Christian Moos

Huoli vihamielisten valtioiden, kuten Venäjän, pahantahtoisesta vaikuttamisesta on täysin perusteltu. Edullisista lainoista äärioikeistolaisille puolueille, hallintoneuvostopaikoista politiikan unohdetuille suuruuksille, rahakkaista sopimuksista epäilyttäville yrittäjille ja rahoituksesta niin sanotuille kansalaisjärjestöille on paljon esimerkkejä.

Euroopan on siis oltava hyvin valppaana EU-vaaleja silmällä pitäen. Demokratian puolustuspaketissa esitetään jäsenvaltioille hyviä suosituksia, mutta se tulee aivan liian myöhään. Komissio julkaisi paketin alun perinkin myöhässä ja lykkäsi sitä alkukesästä 2023 vielä yli puolella vuodella, koska lainsäädäntöehdotusta, joka pakettiin oli tarkoitus sisällyttää, kritisoitiin kovasanaisesti ja ennen kaikkea yksimielisesti.

Kun paketti joulukuussa julkaistiin, pahimmat pelot kuitenkin toteutuivat. Ehdotettu direktiivi johtaisi EU:n ulkopuolisten maiden hallituksilta, esimerkiksi Yhdysvalloilta, rahoitusta saavien kansalaisjärjestöjen leimautumiseen. Jo pelkkä ehdotus antaa lisää vettä myllyyn autoritaarisille hallinnoille, jotka yrittävät ulkomaisia agentteja koskevilla laeilla vaientaa demokraattisen opposition.

Direktiiviehdotuksessa esitetyt määritelmät ovat sitä paitsi epämääräisiä, ja varsinaisille Moskovan agenteille jää valtavia porsaanreikiä. Järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan edustajia ihmetyttää, miksei komissio perusta kaikki edunvalvojat kattavaa yleistä avoimuusrekisteriä, joka olisi yhteensopiva voimassa olevien kansallisten lakien kanssa ja tarjoaisi kaikille sidosryhmille selkeän ja turvallisen oikeusperustan.

Komission pitäisi perua direktiiviehdotus ja laatia sille vuodeksi 2025 kokonaisvaltaisemmalla otteella seuraaja, josta on hyötyä muillekin kuin demokratian vihollisille.