Stefano Mallia, ETSK:n työnantajat-ryhmän puheenjohtaja

Maastopalot ovat raivonneet eri puolilla useita eteläisen Euroopan maita tänä kesänä tuhoten koteja ja rantakohteita ja muuttaen laajoja metsäalueita mustuneeksi joutomaaksi samanaikaisesti, kun tulvat ovat koetelleet Sloveniaa. Ilmastoilmiöt eivät ole uusi asia Euroopassa, mutta niiden voimakkuus on lisääntynyt sekä Euroopassa että muualla maailmassa. Ei ole epäilystäkään siitä, että ilmastonmuutos vaikuttaa näiden ilmiöiden yleisyyteen ja äärimmäisyyteen.

Covid-19-pandemian, Ukrainassa käytävän sodan ja sitä seuranneen energiakriisin myötä ponnistelut ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja todellisen vihreän siirtymän aikaansaamiseksi Euroopassa ovat jossain määrin vaikeutuneet.

Eräät jäsenvaltiot ovat ryhtyneet toteuttamaan toimenpiteitä, jotka käytännössä viivyttävät fossiilisten polttoaineiden louhintatoimien asteittaista lopettamista, tai jopa investoivat uusiin tämäntyyppisiin toimiin tyydyttääkseen energiantarpeensa. Tällainen toiminta lähettää hämmentäviä viestejä paitsi EU:n kansalaisille myös kolmansille maille, jotka voisivat hyödyntää tätä oikeuttaakseen viivästykset omissa siirtymäprosesseissaan. Kaikki tämä voisi selvästi vaarantaa tämän vuoden COP28-huippukokouksen, jossa maiden on määrä päästä sopimukseen hiilidioksidipäästöjä aiheuttavien fossiilisten polttoaineiden käytön asteittaisesta lopettamisesta.

Tästä syystä EU:n on säilytettävä johdonmukainen ja yhtenäinen lähestymistapa ilmastopolitiikkaan. Meidän on elettävä niin kuin opetamme! EU on viime aikoina tehostanut työtään ilmastodiplomatian alalla. Siinä onnistuminen riippuu suuresti EU:n tekemistä sisäisistä ilmastopoliittisista päätöksistä mutta myös Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tehokkaasta täytäntöönpanosta. Huolimatta nopeasti kehittyvistä uusista geopoliittisista haasteista EU:n on saatava syvällisempi käsitys Euroopan vihreän kehityksen ohjelman geopoliittisista näkökohdista. Tämä edellyttää uutta, vankkaa ja uskottavaa strategiaa EU:n ilmastodiplomatian mukauttamiseksi vallitsevaan geopoliittiseen tilanteeseen.

Mistä aloitamme? ETSK:ssa katsomme, että ilmastodiplomatian välineistöä olisi täydennettävä aloitteilla, joilla pyritään paitsi korottamaan ilmastotavoitteita myös jakamaan EU:n kokemuksia ja puuttumaan ilmastoon liittyviin riskeihin.

Ilmastodiplomatian toteuttamiseksi käytännössä meidän olisi hyödynnettävä sen monitasoista luonnetta. Lähtökohtana voisi olla kansalaisyhteiskunnan diplomatian verkoston luominen.

Edetessämme meillä ei ole aikaa tuhlattavaksi, jos haluamme välttää korjaamattomia vahinkoja. Ilmastodiplomatia on ennaltaehkäisevää diplomatiaa. Siksi on ilmeistä, että on kiireellinen tarve parantaa ilmastodiplomatiaa ja tehdä siitä EU:n ulkosuhteiden ja ulkopolitiikan lippulaivahanke.