Kun uutiset syöpää sairastavien lasten evakuoinnista Ukrainasta saavuttivat Villavecchia-säätiön, sen henkilökunta ei epäröinyt hetkeäkään. He tarjoutuivat välittömästi vapaaehtoisiksi ottamaan lapset vastaan ja avustamaan heitä ja heidän vanhempiaan. Jotta näille lapsille voitaisiin antaa riittävästi heidän todella tarvitsemaansa hoitoa ja tukea, säätiön oli tehtävä yhteistyötä sairaaloiden ja monien muiden tahojen ja vapaaehtoisten kanssa. Yhdessä he onnistuivat luomaan Barcelonaan turvallisen ympäristön nuorille potilaille. Natàlia Ferrer Ametller jakoi heidän tarinansa kanssamme.

ETSK-info: Mikä sai teidät käynnistämään hankkeenne?

Meille kerrottiin, että syöpää sairastavia lapsia oltiin evakuoimassa Ukrainasta, ja tarjosimme apuamme asianomaisille hallintoelimille ja evakuoinnista huolehtivalle kansainväliselle järjestölle. Kun tämän toiminnan järjestäminen annettiin kokonaisuudessaan meidän tehtäväksemme, saimme välittömästi tukea Josep Carreras International Foundation -säätiöltä, jotta pystyimme hoitamaan koko operaatiota yhdessä. Myös monet muut tahot tarjoutuivat auttamaan. Emme epäröineet hetkeäkään. Meidän oli autettava siellä missä pystyimme: vastaanotettava ja autettava syöpää sairastavia lapsia ja tuettava heidän perheitään ja toimittava yhdessä sairaaloiden kanssa.

Miten hankkeenne on otettu vastaan? Oletteko saaneet palautetta auttamiltanne henkilöiltä? (Voitteko mahdollisesti antaa esimerkin?)

Kokemus oli hyvin intensiivinen, ja opimme monia asioita. Ennen kaikkea opimme, miten ankariin tilanteisiin pakolaiset joutuvat. Suurimpana ongelmana olivat kielivaikeudet sekä eräät kulttuuriset näkökohdat. Saimme kuitenkin apua monilta vapaaehtoisilta, jotka tekivät hienoa työtä auttaessaan tulkkaamisessa ja avustaessaan lapsia sairaalajaksojen aikana, ambulanssikuljetuksissa sekä vierailujen ja muodollisuuksien kanssa. Monet hoidot ovat edenneet oikein hyvin, ja monet lapset ovat jo päässeet akuutista hoidosta ja ovat nyt remissiovaiheessa. Jotkut heistä ovat pystyneet palaamaan kotiin. Tässä on esimerkiksi kuva yhdestä lapsesta, Mykolasta ja hänen äidistään yhdessä sairaalan sosiaalityöntekijän kanssa. Kävimme yhdessä läpi hyvin vaikeita aikoja, ja paras lahja olivat lasten hymyt ja heidän äitiensä tyyneys.

Miten aiotte käyttää tämän lisärahoituksen yhteisön hyväksi?

Jatkamme työskentelyä. Meillä on kolme perhettä, joiden lapset ovat yhä akuutissa vaiheessa, koska heille on tullut komplikaatioita hoidon aikana. He tarvitsevat majoitusta, huoltoa sekä apua esimerkiksi matkojen, lääkkeiden ja käännösten kanssa, ja muidenkin perheiden on voitava tuntea, että olemme edelleen käytettävissä.

Suunnitteletteko jo uusia hankkeita?

Kyllä, olemme suunnittelemassa Victoria Pavilion -rakennusta, lapsille suunnattua saattohoitopaikkaa, joka on ensimmäinen laatuaan Espanjassa. Kyseessä on hoitopaikka lapsille, joilla on parantumattomia sairauksia ja joiden sairaus on edistynyt pitkälle tai jotka elävät jo elämänsä viimeisiä päiviä. Kunnostamme historiallisen rakennuksen Barcelonan Sant Pau -sairaalassa, hyvin vertauskuvallisessa paikassa.

Millaisia neuvoja antaisitte muille organisaatioille vastaavien toimien ja ohjelmien tuloksellisuuden varmistamiseksi?

Katsomme, että on hyvin tärkeää kartoittaa tarpeet selkeästi ja suunnitella hankkeita, joilla puututaan siihen mihin on puututtava, riippumatta siitä miten vaikeaa se voi olla. On osattava kuunnella, oppia, hyväksyä apua ja tehdä yhteistyötä muiden, täydentävää työtä tekevien tahojen kanssa. On arvostettava toisten työtä ja pyrittävä samaan tavoitteeseen yhdessä.

Uskotteko solidaarisuuden ukrainalaisia pakolaisia kohtaan hiipuvan, jos sota Ukrainassa jatkuu?

Valitettavasti nykyiset tapahtumat unohdetaan pian, ja niiden inspiroima solidaarisuus voi olla lyhytaikaista. On kuitenkin myös totta, että ihmiset ovat sitkeitä ja he pystyvät jatkamaan kamppailua oikeuksien ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta.

Mitä kansalaisyhteiskunnan organisaatiot voivat ja mitä niiden pitäisi tehdä, jotta solidaarisuus ei hiipuisi?

Ne voivat kehottaa viranomaisia jatkamaan avun tarjoamista ja vahvistamaan sosiaalista tukea tarjoavien tahojen roolia.

Voiko EU vaikuttaa tilanteeseen myönteisesti?

Kyllä, se voi edistää Euroopan tason suosituksia, jotta hallitukset ja hallinnot tekisivät yhteistyötä ja helpottaisivat asiaankuuluvien elinten työskentelyä. Mikään ei toimi, jos hallinnot työskentelevät yhdellä puolen ja muut tahot toisella ja jos ne eivät ole yhteydessä toisiinsa. Julkishallinnot tarvitsevat kansalaisyhteiskuntaa, ja kansalaisyhteiskunta ei voi eikä sen pitäisi olla eristäytynyt. Monet sosiaalista tukea tarjoavat tahot ovat työskennelleet ilman julkishallinnon tukea. Tiedämme, että avoimuus ja verkostossa työskentely vaatii ponnistuksia, mutta tiedämme myös sen, että yhteistyöhön on ehdottomasti hyvät mahdollisuudet.