä kuin digitaalisen vallankumouksen yhteydessä, jolloin tilaisuus meni meiltä melkein sivu suun.

Todellinen ilmastopolitiikka auttaa myös toisen keskeisen tavoitteen eli unionin strategisen autonomian tai jonkinlaisen eurooppalaisen riippumattomuuden saavuttamisessa. Ilmastopolitiikan avulla voidaan vähentää ja välttää fossiilisten polttoaineiden, kuten venäläisen kaasun, tuontia. Vihreän kehityksen ohjelma auttaa ilmasto- ja talouskysymyksissä ja tekee EU:sta riippumattomamman. Kaikki nämä näkökohdat liittyvät toisiinsa, ne ovat toisistaan riippuvaisia.

Haluaisin mennä vielä hieman pidemmälle: Jos unioni haluaa ottaa geopoliittisen roolin, sen on oltava kilpailukykyinen, sillä maailman valtatasapaino määräytyy talouden mukaan. Tästä syystä ekologinen ja digitaalinen siirtymä on niin tärkeä, ja tästä syystä meidän on edelleen puhuttava kauppa-asioissa yhdellä äänellä – kuten teimme brexitin yhteydessä ja neuvotellessamme vapaakauppasopimuksen esimerkiksi Japanin kanssa ja solmiessamme investointisopimuksen Kiinan kanssa. Komission puheenjohtaja onnistui välttämään kauppasodan jopa Trumpin presidenttikaudella, koska puhalsimme yhteen hiileen. Geopoliittisesti EU:lla voi kuitenkin olla todellista merkitystä vain, jos onnistumme vähentämään reippaasti riippuvuuttamme muista globaaleista toimijoista monilla eri aloilla, kuten digitaaliteknologia, energia, muuttoliike, rahoituspalvelut (EU:n pitäisi olla tässä suhteessa riippumattomampi myös Lontoon finanssikeskuksesta ja Yhdysvaltain dollarista), elintarvikkeet ja kansanterveys. Tämä edellyttää sitä, että yhdistämme voimamme elinkeinoasioissa. Koolla ja mittakaavalla on merkitystä. Edistymme kaikilla näillä aloilla, mutta toisinaan eteneminen on liian hidasta. Emme saa olla niin sinisilmäisiä, ja meidän on ajateltava strategisemmin ja eurooppalaisemmin.

Toivon, että Euroopan tulevaisuutta käsittelevässä konferenssissa keskitytään myös unionin sisäisiin haasteisiin. Elämme teknologisesti, demografisesti, taloudellisesti, ekologisesti ja geopoliittisesti uudenlaisessa maailmassa. Kaikki tämä kehitys etenee nopeammin kuin olemme osanneet odottaa tai pelätä. Itse asiassa kaikesta on tullut kiireellistä.

Euroopan unionissa meidän on pidettävä huolta yhteiskunnallisen ja poliittisen vakauden säilymisestä tai palauttamisesta. Pandemia on luonut uudenlaista eriarvoisuutta ja kasvattanut olemassa olevia eroa entisestään. Jakolinja vähän koulutettujen ja hyvin koulutettujen välillä on työmarkkinoilla yhä selvempi, ja vaarana on, että eräät ryhmät tuntevat itsensä hylätyiksi, erityisesti nyt kun digitaalinen vallankumous näyttää alkaneen. Elpymisrahasto ja rokotteiden yhteishankinnat ovat osoitus eurooppalaisesta solidaarisuudesta. Myös kansallisella tasolla on kuitenkin tehtävä paljon työtä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden parantamiseksi. Pandemia on lisännyt huimasti köyhien ihmisten määrää, ja äärimmäinen köyhyys on vuosikymmeniä kestäneen vähenemissuuntauksen jälkeen jälleen lisääntynyt kaikkialla maailmassa. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea antaa sosiaaliselle yhteenkuuluvuudelle siis perustellusti erittäin paljon painoarvoa. Poliittisella tasolla taas oikeusvaltioperiaatetta, sananvapautta, tiedotusvälineiden vapautta ja siten myös vapaita vaaleja on horjutettu monissa maissa, ja tämä on saanut aikaan vastareaktioita.

Haasteita on siis yllin kyllin, joten on huolehdittava siitä, että meillä on valmiutta, tahtoa ja kykyä vastata niihin yhdessä. Nyt ei ole aika maalailla kauhukuvia vaan tarvitaan ihmisiä, hallintotahoja ja organisaatioita, jotka luovat toivoa.

Herman Van Rompuy, European Policy Centren puheenjohtaja