ETSK info

SUS Inima -järjestö on tähän mennessä auttanut kymmeniätuhansia ukrainalaispakolaisia järjestämällä heille asuinpaikan, täyttämällä heidän perustarpeensa tai tarjoamalla heille koulutusta. Järjestö tarjoaa pakolaisille myös psykologista tukea sotatraumojen käsittelemiseksi. Parhaillaan ollaan perustamassa infrastruktuuria, joka auttaa pakolaisia selviytymään Romanian taloudellisissa ja oikeudellisissa puitteissa. Tavoitteena on antaa heille mahdollisuus integroitua mahdollisimman sujuvasti romanialaiseen yhteiskuntaan ja saada heidät tuntemaan olonsa kotoisaksi. Puhuimme SUS Inima -järjestön edustajan Lu Knoblochin kanssa.

ETSK-info: Mikä sai teidät käynnistämään hankkeenne?

SUS Inima -järjestö kehitti interventio- ja kriisinhallintaohjelmansa, koska paikallistasolla tarvittiin yksikkö, joka voisi tehdä yhteistyötä julkisten ja yksityisten elinten kanssa ja varmistaa samalla avoimuuden sekä uskottavan yhteistyöfoorumin kaikille tukea tarjoaville sidosryhmille. Lisäsyynä oli, että suurin osa Ukrainasta tulleista pakolaisista oli naisia ja lapsia, joista monet olivat ensimmäistä kertaa ulkomailla, joten heillä ei ollut kokemusta vaadittavista asiakirjoista, matkojen suunnittelusta jne. Kieliesteet ovat lisäksi vaikeuttaneet tilannetta.

Miten hankkeenne on otettu vastaan? Oletteko saaneet palautetta auttamiltanne henkilöiltä? (Voitteko mahdollisesti antaa esimerkin?)

Aluksi tarjottua apua otettiin vastaan jossain määrin vastahakoisesti. Kaikentyyppisten interventioiden ja tukitoimien kohteena olleiden ja erilaisia palveluja – majoitusta, kuljetusta, apua perustarpeisiin (ruoka ja kriisinhallinta-aloitteet) sekä koulutusta – vastaanottaneiden kiitollisten avunsaajien määrä on kuitenkin kasvanut merkittävästi.

Miten aiotte käyttää tämän lisärahoituksen yhteisön hyväksi? Suunnitteletteko jo uusia hankkeita?

Erityisrahoitusta käytetään kahteen tarkoitukseen: 1) pakolaisille, pääasiassa lapsille, annettava psykologinen tuki, jolla heitä voidaan auttaa selviytymään traumoista; 2) taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta tukevan uuden aloitteen kehittäminen: tavoitteena on luoda infrastruktuuri, joka avustaa ja neuvoo pakolaisia välittämällä perustietoa Romanian oikeudellisesta ja taloudellisesta kehyksestä ja auttaa aktiivisesti työpaikan löytämisessä tai paikallisen yrityksen perustamisessa ja siten edistää aktiivista kansalaisuutta ja kestävää yhteiskunnallista osallisuutta.

Millaisia neuvoja antaisitte muille organisaatioille vastaavien toimien ja ohjelmien tuloksellisuuden varmistamiseksi?

• Keskittykää yhteistyöhön paikallisviranomaisten, sidosryhmien ja kansalaisjärjestöjen kanssa keskinäisen kilpailun sijaan.
• Lisäksi kaikkien kehitettävien ohjelmien ja aloitteiden tulisi pohjautua tapaustutkimuksiin avunsaajien todellisista tarpeista.

Uskotteko solidaarisuuden ukrainalaispakolaisia kohtaan hiipuvan, jos sota Ukrainassa jatkuu? Mitä kansalaisyhteiskunnan organisaatiot voivat ja mitä niiden pitäisi tehdä estääkseen näin käymästä? Voiko EU vaikuttaa tilanteeseen myönteisesti?

Solidaarisuus on edelleen korkealla tasolla. Paikallisyhteisöjen tarjoaman tuen määrä on kuitenkin vähenemässä resurssien ehtymisen vuoksi. Yksi ratkaisu nykyisiin tarpeisiin on pakolaisille tarjottavan tuen ja avun jatkaminen siten, että he voivat kotoutua paikallisyhteisöihin, joissa he elävät. Lisäksi ukrainalaisten pakolaisten työllistämisen, yrityksen perustamisen ja pankkitilien, vakuutusten ja sairaanhoitopalvelujen saannin vaatimaa paperityötä ja niihin liittyviä menettelyitä tulisi yksinkertaistaa tietyssä määrin. Tämä on tarpeen, jotta voidaan varmistaa, että taloudellinen riippuvuus ulkoisista lähteistä vähenee kestävällä tavalla. Kansalaisyhteiskunnalla on keskeinen rooli pakolaisille annettavan avun ja tuen kehittämisessä ja täytäntöönpanossa. EU voi auttaa luomalla komission tasolla laajempia verkostoja ja siten tukea ja helpottaa taitotiedon vaihtoa, josta voi olla hyötyä kaikille osapuolille, niin toimien toteuttajille kuin avunsaajille.

Kun uutiset syöpää sairastavien lasten evakuoinnista Ukrainasta saavuttivat Villavecchia-säätiön, sen henkilökunta ei epäröinyt hetkeäkään. He tarjoutuivat välittömästi vapaaehtoisiksi ottamaan lapset vastaan ja avustamaan heitä ja heidän vanhempiaan. Jotta näille lapsille voitaisiin antaa riittävästi heidän todella tarvitsemaansa hoitoa ja tukea, säätiön oli tehtävä yhteistyötä sairaaloiden ja monien muiden tahojen ja vapaaehtoisten kanssa. Yhdessä he onnistuivat luomaan Barcelonaan turvallisen ympäristön nuorille potilaille. Natàlia Ferrer Ametller jakoi heidän tarinansa kanssamme.

ETSK-info: Mikä sai teidät käynnistämään hankkeenne?

Meille kerrottiin, että syöpää sairastavia lapsia oltiin evakuoimassa Ukrainasta, ja tarjosimme apuamme asianomaisille hallintoelimille ja evakuoinnista huolehtivalle kansainväliselle järjestölle. Kun tämän toiminnan järjestäminen annettiin kokonaisuudessaan meidän tehtäväksemme, saimme välittömästi tukea Josep Carreras International Foundation -säätiöltä, jotta pystyimme hoitamaan koko operaatiota yhdessä. Myös monet muut tahot tarjoutuivat auttamaan. Emme epäröineet hetkeäkään. Meidän oli autettava siellä missä pystyimme: vastaanotettava ja autettava syöpää sairastavia lapsia ja tuettava heidän perheitään ja toimittava yhdessä sairaaloiden kanssa.

Miten hankkeenne on otettu vastaan? Oletteko saaneet palautetta auttamiltanne henkilöiltä? (Voitteko mahdollisesti antaa esimerkin?)

Kokemus oli hyvin intensiivinen, ja opimme monia asioita. Ennen kaikkea opimme, miten ankariin tilanteisiin pakolaiset joutuvat. Suurimpana ongelmana olivat kielivaikeudet sekä eräät kulttuuriset näkökohdat. Saimme kuitenkin apua monilta vapaaehtoisilta, jotka tekivät hienoa työtä auttaessaan tulkkaamisessa ja avustaessaan lapsia sairaalajaksojen aikana, ambulanssikuljetuksissa sekä vierailujen ja muodollisuuksien kanssa. Monet hoidot ovat edenneet oikein hyvin, ja monet lapset ovat jo päässeet akuutista hoidosta ja ovat nyt remissiovaiheessa. Jotkut heistä ovat pystyneet palaamaan kotiin. Tässä on esimerkiksi kuva yhdestä lapsesta, Mykolasta ja hänen äidistään yhdessä sairaalan sosiaalityöntekijän kanssa. Kävimme yhdessä läpi hyvin vaikeita aikoja, ja paras lahja olivat lasten hymyt ja heidän äitiensä tyyneys.

Miten aiotte käyttää tämän lisärahoituksen yhteisön hyväksi?

Jatkamme työskentelyä. Meillä on kolme perhettä, joiden lapset ovat yhä akuutissa vaiheessa, koska heille on tullut komplikaatioita hoidon aikana. He tarvitsevat majoitusta, huoltoa sekä apua esimerkiksi matkojen, lääkkeiden ja käännösten kanssa, ja muidenkin perheiden on voitava tuntea, että olemme edelleen käytettävissä.

Suunnitteletteko jo uusia hankkeita?

Kyllä, olemme suunnittelemassa Victoria Pavilion -rakennusta, lapsille suunnattua saattohoitopaikkaa, joka on ensimmäinen laatuaan Espanjassa. Kyseessä on hoitopaikka lapsille, joilla on parantumattomia sairauksia ja joiden sairaus on edistynyt pitkälle tai jotka elävät jo elämänsä viimeisiä päiviä. Kunnostamme historiallisen rakennuksen Barcelonan Sant Pau -sairaalassa, hyvin vertauskuvallisessa paikassa.

Millaisia neuvoja antaisitte muille organisaatioille vastaavien toimien ja ohjelmien tuloksellisuuden varmistamiseksi?

Katsomme, että on hyvin tärkeää kartoittaa tarpeet selkeästi ja suunnitella hankkeita, joilla puututaan siihen mihin on puututtava, riippumatta siitä miten vaikeaa se voi olla. On osattava kuunnella, oppia, hyväksyä apua ja tehdä yhteistyötä muiden, täydentävää työtä tekevien tahojen kanssa. On arvostettava toisten työtä ja pyrittävä samaan tavoitteeseen yhdessä.

Uskotteko solidaarisuuden ukrainalaisia pakolaisia kohtaan hiipuvan, jos sota Ukrainassa jatkuu?

Valitettavasti nykyiset tapahtumat unohdetaan pian, ja niiden inspiroima solidaarisuus voi olla lyhytaikaista. On kuitenkin myös totta, että ihmiset ovat sitkeitä ja he pystyvät jatkamaan kamppailua oikeuksien ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta.

Mitä kansalaisyhteiskunnan organisaatiot voivat ja mitä niiden pitäisi tehdä, jotta solidaarisuus ei hiipuisi?

Ne voivat kehottaa viranomaisia jatkamaan avun tarjoamista ja vahvistamaan sosiaalista tukea tarjoavien tahojen roolia.

Voiko EU vaikuttaa tilanteeseen myönteisesti?

Kyllä, se voi edistää Euroopan tason suosituksia, jotta hallitukset ja hallinnot tekisivät yhteistyötä ja helpottaisivat asiaankuuluvien elinten työskentelyä. Mikään ei toimi, jos hallinnot työskentelevät yhdellä puolen ja muut tahot toisella ja jos ne eivät ole yhteydessä toisiinsa. Julkishallinnot tarvitsevat kansalaisyhteiskuntaa, ja kansalaisyhteiskunta ei voi eikä sen pitäisi olla eristäytynyt. Monet sosiaalista tukea tarjoavat tahot ovat työskennelleet ilman julkishallinnon tukea. Tiedämme, että avoimuus ja verkostossa työskentely vaatii ponnistuksia, mutta tiedämme myös sen, että yhteistyöhön on ehdottomasti hyvät mahdollisuudet.

Puolan partiojärjestö ZHP, joka on maan suurin epävirallisen nuorisokasvatuksen järjestö, kiiruhti auttamaan ukrainalaisia pakolaisia sodan ensimmäisestä päivästä alkaen vastaten näiden erilaisiin muuttuviin tarpeisiin. Järjestö on ylpeä siitä, että sen jäsenet päättivät hetkeäkään epäröimättä tarttua toimeen Ukrainan tukemiseksi, mistä se voi myös ottaa itselleen kunniaa. Ihanteet, joita Puolan partiojärjestö valaa nuoriin jäseniinsä, kannustavat näitä rakentamaan maailmasta parempaa paikkaa. Siihen meidän jokaisen olisi pyrittävä joka päivä. Meillä oli paljon kysymyksiä Puolan partiojärjestön tiedottajalle Olga Junkuszewille.

ETSK-info: Mikä sai teidät käynnistämään hankkeenne?
Oli täysin luonnollista, että reagoisimme tähän kriisiin. Auttaminen on erittäin tärkeä osa Puolan partiojärjestön kasvatuksellista työtä. Järjestön jäsenten reaktio osoitti, että jatkuva kasvatustyömme ja nuorille välittämämme ihanteet todella vaikuttavat heidän elämäänsä, tukevat heitä ja kannustavat heitä tekemään maailmasta paremman paikan. Olemme ylpeitä siitä, että jäsenemme päättivät hetkeäkään epäröimättä tarttua toimeen Ukrainan tukemiseksi.

Miten hankkeenne on otettu vastaan? Oletteko saaneet palautetta auttamiltanne henkilöiltä? (Voitteko mahdollisesti antaa esimerkin?)
Hankkeemme sai erittäin hyvän vastaanoton. Arviomme mukaan joka kolmas ukrainalainen pakolainen sai apua partiolaisten vetämistä keskuksista, ja lähes 6 000 lapselle tarjoutui tilaisuus mennä kesäleirille. Tiedämme, että tämä antoi lapsille mahdollisuuden siihen fyysiseen, henkiseen ja emotionaaliseen lepoon, jota he niin kipeästi tarvitsivat. Toimintamme on kehittynyt muuttuvien tarpeiden myötä. Kykenimme vastaamaan jatkuvasti toinen toistaan seuraaviin haasteisiin, ja tiedämme, että sitä arvostettiin. Olemme myös saaneet myönteistä palautetta ukrainalaisilta partiojärjestöiltä, joihin pidämme yhteyttä.

Miten aiotte käyttää tämän lisärahoituksen yhteisön hyväksi? Suunnitteletteko jo uusia hankkeita?
Rahapalkinnon ansiosta voimme kehittää edelleen koulutusohjelmaamme. Sen avulla voimme muovata tulevia aktiivisia kansalaisia, jotka ovat aloitekykyisiä ja ovat siellä, missä heitä tarvitaan, vastaamassa nykymaailman haasteisiin. Näiden varojen ansiosta partiojärjestön jäsenet voivat jatkaa kasvuaan ystävien keskuudessa ja samalla hankkia elinikäisiä taitoja ja kasvattaa luonnettaan partioarvojen mukaisesti.

Millaisia neuvoja antaisitte muille organisaatioille vastaavien toimien ja ohjelmien tuloksellisuuden varmistamiseksi?
Uskomme, että organisaation on tuloksia saavuttaakseen oltava aina uskollinen arvoilleen ja toimittava ainoastaan kutsumuksensa mukaisesti. Silloin sen ei tarvitse kantaa huolta tuloksista tai jäsentensä sitoutumisesta.

Uskotteko solidaarisuuden ukrainalaispakolaisia kohtaan hiipuvan, jos sota Ukrainassa jatkuu? Mitä kansalaisyhteiskunnan organisaatiot voivat ja mitä niiden pitäisi tehdä estääkseen näin käymästä? Voiko EU vaikuttaa tilanteeseen myönteisesti?
Totta kai. Puolan partiolaisten jäseninä katsomme, että jokaisen meistä tulisi ponnistella joka päivä sen hyväksi, että jättäisimme maailman jälkeemme ainakin hieman parempana kuin minkälaisena sen löysimme. Ihmisiä olisikin kannustettava jokapäiväisiin pieniin tekoihin, jotka muuttavat jatkossakin ympäröivää maailmaamme. Ukrainan auttaminen ei ole pikamatka vaan maraton. Meidän on pidettävä tämä mielessä ja tarjottava tukea jokapäiväisessä elämässä, tässä ja nyt.