Seuraavassa on poimintoja lehdistöyksikön 2. joulukuuta 2020 kansainvälisen vammaisten päivän merkeissä järjestämän virtuaalisen lehdistötilaisuuden keskeisestä annista.

Mitä pandemiakriisistä, joka on jatkunut jo melkein vuoden, voidaan oppia vammaisten henkilöiden näkökulmasta?

Tämä on vain yksi monista kysymyksistä. Seuraavassa voitte lukea, mitä mieltä vieraamme olivat.

Lyhyet esittelyt

Sinéad Burke – Irlantilainen vammaisaktivisti ja Tilting the Lens -konsulttiyrityksen johtaja: ”Olen vammainen nainen, kouluttaja, kirjailija ja vammaisten puolestapuhuja.”

Ioannis Vardakastanis – ETSK:n jäsen ja vammaisaktivisti, Euroopan vammaisfoorumin puheenjohtaja: ”Olen omistautunut kampanjoimaan vammaisten henkilöiden puolesta, ajamaan heidän etujaan ja puolustamaan heidän oikeuksiaan maailmanlaajuisesti kotikylästäni käsin.”

Krzysztof Pater – ETSK:n jäsen, joka laati tiedonannon vammaisten henkilöiden oikeudesta äänestää Euroopan parlamentin vaaleissa: ”Olen yrittänyt jo 20 vuoden ajan auttaa vammaisia henkilöitä, löytää ratkaisuja ja rakentaa heille parempaa oikeudellista ympäristöä.”

Pietro Vittorio Barbieri – ETSK:n temaattisen valmisteluryhmän ”vammaisten henkilöiden oikeudet” puheenjohtaja: ”Emme elä tavallisia aikoja, vaan tämä aika vie meitä osallisuudesta kohti syrjäytymistä. Suurin ongelma on, että ihmiset joutuvat elämään pandemian aikana erityksissä.”

Kiinnostavia näkemyksiä

Miten optimistisia olette sen suhteen, millä tavoin lapsia kannustetaan hyväksymään ihmisten erilaisuus ja olemaan ylpeästi oma itsensä? Miten lapset reagoivat?

Sinéad Burke: ”Minulla on kouriintuntuvaa toivoa siitä, että tulevaisuudesta tulee parempi. Usein sanotaan, etteivät lapset kiinnitä huomiota eroihin, mutta en usko, että se on totta. Lapset näkevät erot ja ovat tietoisia identiteetistä. Lasten ja aikuisten ero on siinä, että lasten reaktio erilaisuuteen on uteliaisuus. Haluaisin, että aikuiset panevat merkille, miten lapset käyttäytyvät tällaisissa tilanteissa. Hyväksyminen ja uteliaisuus ovat hyvin tärkeitä ominaisuuksia. Minun mielestäni aikuisten pitäisi ottaa mallia siitä, miten lapset reagoivat ollessaan tekemisissä vammaisten ihmisten kanssa.”

Mitä voimme tehdä sen varmistamiseksi, että Pohjois-Irlannissa ja Irlannin puolella asuvien vammaisten henkilöiden ihmisoikeuksien toteutuminen ja työolot ja -ehdot pysyisivät samantasoisina, erityisesti kun on kyse etätyöntekijöistä?

Ioannis Vardakastanis: ”Yhteistyö vammaisjärjestöjen kanssa jatkuu, ja vammaiskysymykset ovat asialistalla tärkeällä sijalla. Viesti on selvä. Kaikkien maiden hallitusten on kunnioitettava yhtenäisyyttä ja vammaisten ihmisten oikeuksia. Brexit tai muut poliittiset päätökset eivät saa merkitä heidän eristämistään.”

Pietro Vittorio Barbieri: ”Brexit-sopimuksen aikaansaaminen vuoden 2020 loppuun mennessä määrittää poliittisen agendan.”

Sinéad Burke: ”Brexitin toteutuessa meidän ei pitäisi enää keskittyä voitontavoitteluun ja kauppaan, vaan painopisteen tulee siirtyä ihmisiin. Etenkin pandemia-aikana on tärkeää kehittää ihmiskeskeistä politiikkaa. Toivon, että olemme jatkossakin liittolaisia ja tuemme syrjäytyneitä, joiden joukossa on paljon vammaisia henkilöitä.”

Krzysztof Pater: ”Euroopan vammaisfoorumi on upea yhteistyökanava. Kun laatimani tiedonanto julkaistiin ennen Euroopan parlamentin vaaleja, kukaan ei odottanut Britannian lähtevän EU:sta. Se on kuitenkin tehnyt useita lainsäädännöllisiä ratkaisuja, jotka monien EU:n organisaatioiden pitäisi ottaa huomioon.”

Missä suhteessa pandemia on mielestänne vaikuttanut vammaisiin ihmisiin kaikkein eniten? Millä jokapäiväisen elämän osa-alueella vaikutus on suurinta?

Krzysztof Pater: ”Haluaisin korostaa ihmiskontaktien puutetta, joka vaikuttaa paitsi ihmisten mielenterveyteen myös heidän arkielämäänsä – avun saamiseen, ostosten tekoon, kuntoutukseen. Maiden hallitusten pandemian aikana toteuttamissa toimintasuunnitelmissa on unohdettu hoitokodeissa asuvat ihmiset.”

Pietro Vittorio Barbieri: ”Suurin vaikutus on kohdistunut hoitokodeissa asuviin ja siihen, että ihmiset tuntevat elävänsä eristyksissä. Vanhukset on unohdettu.”

Sinéad Burke: ”Pandemian aikana arvioitiin sitä, millaiset mahdollisuudet kenelläkin oli jäädä henkiin hoitoon pääsemisen jälkeen. Iäkkäämpien ihmisten tai vammaisten henkilöiden hoitoonpääsy oli epätodennäköisempää. Onko toisten elämä tärkeämpi kuin toisten? Kun nyt suunnitellaan tiloja, jotka mahdollistavat lähikontaktien välttämisen, meillä on mielestäni mahdollisuus luoda uusi perusta ja pohtia, millaisen maailman haluamme. Vammaisten tulee olla tässä keskeisellä sijalla.”

Ioannis Vardakastanis: ”Yhdysvalloissa käytettyä slogania mukaillen: myös vammaisten ihmisten elämällä on väliä. Pandemian aikana on nähty syrjäytymistä, terveysköyhyyttä, syrjintää ja eriarvoisuutta terveydenhuoltojärjestelmissä. Toimintapolitiikkoja ja järjestelmiä tulee muuttaa aidosti periaatteella ’ei mitään meitä koskevaa ilman meitä’, tavoitteena varmistaa, että vammaisten ihmisten elämällä nähdään olevan merkitystä.” (at)