Osaamiskumppanuuksien luominen lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa on keskeinen keino hallita muuttoliikettä. Euroopan on siirrettävä muuttoliikepolitiikan ulkoisen ulottuvuuden painopistettä ja tehtävä siitä osa laajempaa geopoliittista ja geotaloudellista ohjelmaa, jolle annetaan sille kuuluva asema muiden politiikkojen joukossa.

”Puhumme tänään siitä, miten geopolitiikka on yhteydessä muuttoliikkeeseen. Seuraava merkittävä muuttovirta Eurooppaan tulee Afrikasta,” REX-jaoston puheenjohtaja Dimitris Dimitriadis painotti heinäkuussa 2021 pidetyssä kokouksessa.

Vuoden 2020 tammikuussa EU:n 447 miljoonasta asukkaasta arviolta 23 miljoonaa eli 5 prosenttia oli kolmansien maiden kansalaisia.

Vaikka uudessa muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksessa kannustetaan edelleen osaamiskumppanuuksiin lähtö-, kauttakulku- ja kohdemaiden kanssa, vaikuttaa siltä, että niiden tehokkaalle täytäntöönpanolle on olemassa esteitä.

Egmont-instituutin Eurooppa-asioiden ohjelman johtaja Jean-Louis De Brouwer kommentoi, että todennäköisesti kyse on siitä, että uuteen sopimukseen ei luoteta eikä sitä kohtaan tunneta solidaarisuutta.

Espanjan pakolaiskomissiota (CEAR) edustava Estrella Galán totesi lisäksi, että muuttoliike- ja turvapaikka-asiat lankeavat maahantulomaiden vastuulle ja niitä tulisi käsitellä oikeasuhteisemmin jaetun vastuun ja solidaarisuuden pohjalta.

Afrikassa tehtävä kehitysyhteistyö voi pysäyttää laittoman muuttoliikkeen

Myönteinen panos ilmastonmuutokselle alttiin Afrikan kehitykseen voisi tuoda sosiaalista, poliittista ja taloudellista vakautta.

Euroopan parlamentin kehitysvaliokunnan ensimmäisen varapuheenjohtajan Pierrette Herzberger‑Fofanan mukaan ”kehitysyhteistyöpolitiikka kytkeytyy erottamattomasti muuttoliikkeeseen”.

Kansainvälisen osuustoimintaliiton (ICA) Afrikan edustaja Chiyoge B. Sifa piti lisäksi erityisen merkittävänä ICA:n ja EU:n välistä kumppanuutta, jolla on tärkeä rooli pyrittäessä vähentämään nuorten halua lähteä Välimeren reiteille. (at)