Neuvoa-antava kansanäänestys, jossa Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisilta kysyttiin, pitäisikö heidän maansa erota Euroopan unionista, järjestettiin 23. kesäkuuta 2016. EU:sta eroamista kannatti vain hyvin pieni enemmistö briteistä. Tulokset olivat erilaisia eri puolilla maata: skotit, pohjoisirlantilaiset ja myöskään lontoolaiset eivät halunneet eroa. Kansanäänestyksen jälkeen maan hallitus kuitenkin sitoutui tekemään brexitistä totta. Erosopimus tuli voimaan 1. helmikuuta 2020, ja siihen sisältyi 11 kuukauden siirtymäkausi oikeusvarmuuden takaamiseksi kaikille niille, joihin brexit vaikuttaa. Kun sopimus EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan tulevasta suhteesta tuli voimaan 1. tammikuuta 2021, Britanniasta tuli virallisesti unionin ulkopuolinen maa.
EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan kauppa- ja yhteistyösopimus on monella tapaa ennennäkemätön. Sopimuksen tärkein piirre on, että se kaventaa merkittävästi Britannian ja EU:n välisiä suhteita, joita ne rakensivat yhdessä yli 45 vuoden ajan.
Taloudeltaan merkittävän kokoinen maa on omasta tahdostaan irtautunut etuuskohtelukauppaa käyvästä alueesta, 450 miljoonan ihmisen rajattomilta sisämarkkinoilta ja maailman suurimmasta ja vaikutusvaltaisimmasta normeja ja sääntöjä asettavasta valtioiden yhteenliittymästä.
Tämä tapahtui aikana, jolloin on varsin selvää, että maailman kolme suurta globaalia mahtia ovat Yhdysvallat, EU ja Kiina, ja juuri sellaisella hetkellä, kun maailmanlaajuinen pandemia edellyttää solidaarisuutta ja yhteistyötä. EU:sta eroamisen vaikuttimina olivat poliitikkojen halu palauttaa päätösvalta takaisin omaan maahan sekä varsin perinteinen käsitys siitä, mitä suvereenius tarkoittaa.
Sopimusneuvottelut olivat kivuliaat, vaikeat ja epävarmuuden leimaamat, ja sopimukseton brexit näytti mahdolliselta melkein siirtymäkauden viime minuuteille saakka. Euroopan komissio onnistui kuitenkin pitämään neuvottelut käynnissä riittävän pitkään, jotta lopulta saavutettiin hetki, jolloin sopuun oli mahdollista päästä. Britannian hallitus ei onneksi käyttänyt suvereeniuskysymystä tekosyynä ja valinnut sen varjolla sopimuksettomuutta, mikä olisi ollut turmiollista.
Sopimukseton ero ei ollut EU:lle koskaan mahdollinen vaihtoehto. Tiedostimme myös, että laihakin sopimus on parempi kuin puuttuva sopimus. Tulipa sopimus tai ei, häiriöitä ja suuren yleisön ja yritysten maksettavaksi koituvia kustannuksia syntyisi joka tapauksessa Kanaalin molemmin puolin.
Kun Yhdistyneestä kuningaskunnasta tulee unionin ulkopuolinen maa, tehokkaimmatkaan varautumistoimenpiteet eivät riitä suojelemaan meitä kaikilta brexitin seurauksilta. Hyvä uutinen on, että kaikki erosopimuksen mukaiset Irlannin rajaa ja kansalaisten oikeuksia koskevat toimenpiteet on pantu täytäntöön ja otettu käyttöön ajoissa.
Mainitsemisen arvoista on, että käyttäessään demokraattista oikeuttaan tarkastaa tuleva sopimus Euroopan parlamentti toimi mitä joustavimmin ja suostui antamaan poikkeuksellisissa olosuhteissa hyväksyntänsä sopimuksen väliaikaiselle soveltamiselle.
Parlamentti päätti myöntyä tähän, koska se uskoo tulevasta kumppanuudesta sopimisen mahdollistavan sen, että keskusteluyhteydet Kanaalin yli pysyvät avoimina pitkällä aikavälillä. Tämä on hinta, joka kannattaa maksaa.
Kukaan ei tiedä, miten kansanäänestys päättyisi, jos se pidettäisiin nyt, kun britit ovat vuotta 2016 paljon paremmin selvillä siitä, mitä seurauksia Euroopan unionin kansalaisuudesta luopumisella on, ja kun maailma Britannian ympärillä on muuttunut näin dramaattisesti. Onko brexit-henki edelleen voimissaan Britanniassa? Sitä emme saa koskaan tietää. Toivon brittiystävillemme joka tapauksessa kaikkea hyvää.
Eri tahojen valmius sopeutua uuteen tilanteeseen joutuu koetukselle tosielämässä: se on saavutetun yhteisymmärryksen mittapuu ja Yhdistyneen kuningaskunnan suvereniteetin arvon puntari.
Sopimus on molempien osapuolten mielestä hyvä. Väistämättä edessä olevista häiriöistä aiheutuu kuitenkin kustannuksia. Kuluttajat ja yritykset joutuvat maksamaan siitä, että Yhdistynyt kuningaskunta ei enää ole osa sisämarkkinoita tai tulliliittoa. EU:sta Britanniaan opiskelemaan lähtevät eivät saa vastaisuudessa kotimaisen opiskelijan asemaa. Brittihallitus ei halunnut liittää maata Erasmus-vaihto-ohjelmaan.
Henkilöt, tavarat, palvelut ja pääoma eivät voi nyt liikkua vapaasti EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan välillä, vaan liikkuvuuden ja kaupan tiellä on esteitä.
Lontoon City pysyy tärkeänä maailmanlaajuisena finanssikeskuksena, ja toivon, että pystymme kehittämään yhteistyöhön perustuvan lähestymistavan.
Pitkänperjantain sopimus on pelastettu. EU on onnistunut turvaamaan 450 miljoonan ihmisen sisämarkkinoidensa eheyden. Se on myös kyennyt toimimaan yhtenäisesti alusta alkaen ja suojelemaan keskeisiä arvojaan ja periaatteitaan.
Euroopan komission puheenjohtaja totesi neuvottelujen päätteeksi olevansa tyytyväinen ja helpottunut. On totta, että brexit kulutti paljon aikaamme ja energiaamme. Nyt se on ohi, ja Britannia jatkaa aloittamaansa matkaa, jonka se haluaa kulkea omillaan. Euroopan unionin on nyt keskityttävä omaan tulevaisuuteensa ja maailmanlaajuiseen tehtäväänsä.
Sopimus unionin ja Britannian tulevista suhteista on monimutkainen. Sen täytäntöönpanoon ja noudattamisen valvontaan liittyy monia riskejä ja haasteita. Eteemme tulee vielä monia vaikeita hetkiä. Vaikka kyseessä on ennennäkemätön sopimus, osa asioista on ratkaisematta. Neuvotteluja käydään jatkossakin, ja sovellettavista säännöistä on olennaisen tärkeää käydä vuoropuhelua. Brittiystävämme tulevat ymmärtämään täysin vasta myöhemmin, mitä EU:n ulkopuoliseksi maaksi siirtyminen tarkoittaa. Aikaan saatu sopimus onneksi auttaa meitä jatkamaan vuoropuhelua.
Professori Danuta Hübner
Euroopan parlamentin jäsen